Teistisen evoluution 10 vaaraa
Evoluution ateistinen kaava on:
EVOLUUTIO = materia + kehitysopilliset tekijät (sattuma ja välttämättömyys + mutaatiot + valinta + isolaatio [populaation eristyminen muista saman lajin populaatioista] + kuolema) + hyvin pitkät ajanjaksot.
Teistisessä evoluutiossa Jumala lisätään kaavaan:
TEISTINEN EVOLUUTIO = materia + kehitysopilliset tekijät (sattuma ja välttämättömyys + mutaatiot + valinta + isolaatio + kuolema) + hyvin pitkät ajanjaksot + JUMALA.
Teistisessä evoluutiossa Jumala ei ole kaikkivoipa kaiken Herra, jonka Sanaan kaikkien ihmisten pitää suhtautua vakavasti, vaan Hänet on yhdistetty osaksi evolutionistista elämänkatsomusta. Kristityn kannalta ajateltuna tämä johtaa kymmeneen vaaraan.1
1. Vaara: Jumalan luonteen vääristely
Raamattu ilmoittaa meille Jumalan olevan meidän taivaallinen Isämme, joka on ehdottoman täydellinen (Matt. 5:48), pyhä (Jes. 6:3) ja kaikkivoipa (Jer. 32:17). Apostoli Johannes kertoo meille, että ”Jumala on rakkaus”, ”valkeus” ja ”elämä” (1. Joh. 4:16; 1:5; 1:1–2). Kun tämä Jumala luo jotain, niin Hänen tekojensa kuvaillaan olevan ”sangen hyvää” (1. Moos. 1:31) ja ”täydellistä” (5. Moos. 32:4).
Teistinen evoluutio antaa väärän kuvan Jumalan luonteesta, koska siinä luomistyön periaatteina ovat kuolema ja hirvittävät asiat, joiden ajatellaan olevan Luojan syytä. (Etenevä luominen sallisi samalla tavoin kuolemaa ja kauheita asioita tapahtuvaksi miljoonien vuosien ajan ennen syntiä.)
2. Vaara: Jumalasta tulee aukkojen Jumala
Raamattu toteaa kaiken olevan Jumalasta. ”…niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on … ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1. Kor. 8:6).
Teistinen evoluutio kuitenkin jättää Jumalan työskentelytilaksi vain sen osan luonnosta, jota evoluutio ei voi ”selittää” käytettävissään olevilla keinoilla. Tällä tavalla Hänet kutistetaan ”aukkojen jumalaksi” selittämään evoluutioon liittyvät kyseenalaiset ilmiöt. Tämä johtaa näkemykseen, jossa ”Jumala ei siis ole absoluuttinen, vaan Hän on Itsekin kehittynyt – Hän on evoluutio”.2
3. Vaara: Raamatun keskeisten opetusten kieltäminen
Koko Raamattu todistaa, että olemme tekemisissä Jumalan alkuun paneman totuudenlähteen kanssa (2. Tim. 3:16 [engl. käännös poikkeaa tässä suom. käännöksestä]). Vanha Testamentti on välttämätön ”ramppi”, joka johdattaa Uuteen Testamenttiin samaan tapaan kuin liittymä johtaa moottoritielle (Joh. 5:39). Raamatulliseen luomiseen ei pitäisi suhtautua myyttinä, vertauksena tai symbolisena esitystapana vaan historiallisena kuvauksena, koska Raamatussa:
- Biologiset, tähtitieteelliset ja antropologiset [ihmistieteelliset] tosiasiat on annettu opetusmuodossa.
- Kymmenessä käskyssä Jumala käyttää kuuden työpäivän ja yhden lepopäivän perustana luomisviikon samanlaista pituutta (2. Moos. 20:8–11).
- Jeesus viittasi Uudessa Testamentissa luomiseen liittyviin tosiasioihin (esim. Matt. 19:4–5).
- Missään kohden ei ole minkäänlaista viittausta siihen, että luomiskertomus pitäisi ymmärtää millään muulla tavalla kuin kuvauksena todellisista tapahtumista.
Teistisen evoluution oppi tekee hallaa tällaiselle normaalille Raamatun lukemiselle, jonka Jeesus, profeetat ja apostolit ovat vahvistaneet. Raamatun kuvaamat tapahtumat on alennettu myyttisiksi kielikuviksi ja Raamatun sanoman ymmärtäminen totena, sekä sanojen että merkitysten suhteen, on menetetty.
4. Vaara: Tie Jumalan löytämiseen hukataan
Raamattu kuvaa ihmisen olevan, Aadamin syntiinlankeemuksesta lähtien, täysin synnin pauloissa (Room. 7:18–19). Vain ne ihmiset, jotka ymmärtävät olevansa syntisiä ja kadotettuja etsivät Vapahtajaansa, joka ”on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on” (Luuk. 19:10).
Evoluutio ei kuitenkaan tunne syntiä ja näin Raamatullisessa mielessä ihminen menettää tarkoituksensa Jumalan suhteen. Synti tehdään merkityksettömäksi asiaksi, juuri päinvastoin kuin mitä Pyhä Henki tekee – Hän julistaa synnin synniksi. Jos synti nähdään vain harmittomana kehitysopillisena tekijänä, silloin menetetään avain Jumalan löytämiseen. Ja tätä ongelmaa ei ratkaise ”Jumalan” lisääminen evoluutioon.
5. Vaara: Oppi Jumalan lihaksi tulemisesta romuttuu
Jumalan lihaksi tuleminen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta on yksi Raamatun perusopetuksista. Raamattu sanoo: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme…” (Joh. 1:14), Jeesus Kristus ”havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen…” (Fil. 2:5–7).
Ajatus evoluutiosta horjuttaa tätä pelastuksemme perustaa. Evolutionisti Hoimar von Ditfurth pohtii Jeesuksen lihaksi tulemisen ja evoluution yhteensopimattomuutta seuraavasti: ”Evoluution harkitseminen pakottaa väistämättömästi arvioimaan kriittisesti … kristillisiä sanamuotoja. Tämä pätee hyvin erääseen keskeiseen kristilliseen käsitteeseen, Jumalan ’lihaksi tulemiseen’ …”3
6. Vaara: Jeesuksen lunastustyön Raamatullinen perusta muutetaan myytiksi
Raamattu opettaa, että ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemus oli todellinen tapahtuma, jonka välittömänä seurauksena synti tuli maailmaan. ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet…” (Room. 5:12).
Teistinen evoluutio ei myönnä Aadamin olleen ensimmäinen ihminen eikä myöskään, että Jumala loi hänet suoraan ”maan tomusta” (1. Moos. 2:7). Suurin osa teistisistä evolutionisteista pitää Raamatun kuvausta luomisesta vain keksittynä tarinana, vaikkakin sillä on heille jonkinlaista hengellistä merkitystä. Raamattu kuitenkin liittää toisiinsa synnintekijä-Aadamin ja Vapahtaja-Jeesuksen (Room. 5:16–18). Niinpä mikä tahansa teologinen näkemys, joka muuttaa Aadamin myyttihahmoksi romuttaa Jeesuksen lunastustyön Raamatullisen perustan.
7. Vaara: Raamatulliset aikasuhteet menetetään
Raamattu tarjoaa meille tietoa maailmanhistorian tapahtumien aikasuhteista, ja tämä onkin pohjana Raamatun todelliselle ymmärtämiselle. Nämä aikasuhteet sisältävät seuraavanlaisia asioita:
- Aika-asteikkoa ei voida pidentää rajattomasti menneisyyteen eikä tulevaisuuteen. On olemassa selvästi määritelty alku (1. Moos. 1:1) sekä myös hetki, jolloin aika loppuu (Matt. 24:14).
- Luominen kesti kaiken kaikkiaan kuusi päivää (2. Moos. 20:11).
- Maailmankaikkeuden ikä voidaan arvioida Raamattuun tallennetuista sukuluetteloista (mutta on huomioitava, ettei sitä voida laskea tarkasti). Maailmankaikkeuden ikä on useiden tuhansien vuosien luokkaa, ei miljardien vuosien.
- Galatalaiskirje (4:4) viittaa maailmanhistorian huomattavimpaan tapahtumaan: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa…” Tämä tapahtui noin 2 000 vuotta sitten.
- Kristuksen paluu voimassa ja kirkkaudessa on suurin odotetuista tulevaisuuden tapahtumista.
Teistisen evoluution (ja etenevän luomisen) kannattajat hylkäävät Raamatun aikasuhteet evoluution mukaisten, miljardeja vuosia (niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteen) sisältävien, aikasuhteiden tähden (joille ei kuitenkaan ole vakuuttavia tieteellisiä perusteita). Tämä voi johtaa kahteen virheeseen:
- Kaikkiin Raamatun kertomiin asioihin ei suhtauduta vakavasti.
- Jeesuksen toisen tulemuksen odotukseen liittyvä ”valvominen” voidaan menettää.
Mitä teistiseen evoluutioon sisältyy?*
Seuraavat kehitysopilliset oletukset soveltuvat yleensä teistiseen evoluutioon:
- Evoluutiota pidetään itsestään selvänä.
- Evoluution uskotaan olevan yleismaailmallinen periaate.
- Olipa kyse sitten maapallon ja kaiken elämän alkuperästä tai niiden myöhemmästä kehittymisestä, on aina kyse samanlaisista tieteellisistä laeista (yhdenmukaisuuden periaate).
- Evoluutio nojautuu tapahtumasarjoihin, joissa sallitaan järjestäytymisen lisääntyminen yksinkertaisesta monimutkaisiin, elottomasta elolliseen ja matalammista elämän muodoista korkeampiin.
- Evoluution liikkeellepanevat voimat ovat mutaatio, valinta, isolaatio ja rekombinaatio [vanhempien perintötekijöiden sekoittuminen jälkeläisessä uudeksi yhdistelmäksi]. Korvaamattomia lisätekijöitä ovat sattuma, välttämättömyys, pitkät ajanjaksot, ympäristön muutokset ja kuolema.
- Aikajana on niin pitkitetty, että kuka tahansa voi antaa evoluution tapahtumasarjoille ihan niin paljon aikaa kuin haluaa.
- Nykyisyys on avain menneisyyteen.
- Siirtymävaihe elottomasta elolliseen tapahtui sujuvasti.
- Evoluutiotapahtumat tulevat jatkumaan kaukaiseen tulevaisuuteen.
Näiden evolutionististen oletusten lisäksi teistiseen evoluutioon soveltuu kolme lisäuskomusta:
- Jumala käytti evoluutiota luomisen keinona.
- Raamattu ei sisällä sellaisia käyttökelpoisia tai merkityksellisiä ajatuksia, joita voitaisiin soveltaa nykyaikaiseen, alkuperäämme tutkivaan tieteeseen.
- Evolutionistiset julkilausumat ovat tärkeämpiä kuin Raamatun kuvaamat asiat. Raamatusta täytyy tehdä uusi tulkinta aina kun se on ristiriidassa nykyisen evolutionistisen maailmankatsomuksen kanssa.
* Tämä osio on mukailtu Werner Gittin kirjasta Did God Use Evolution?, pp. 13–16, 24.
8. Vaara: Luomisen käsitteet menetetään
Raamattu opettaa tiettyjä olennaisia luomiseen liittyviä asioita, kuten:
- Jumala loi aineen käyttämättä mitään materiaaleja.
- Jumala loi ensin maapallon ja vasta neljäntenä päivänä Hän loi kuun, aurinkokunnan ja meidän galaksimme sekä kaikki muut tähtijärjestelmät. Tämä tapahtumajärjestys on ristiriidassa kaikkien ”kosmisen evoluution” mukaisten ajatusten, kuten alkuräjähdyksen, kanssa.
Teistinen evoluutio sivuuttaa kaikki tämänkaltaiset Raamatullisen luomisen periaatteet ja korvaa ne kehitysopillisilla uskomuksilla. Näin teistinen evoluutio on ristiriidassa Jumalan kaikkivoipien luomistekojen kanssa ja vastustaa niitä.
9. Vaara: Todellisuuden vääristely
Raamattu kantaa totuuden sinettiä ja kaikki sen julkilausumat ovat arvovaltaisia – olipa sitten kyse uskosta, pelastuksesta, jokapäiväisestä elämästä tai asioista, joilla on tieteellistä merkitystä.
Evolutionistit sivuuttavat kaiken tämän. Esimerkiksi Richard Dawkins sanoo: ”Lähes kaikki kansat ovat kehittäneet oman luomismyyttinsä ja Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus on vain yksi näistä myyteistä, jonka eräs tietty Lähi-idän karjapaimenheimo sattui omaksumaan itselleen. Sillä ei ole sen erityisempää asemaa kuin erään Länsi-Afrikan heimon uskomuksella, jonka mukaan maailma luotiin muurahaisten ulosteesta.”4
Jos evoluutio ei ole totta, silloin useat tieteenalat ovat omaksuneet väärän todistuksen. Koska nämä tieteenalat ovat mukautuneet evolutionistisiin näkemyksiin, ne esittävät todellisuuden väärässä valossa. Vielä enemmän näin tekee teologia, joka irtautuu siitä mitä Raamattu sanoo ja omaksuu sen sijaan evoluution!
10. Vaara: Tarkoituksen kadottaminen
Emme löydä niin monia ja niin arvokkaita lausuntoja ihmisen tarkoituksesta ja päämäärästä mistään muusta historiallisesta kirjasta kuin Raamatusta. Esimerkiksi:
- Luomisessa Jumalan päämääränä oli luoda ihminen (1. Moos. 1:27–28).
- Jumalan lunastussuunnitelma on tarkoitettu ihmisiä varten (Jes. 53:5).
- Jumalan Pojan tehtävän päämääränä olivat ihmiset (1. Joh. 4:9).
- Jumalan perintö on tarkoitettu meille (Tiit. 3:7).
- Taivas on määränpäämme (1. Piet. 1:4).
Kuitenkin evolutionistien kannalta koko ajatus tarkoituksesta on pannaan julistettu. ”Evoluution mukaiset sopeutumat eivät koskaan seuraa tarkoituksellista ohjelmaa ja siksi niitä ei voida pitää teleonomisina” [eli sellaisina, että kaikista niistä olisi välttämättä ollut hyötyä oletetussa evoluutiossa].5 Niinpä sellainen uskomusjärjestelmä, kuten teistinen evoluutio, joka sovittaa tarkoituksellisuuden ja tarkoituksettomuuden keskenään, on jo ilmaisuna ristiriitainen.
Johtopäätös
Oppi luomisesta ja oppi evoluutiosta ovat niin selvästi toisistaan eriävät, että niiden yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Teistisen evoluution kannattajat yrittävät yhdistää nämä kaksi oppia keskenään. Tällainen muuttaa Raamatun sanoman merkityksettömäksi. Väistämätön johtopäätös tästä on selvä: Raamattu ei tue ajatusta teistisestä evoluutiosta.
Lähdeluettelo
- Tämä kirjoitus on mukailtu professori Werner Gittin kirjan Did God Use Evolution? kahdeksannesta luvusta: ”The Consequences of Theistic Evolution”, Christliche Literatur-Verbreitung e.V., Postfach 110135, 33661 Bielefeld, Germany. Takaisin tekstiin.
- E. Jantsch, Die Selbstorganisation des Universums, München, 1979, p. 412. Takaisin tekstiin.
- Hoimar von Ditfurth, Wir sind nicht nur von dieser Welt, München, 1984, pp. 21–22. Takaisin tekstiin.
- Richard Dawkins, The Blind Watchmaker [ilmestynyt suomeksi nimellä ”Sokea kelloseppä”], Penguin Books, London, 1986, p. 316. Takaisin tekstiin.
- H. Penzlin, Das Teleologie-Problem in der Biologie, Biologische Rundschau, 25 (1987), S.7–26, p.19. Takaisin tekstiin.
Readers’ comments
Comments are automatically closed 14 days after publication.