Explore
Also Available in:

CMI:n näkemykset Älykkään suunnittelun-liikkeestä

Johdanto

Kiistalla ”älykkäästä suunnittelusta” (ID) on pitkä muinaiseen Kreikkaan ja Roomaan ulottuva historia.1 Asian ilmaisi selvästi ja vakuuttavasti William Paley (1743–1805), joka esitti päätelmiin nojautuvan perustelun jumalallisesta Kellosepästä kirjassaan Natural Theology v. 1802. Nykyaikaiset Raamatulliset kreationistit ovat myös käyttäneet suunnittelu-perustelua vastustaessaan evoluutiota.2 Mutta nykyisten tieteen tekijöiden, kuten Michael Dentonin (Evolution: A Theory in Crisis, 1985) ja Phillip Johnsonin (Darwin on Trial, 1991) teokset ovat johtaneet tiedemiesten ja muiden oppineiden yhteistoimintaan, joka on tullut tunnetuksi nimellä ”Intelligent Design Movement” (IDM, tai ID-liike) [suom. ”Älykkään suunnittelun liike”].

Monet tukijoistamme ovat toistuvasti kysyneet näkemystämme ID-liikkeestä, joten tämä kirjoitus vastaa siihen. Sen ei ole tarkoitus olla missään mielessä vihamielinen katsaus. Monilla luomisliikkeessä mukana olevilla, itsellänikin, on ystävälliset suhteet ja henkilökohtainen mieltymys joihinkin henkilöihin, joilla on huomattava asema ID-liikkeessä.

Moderni älykkään suunnittelun käsite on yksinkertaisesti muotoiltu uskona siihen, että määrätyt biologiset todistekokonaisuudet (esimerkiksi ”vähentämättömän monimutkaisuuden” käsite, joka liittyy ominaisuuksiin, kuten bakteerien siima [moottori]) ovat todistusaineistoa suunnittelijan puolesta ja sokeita naturalistisia prosesseja vastaan.

Nykyaikainen ID-liike

ID-liikkeen motivaationa näyttää olevan halu asettaa kyseenalaiseksi darvinistisen evoluution materialistisen, jumalattoman, naturalistisen filosofian sokea hyväksyminen. He asettuvat monia tämän päivän kehitysopillisen ajattelun filosofisia perusteita vastaan. Liikkeenä he ovat haluttomia asettumaan raamatullisen luomisopin kannalle.

ID-liikkeen epävirallinen johtajuus on enemmän tai vähemmän asettunut Phillip Johnsonille, kuuluisalle, eläkkeellä olevalle lakitieteen (emeritus) professorille Kalifornian Berkeleyn yliopistosta, joka on presbyteeri. Filosofisesti ja teologisesti ID-liikkeen johtotähdet muodostavat monenkirjavan ryhmän. Esimerkiksi Dr Jonathan Wells ei ole ainoastaan tieteen tekijä vaan myös Yhdistymiskirkon (”moonilaisten” lahkon) vihitty pappi ja Dr Michael Denton on entinen agnostikko ja anti-evolutionisti (liittyen oppiin eläintyyppien muuttumisesta toisen tyyppisiksi), joka nyt tunnustaa epämääräistä teismiä. Hän näyttää nyt kuitenkin omaksuneen kehitysopillisen (vaikkakin jollain tavalla ”ohjatun”) muuntumisopin. Dr Michael Behe, Darwin´s Black Box-teoksen kirjoittaja on roomalaiskatolinen, jonka mukaan hänellä ei ole mitään ongelmaa sen ajatuksen kanssa, että kaikki eliöt, ihminen mukaan luettuna, polveutuvat yhteisestä kantamuodosta.

ID-liikkeen yleisnäkemys

ID-liikkeen johtavien kannattajien keskuudessa on joitakin yleisesti jaettuja uskomuksia ja asenteita:

  • Heidän hyökkäystensä pääkohde ei ole evoluutio sinänsä, vaan ”sattuma” evoluutio, toisin sanoen sen taustalla oleva naturalistinen filosofia (yliluonnollista ei ole olemassa; materia on kaikki, mitä on).

  • Kuka tahansa naturalismia vastustava, on mahdollinen liittolainen. Tämä sisältää mikrobista-mikrobiologiksi evoluutioon uskovia, mikäli tämä usko sisältää jonkin älykkään, suunnitellusti tapahtuneen asiaan puuttumisen joskus miljardien vuosien aikana.

  • He uskovat yleisesti, tai suhtautuvat julkisesti neutraalisti, evoluutioon uskovien opettamiin ja hyväksymiin miljooniin ja miljardeihin vuosiin.

  • He joko hyväksyvät tai eivät ilmaise mitään julkista kantaa siihen luonnostaan seuraavaan johtopäätökseen, joka seuraa uskomuksesta pitkiin ajanjaksoihin, nimittäin se, että kuolemaa, sairauksia ja kärsimystä esiintyi miljoonien vuosien ajan, ennen kuin ihmiskunta ilmaantui.

  • Vaikka liikkeeseen kuuluu joitain 1. Mooseksen kirjaan uskovia, mukaan lukien sellaisia, jotka uskovat äskettäiseen luomiseen kuudessa päivässä ja Nooan aikaiseen maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen, liikkeen lähestymistapa sulkisi pois julkisen tuen tai huolen ilmaisemisen Raamatun auktoriteettia koskien tämän kaltaisissa asioissa.

  • He näkevät usein paljon vaivaa taatakseen, ettei heidän katsota ”päätyvän johtopäätöksiinsä Raamatun pohjalta”.

ID-liikkeen käsite on vetänyt puoleensa joitain evankelisia kristittyjä, mukaan luettuna 1. Mooseksen kirjaan kirjaimellisesti uskovia, jotka näkevät liikkeen hyödyllisenä uutena strategiana evoluution perustuksien murtamiseksi, jotka toimivat perustana useimmille maailmalla olevista kulttuureista ja kouluista.

Todisteena ID-liikkeen kasvavasta aktiivisuudesta, oli pyrkimys lisätä Santorum-muutos vuoden 2002 koululakiin Yhdysvalloissa (muutos rohkaisi kouluja kertomaan oppilaille ”jatkuvasta kiistasta” koskien ”biologista evoluutiota”). ID johtajat ovat olleet aktiivisia myös käynnissä olevissa ponnistuksissa lisätä ID Yhdysvaltojen Ohion osavaltion koulutusstandardeihin.

ID-liikkeen todetut ja mahdolliset vahvuudet

  • Monet Raamatulliset (tai 1. Mooseksen kirjan) kreationistit (RK:ien, jotka ovat historiallisesti pätevien eksegeettisten [raamatunselitysopillisten] standardien perusteella vakuuttuneita äskettäisestä luomisesta) ymmärtävät, että ID-liike ”ei mene niin pitkälle kuin me haluamme”, mutta ajattelevat, että tämä on kohtuullinen hinta maksettavaksi sellaisesta, minkä he näkevät mahdollisesti tehokkaana ”alulle pano”-strategiana. He järkeilevät: ”Hommataan vain kamelin nenä telttaan sisälle, sitten voimme keskittyä näihin muihin kysymyksiin. Voittakaamme yksi taistelu kerrallaan.”

  • ID-liikkeen kannattajat RK:ien joukossa, jotka ovat turhautuneet epäonnistuneista yrityksistä pakottaa ”kahden mallin” opetuskäytäntö lakiteitse, ajattelevat yleisesti, että tämän taktiikan avulla on parempi mahdollisuus tulla kuulluiksi sosiaali/lainsäädäntö areenalla. (CMI ei ole, näin sivuhuomautuksena, milloinkaan tukenut luomisopetukseen pakottamista, eikä tue keinotekoista jakoa eri kategorioihin ”tieteellinen” vs. ”raamatullinen” luomisoppi, mikä oli luonteenomaista isolle osalle ”kahden mallin” lähestymistapaa.) He todennäköisesti uskovat näin, koska:

    • He voivat käyttää hyväkseen suurempaa määrää ihmisten älyllistä, akateemista ja poliittista vaikutusvaltaa kuin tukeutuessaan ainoastaan Raamattuun uskoviin kristittyihin.

    • Kun liikkeessä on ei-kristittyjä, se vaikuttaa vähemmän nurkkakuntalaiselta ja ”ennakkoasenteiselta”.

    • ”Pitämällä Raamattu asian ulkopuolella” he todennäköisesti uskovat, että tällä lailla he pääsevät eroon Yhdysvaltojen perustuslain tulkinnoista ”kirkon ja valtion erottamisesta”, jotka ovat olleet vallalla viime vuosina. He ovat siten taipuvaisia väittämään, että tämä on ”taktinen välttämättömyys.”

    • Liikkeen ilmeinen kieltäytyminen liittää oletettu suunnittelija Raamatun Jumalaan (jotkut ID-liikkeen kannattajat ovat todenneet, että heidän edellyttämänsä suunnittelutyö voisi olla avaruusolentojen aikaansaama) nähdään harkittuna välttämättömyytenä, jotta kiista voidaan pitää filosofisesti ”neutraalilla” maaperällä ja siten välttää paljon anti-kristillisestä vihamielisyydestä.

CMI:n käsitys ID-liikkeen positiivisista aikaansaannoksista

  • Se on tuottanut joitain aineistoja ja perusteluja jotka, vaikka eivät välttämättä ole tarkoitettuja auttamaan taistelussa raamatullisen luomisen puolesta, ovat olleet tälle asialle hyvin hyödyllisiä.

  • Se on pitänyt luomisopin vastustajat kiireisinä taistelun toisella sivustalla, eli se on vetänyt puoleensa jotakin siitä tulesta, mikä muuten olisi saattanut estää meitä keskittämästä täyttä panostamme sanomamme levittämiseen.

  • Se suuntaa oikealla tavalla huomiota siihen tosiasiaan, että darvinismin opettaminen ei ole filosofisesti/uskonnollisesti puolueetonta, vaan se perustuu suoraan naturalismin olettamuksiin (toinen ilmaisu filosofiselle materialismille tai ateismille, eli, että ei ole olemassa mitään yliluonnollista, vaan että tämä aineellinen maailma on kaikki mitä on).

CMI:n käsitys ID-liikkeen heikkouksista

  • Huolimatta siitä, että liikkeeseen kuuluu joitain äärimmäisen teräviä ajattelijoita, sillä näyttää kokonaisuutena olevan toistuva filosofinen sokea piste. Vaikka he usein osoittavat oikein darvinismin uskonnolliset perusteet, sen tosiasian, että kaikki tieteellinen järkeily perustuu lopulta ennakko-oletuksiin (joita ei voi todistaa ja siten ovat määritelmän mukaan metafyysisiä/subjektiivisia/puolueellisia), olisi pitänyt saada heidät huomaamaan se tosiasia, että ei ole olemassa mitään sellaista kuin ”puolueeton” tieteellinen areena, jonka sisällä voidaan tulkita menneisyyttä koskevat todisteet.

  • Koska ainoa, lähes yleisesti hyväksytty ennakkokäsitys, joka heillä foorumissaan on, on kieltävä (naturalismi ei ole totta), he eivät voi tarjota yhtenäistä filosofista runkoa, johon perustaa historiaa tutkivan tieteen (paleontologia, historiallinen geologia jne.) ennakko-oletukset, joita tarvitaan todisteiden tulkintaan. Siten he eivät voi koskaan tarjota ”kertomusta menneisyydestä”. Tämä on yksi lisäsyy sille, miksi heidän täytyy jatkuvasti rajoittaa väittely mekanismiin – ja silloinkin vain laaja-alaisin yleisin käsittein (suunniteltu vs. suunnittelematon).

  • He kieltäytyvät yleensä ottamasta kantaa maapallolla olevan elämän tapahtumaketjuun, tarkkaan historiaan tai kestoon, muuten kuin oikeastaan sanomalla, että ”sillä ei ole merkitystä”. Keskiverto evoluutioon uskova näkee tämän kuitenkin joko järjettömänä tai vilpillisen välttelevänä, sillä kilpakenttä, jossa he haluavat tulla otetuiksi huomioon varteenotettavina pelaajina, on sellainen, johon historialliset kysymykset suoraan liittyvät. Toisin sanoen, jos kiistaan alkuperästä ei liity ”kertomus menneisyydestä”, mitä siihen sitten liittyy?

  • Heidän kieltäytymisensä tulla liitetyiksi mihinkään kertomukseen menneisyydestä (kuten 1. Mooseksen kirjaan) on osittain taktinen valinta, mutta myös olosuhteiden pakottama, koska he eivät ole keskenään yksimielisiä kertomuksesta menneisyydestä. Tämä kieltäytyminen kuitenkin vain vahvistaa vallitsevan järjestelmän käsitystä siitä, että he ovat todellisuudessa ”luomiseen uskovia valepuvussa”. Siispä hyökkäykset ID-liikettä vastaan ovat olleet käytännössä yhtä raivokkaita kuin 1. Mooseksen kirjaan uskoviin kreationisteihin kohdistetut. Siten uskomusta, jossa sovitaan ”Raamatun pitämisestä keskustelun ulkopuolella”, jotta saataisiin pidettyä uskonnonvastainen vihamielisyys areenan ulkopuolella, ei ole vahvistettu todeksi käytännössä.

  • Jotkut ID-liikkeen vaikutusvaltaiset edustajat näyttävät olevan myötätuntoisia Raamatun luomiskertomukselle. Mikäli liike kuitenkin joskus tekisi toivomansa strategiset valtaukset, silloin huolenamme olisi, että ne sen johtajista, jotka myöhemmin samaistuisivat 1. Mooseksen kirjaan uskoviin, saattaisivat itsensä alttiiksi syytöksille julkisesta petollisuudesta.

    Ironista on se, että huolimatta siitä, että he jo vetävät puoleensa sitä tulta, joka on kohdistettu 1. Mooseksen kirjaa, Raamattua ja kristillisyyttä vastaan, monet muut ID-liikkeen merkittävistä hahmoista hylkää raamatullisen luomisen tai ovat vihamielisiä sitä ja etenkin äskettäin luodun hyvän maailman, jonka ihmisen syntiinlankeemus pilasi, uskomusta kohtaan. Taktisista syistä heitä on kehotettu (erityisesti heidän tyyneimmän ja viisaimman johtajansa, Phil Johnsonin, taholta, joka ei itse jaa tuota vihamielisyyttä) olemaan julkisesti tuomitsematta 1. Mooseksen kirjaan uskovia matkakumppaneitaan, vaikka tämä pinnan alla kytevä vastustus on purkautunut esille aika ajoin. Mikäli ID-liike osaltaan onnistuisi alustavissa aikeissaan, jotkut kirjaimellisen 1. Mooseksen kirjan vahvimmat vastustajat saattavat hyvinkin nousta liikkeen tuoreista voitokkaista joukoista. Esimerkiksi Dr Michael Denton, vaikka onkin ystävällinen kanssamatkustaja, osallistui joka tapauksessa Australiassa lähetettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa kerrottiin äskettäin [artikkeli on alun perin julkaistu vuonna 2002], pääosin kristilliselle kuulijakunnalle, 1. Mooseksen kirjaan kirjaimellisesti uskomisen olevan typerää ja epätieteellistä.

  • ID-liikkeen kieltäytyminen Suunnittelijan samaistamisesta Raamatun Jumalan kanssa ja erityisesti Raamatun kuvaaman historian kanssa, tarkoittaa että:

    • ID-ajattelun hyväksyminen suurten joukkojen toimesta voisi aivan yhtä helposti johtaa new age-tai hindu-tyyliseen luomiskäsitykseen tai myös outoihin sci-fi-uskomuksiin avaruusolentojen osuudesta.3 Sellaisissa tapauksissa kristitty saattaisi hyvin nähdä, että vertauskuvallisesti yhden sosio-filosofisen demonin ulosajamisen, olisi saanut aikaan vain sen korvaamisen toisilla, mahdollisesti pahemmilla.

    • Heillä ei ole mitään filosofista vastausta vastustajiensa loogisesti johdettuun syytökseen koskien Suunnittelijan hirviömäisyyttä ja/tai taitamattomuutta (”katso kaikkia eliömaailman kauheita, julmia, jopa viallisia asioita”), sillä syntiinlankeemuksen esiintuominen on harkitusti, taktisesti poissuljettu. (Syntiinlankeemus oli kuitenkin merkittävä, kaiken muuttanut historiallinen tapahtuma. Maailma, jota nyt tarkastelemme, on synnin turmelema, ei se alkuperäinen maailma, jonka Jumala suunnitteli). Täten liikkeen menestys voisi suurella todennäköisyydellä vaikuttaa kielteisestikin saattamalla Raamatun Jumalan pilkanteon ja halveksunnan kohteeksi uusin tavoin.

Nämä asiat eivät itse asiassa ole vain hypoteettisia [oletettuja]. Historiallisesti todistelu ”yksin älykkäällä suunnittelulla” on johtanut juuri tämänlaisiin negatiivisiin tuloksiin. Toisin sanoen sitä on yritetty aikaisemminkin ja se on epäonnistunut. Edellisten vuosisatojen deistien ”luonnonteologia”-lähestymistapa (käytetään suunnittelua, ilman Raamattua) johti deistisen uskomuksen lisääntymiseen, eli ”eri jumalaan”, aivan kuten yllämainitussa kohdassa, siihen liittyvine Raamatun ja evankeliumin hylkäämisineen. Deistien käyttövoimana oli Jumalan Sanan hylkääminen ja sen seurauksena [hylättiin myös] Hänen oikeutensa hallita elämäämme.

Ajettuina päättelemään Luoja-Jumalan olemassaolon ”vain suunnittelusta”, ja jättämällä näin pois syntiinlankeemuksen ja todellisen maailmanhistorian, ajattelijat päättelivät, että minkä tahansa luoja-Jumalan täytyi olla julma, tuhlaavainen jne. Charles Darwin kirjoitti itse juuri tähän tapaan. Hän tuotti myös toisen esimerkin negatiivisista seurauksista raamatullisen historian jättämisestä keskustelun ulkopuolelle. Kun hän kohtasi ilmeisiä esimerkkejä päämantereen populaatioista lähteneestä sopeutumisleviämisestä saarilla, ainoa mielessä ollut luomis”käsite”, yhteistyössä useimpien deismistä vaikutteita saaneiden tiedemies-aikalaistensa kanssa, oli paikan päällä tapahtunut luominen, jota vastaan hänen havaintonsa niin selvästi puhuivat. Mutta jos hän olisi sisällyttänyt ajatteluunsa maaeläinten hajaantumisen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen yhdestä keskuspaikasta, väitetty ongelma olisi tietenkin kadonnut. Joten ”Raamatun poissulkeneet” älykäs suunnittelu-järkeilyt olivat tosiasiassa suurelta osin osallisina kasvaneessa Raamatun hylkäämisessä. Se, kaikkea muuta kuin vastusti ateismia, oikeastaan ajoi ajattelijat ei suunniteltu-selitykseen, ja siten pitemmälle naturalismiin ja ateismiin.

Tämä ei ole yllättävää. Apostoli Paavali myöntää suunnittelu-argumentin voiman Roomalaiskirjeessä 1:20: Jumalan iankaikkinen voima ja jumalallisuus ovat selvästi nähtävillä siinä, mitä on luotu (eli todisteet suunnittelusta luonnossa). Tästä johtuen jumalattomat eivät ”voi millään itseänsä puolustaa”. Hän kuitenkin vakuuttaa, että ihmiset omasta tahdostaan hylkäävät nämä selvät todisteet. Pietari sanoo samalla tavoin 2. Piet. 3:3–6 niistä, jotka hylkäävät yliluonnollisen luomisen ja maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen, että he ovat ”mielellään tietämättömiä” ([englanninkielinen] KJV) tai ”tarkoituksellisesti unohtavat” ([englanninkielinen] NIV) [suomenkielinen 1938 käännös sanoo: ”sillä tietensä he eivät ole tietävinään”]. Todiste suunnittelusta luonnossa on riittävä tuomitsemaan ihmiset, mutta ei riittävä pelastamaan heitä. Raamattu tekee ylivoimaisen selväksi, että luomista puolustavassa työssä tieteellisiä näkökohtia ei voida lopulta erottaa evankeliumin saarnaamisesta, jotta ihmisten on mahdollista tehdä sovinto Luojansa kanssa. Luomisen yksityiskohtien päätteleminen yksin luonnosta, ilman Hänen ilmi tuodun Sanansa opastusta, jättää huomiotta sen tosiasian, että luonto on langennut ja kirottu. Suuri teologi Louis Berkhof kirjoitti: ”– – synnin tultua sisään maailmaan, ihminen voi koota todenmukaista tietoa Jumalasta Hänen yleisestä ilmoituksestaan käsin vain, jos hän tutkii sitä Kirjoitusten valossa – –.”4

ID-liike ei kokonaisuutena saa otetta naturalismin historiallisesta taustasta luonnontieteissä. Raamatulliset kreationistit ovat pitkään osoittaneet, miten käsitykset miljoonista vuosista (joita enemmistö ID-liikkeen johtavista jäsenistä joko tukee tai sanoo, että heillä ”ei ole niiden kanssa ongelmaa”) astronomian/kosmologian ja historiallisen geologian kaltaisilla aloilla, perustuivat suoraan, olivat johdettu ja saivat polttoaineensa naturalismista – toisin sanoen Jumalan Sanan ja sen auktoriteetin harkitusta hylkäämisestä maailman historiaan liittyen.5 Nämä naturalismiin perustuvat geologian ja astronomian johtopäätökset olivat darvinismin kasvualusta. Tarkoitan, että naturalismi oli olemassa paljon ennen darvinismia ja johti suoraan tämän opin valta-asemaan. Tästä syystä on ironista havaita ID-toimijoiden kertovan ihmisille, että taistelu ”naturalismia” vastaan on se tärkeä kysymys, kun he samaan aikaan kertovat ihmisille, että juuri ne naturalismiin perustuvat kysymykset, jotka muodostivat darvinismin kasvualustan, ovat ”merkityksettömiä.”

Äskettäinen [artikkeli on alun perin julkaistu vuonna 2002] ID-liikkeen piirissä on, kiinnostavaa kyllä tuotettu kirja: Cornelius Hunterin Darwin´s God. Kirja väittää voimakkaasti, että Darwin yritti todellisuudessa etäännyttää Jumalan luonnollisesta pahasta, erottamalla Hänet luomakunnastaan siten, ettei hänellä olisi mitään tekemistä sen kanssa. Toisin sanoen Darwin oli tässä mielessä ääri-deisti pikemmin kuin ateisti. Hunter osoittaa, kuinka ongelmana on tietty näkemys Jumalasta, siitä mitä Hän tekisi tai ei tekisi. Tämä näyttäisi kuitenkin olevan epäsuorasti erästä ID-yhteisön näkemystä vastaan, koska ainoa tapa saada oikea näkemys Jumalasta ja siitä, mitä Hän tekisi (ja teki) olisi se, jos Jumala toisi sen meille ilmi, kuten hän todella Kirjoitusten kautta teki. Ja Hunterin kirja viittaakin usein epäsuorasti Raamatun kohtiin.

Entäpä julkinen opetus?

Meillä on taipumus moittia ”maailmaa” siitä, mitä koululaitoksillemme on tapahtunut. Emme tavallisesti pysähdy ajattelemaan, miten kirkko on itse avustanut tätä tragediaa, tekemällä niin usein kompromisseja Jumalan Sanan auktoriteetista reaalimaailman kysymyksissä, kuten luonnontieteissä ja historiassa. CMI:n keskeinen ”strategia” on kutsua kirkkoa rohkeasti, mutta nöyrästi, takaisin raamatulliselle perustalleen tällaisissa asioissa, uudistaen kristittyjen ajattelua, jotka sen jälkeen ovat kulttuurimme suolana ja valona. Näin asia toimi Suurten herätysten päivinä Englannissa ja Amerikassa, kun evankeliumin valo levittäytyi koulu-, poliittisten ja yhteiskuntalaitosten läpi, muuttaen positiivisesti melkein kaiken, mitä pidämme itsestäänselvyytenä nyky-maailmassamme.

Olemme aina olleet sitä mieltä, että opettajien tulisi vähintään kyetä kriittisesti tutkimaan väitteet evoluution puolesta ja sitä vastaan. Emme ajattele, että perustuslailliset perusteet Amerikan yhdysvalloissa, oletetusti tätä vastaan, ovat koskaan olleet vahvoja. Toisin sanoen, kuinka ketään kristittyä opettajaa, joka haluaa tehdä niin, voidaan estää kertomasta todisteita evoluution puolesta ja sitä vastaan? Kuka järkevä henkilö voisi loogisesti puolustaa ajatusta minkään tieteellisen teorian tai idean suojelemisesta kaikelta kriittiseltä käsittelyltä?

Samaan aikaan emme ole koskaan tukeneet raamatullisen luomisen pakollista opetusta (miten ketään opettajaa voisi pakottaa opettamaan sellaista, mihin hän ei usko, ja mikä itse asiassa osoittaa hänen olevan syntinen).

Kuten aikaisemmin annoimme ymmärtää, emme myöskään usko, että kukaan voi, tai että kenenkään pitäisi yrittää keinotekoisesti erottaa ”raamatullisen” ”tieteellisestä” luomisesta, jotta hän saisi puheenvuoron julkisuudessa. Raamatulliset kreationistit ovat yrittäneet tätä, jälleen taktisista syistä, ja hyvin motiivein. Mutta kuten ID-liikkeen laajempi mutta perimmiltään samanlainen juoni, se näyttää meistä filosofisesti virheelliseltä.

Kysymys alkuperästä ei ole koskaan koskenut tosiasioita ja todisteita sinänsä – meillä on kaikilla sama maailma, samat todisteet, samat tosiasiat. Filosofinen kehysrakenne, jonka sisällä tosiasiat tulkitaan, on se, joka on eri. Ja filosofiset rakenteet perustuvat ennakko-oletuksiin (ennakkokäsityksiin tai alku-uskomuksiin). Darvinismin tieteelliset johtopäätökset perustuvat suoraan raamatunvastaisiin (naturalistisiin) ennakko-oletuksiin, kun taas luomisopin vastaavat perustuvat Raamatun ennakko-oletuksiin. Uskomme, että ennakko-oletuksien tulee olla avoimesti pöydällä. Tulisi myös ymmärtää, että niistä voidaan keskustella maallisessa yhteydessä opettamatta uskonnollista oppijärjestelmää sinänsä, kuitenkin piiloutumatta tai pakenematta seurauksia. Alkuperää koskevia todisteita voidaan käsitellä ennakko-oletuksiin perustuvien mallien kriittisellä vertailulla,6 vaalimatta maallista ”puolueettomuuden” myyttiä, eli että todisteet ”puhuisivat puolestaan” jollakin salaperäisellä tavalla.

Entä perustuslailliset esteet?

Amerikan yhdysvaltojen tuomioistuimet ovat alinomaa ”uudelleentulkinneet” perustuslakia ja maan yhteiskunnallinen mieli on maallistunut lisääntyvissä määrin. Miksi tämä yhteiskunnallinen muutos on tapahtunut? Koska kirkko on yhtenä joukkona pitänyt silmänsä suljettuina perustavaa laatua olevalle filosofiselle/maailmankatsomuksen muutokselle läntisessä kulttuurissa. Kirkko kantaa vakavan vastuun tästä epäonnistumisesta puolustaa 1. Mooseksen kirjan auktoriteettia riittävästi. Jälleen näemme, että pakottava tarve ja ensisijainen asia on uudistaa kirkko, jotta kulttuuri saadaan ”uudelleen suolattua”; lailliset/poliittiset taistelut saavat silloin kokonaan uudet puitteet. Pelkäämme, että kristityt, jotka pelaavat ”teeskennellään, että Raamattu ei kuulu asiaan”-peliä, ottavat riskin kulttuurin yhä pidemmälle menevästä vieraantumisesta.

Tietysti, käytännössä voimallisilla suunnitteluargumenteilla aloittaminen, jotka ID-liike on auttanut uudelleen herättämään (ja on muotoillut nykyaikaisin termein), voi olla todella hyödyllinen työkalu ”keskustelun avaajana” tietyissä piireissä, joissa Raamatun mainitseminen tukkisi välittömästi kuulijan korvat. Monet meistä CMI:ssä ovat itse asiassa yksilöinä osittain käyttäneet ID-liikkeen ”kiila”-taktiikkaa vuosien ajan. Saatamme siis määrätyissä yhteyksissä pyrkiä saamaan toisen kuuntelemaan avoimemmin keskittymällä aluksi vähemmän kiistanalaisiin puoliin raamatullisessa luomisessa. Poiketen kuitenkin ID-liikkeen virallisesta kannasta, tilaisuuden tullessa tai kun asiaa kysytään, vahvistamme epäröimättä ajattelumme perustuvan suoraan Raamatun todelliseen historiaan. Asianmukaisesti käytettynä tällainen taktiikka on lähes väistämättä tehokkaampi, kuin jos toimitaan ikään kuin totuuden määrittämiseksi olisi puolueeton ”tieteen” areena. Useimmat ihmiset tajuavat asian, kun heille osoitetaan, miten todisteet eivät ole puolueettomia, eivätkä puhu omasta puolestaan, vaan ne täytyy tulkita. Jopa uskosta osattomat ovat usein valmiita seuraamaan järkeilyä pyydettäessä tilapäisesti muuttamaan olettamuksiaan (eli ”laittamaan päähänsä erilaiset lasit”), jotta he näkisivät, kuinka todisteet saattaisivat sopia raamatulliseen maailmankatsomukseen. Joten, vaikka silloin tällöin saattaa olla hyödyllistä keskittyä todisteisiin ja välttää viittauksia Raamattuun ja uskontoon, tämä vaikuttaa kielteisesti, jos se viedään niin pitkälle, että se vahvistaa myyttiä, jonka mukaan on jotenkin vähemmän ”tieteellistä” perustaa mallinsa Jumalan ilmoitukseen, Raamattuun.

Yhteenveto ja johtopäätökset

CMI tukee ID-liikkeen pyrkimyksiä edistää akateemista vapautta ja asettaa evoluutio kyseenalaiseksi. Kun asetamme kyseenalaiseksi (toivon mukaan nöyryydellä) puolia heidän strategiassaan, emme tee niin yrittääksemme heikentää tai vastustaa heidän pyrkimyksiään, vaan rohkaistaksemme kaikkien asianosaisten uskovien (itsemme mukaan lukien) huolellista ajattelua siitä, miten saavutetaan eniten hyvää, ja annetaan eniten kunniaa ja ylistystä Jumalalle. CMI:ssä olemme loppujen lopuksi huolissamme Jumalan Sanan, Raamatun, totuuden ja auktoriteetin vuoksi. Tämä on kysymys, joka viime kädessä ylittää ja on tärkeämpi kuin asiat kuten paikallinen koulupolitiikka tai muut sellaiset.

Jumala, joka käytti jopa pakana-kuningas Kyyrosta tarkoituksiinsa, voi käyttää ID-liikettä, huolimatta esiin nostamistamme huolenaiheista. Olisimme iloisia nähdessämme liikkeen tekevän todellisia aluevaltauksia kohdealueillaan ja suhtaudumme myönteisesti moniin sen olemassaolon ilmenemiin, mukaan lukien jotkut sen tuottamat käyttökelpoiset materiaalit. Siellä missä voimme olla luontaisia liittolaisia, haluamme olla, kunhan tämä tapahtuu niin, ettemme joudu tekemään missään mielessä kompromisseja raamatullisessa asennoitumisessamme.

Ystävämme ID-liikkeessä toivottavasti ymmärtävät, että keskustellessamme näistä ongelmista ja kysymyksistä, emme tee niin lannistaaksemme tai ollaksemme esteenä, vaan yksinkertaisesti tehdäksemme selväksi kantamme, miksi teemme kuten teemme, ja miksi emme lue itseämme osaksi ko. liikettä, kampanjoimatta myöskään sitä vastaan.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Cicero käytti esimerkiksi suunnittelua Kreikan jumalluettelon [Pantheonin] tueksi. Katso myös A brief history of design. Takaisin tekstiin.
  2. A.E. Wilder-Smith, The Creation of Life (Wheaton: Harold Shaw, 1970), Robert Kofahl and Kelly Segraves, The Creation Explanation (Wheaton: Harold Shaw, 1975) ja Henry Morris and Gary Parker, What is Creation Science? (El Cajon: Master Books, 1982). Takaisin tekstiin.
  3. Katso CMI:n luennoitsijan kirjaa vuodelta 2004: Gary Bates: Alien Intrusion: UFOs and the Evolution Connection. Takaisin tekstiin.
  4. Louis Berkhof, L, Introductory Volume to Systematic Theology, Eerdmans Publishing Co., Grand Rapids, Michigan, 1938, p. 60. Takaisin tekstiin.
  5. Katso kaksi Dr Terry Mortensonin asiaankuuluvaa artikkelia tästä kysymyksestä: Takaisin tekstiin.
  6. Entä yleisesti esitetty vastaväite, ”Miksi ei sitten opetettaisi esimerkiksi Australian alkuperäisväestön luomiskertomuksia luonnontieteen oppitunneilla?” Sellaisilta vastaanväittäjiltä voitaisiin kysyä, ovatko he tietoisia mistään alkuperään liittyvästä opetuksesta Aabrahamin jälkeläisten ulkopuolella, mikä:
    • Väittää olevansa ehdoton Luojan ilmoittama totuus asiakirjoihin perustuvassa muodossa.
    • On säilytetty ja uskottu yhdenmukaisesti vuosisatojen ajan, olennaisesti nykyisessä muodossaan.
    • On katsottu tarjoavan vakavasti otettavan historiallisen selityksen kaikelle todellisuudelle ja ihmisen ja maailmankaikkeuden alkuperälle.
    • Saa tukea merkittävältä joukolta ansioituneita tiedemiehiä ja muita älyköitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että se todella selittää tieteellisen materiaalin vähintäänkin yhtä hyvin kuin evoluutio/pitkät ajanjaksot.
    Takaisin tekstiin.