Elävät fossiilit: vahva todiste luomisen puolesta

Don Batten haastattelee Dr Carl Werneriä Living Fossils (Evolution: the Grand Experiment vol. 2) –kirjan kirjoittajaa.

Luominen #11:32–35

Dr Werner valmistui Missourin yliopistosta ja sai erittäin hyvän arvosanan biologiassa (summa cum laude). Hän valmistui lääkäriksi 23-vuotiaana ja toimii lääkärinä päivystyspoliklinikassa St. Louisissa.

Dr Werner selitti mitä elävät fossiilit ovat ja miksi hän kiinnostui niistä niin paljon, keräten kuvia näistä fossiileista yli viimeisen 14 vuoden ajan. ”Elävät fossiilit ovat fossiloituneita eläimiä ja kasveja, jotka näyttävät samanlaisilta kuin nykyiset eliöt. Kiinnostuin elävistä fossiileista työkaluna, jolla voisi testate evoluutiota.”

”Pohjimmiltaan on olemassa kaksi mallia siitä, miten elämä syntyi: Evoluutiomallin mukaan kemikaalit yhdistyivät ja muodostivat elävän yksisoluisen [eliön] lähes neljä miljardia vuotta sitten, minkä jälkeen tämä muuttui pitkien ajanjaksojen kuluessa kaikiksi muiksi eläviksi eliöiksi. Esimerkkeinä kehitysopillisista muutoksista ovat linnun kehittyminen dinosauruksesta tai valaan kehittyminen nelijalkaisesta maalla elävästä nisäkkäästä. Toisen mallin, luomisen, mukaan ulkopuolinen yliluonnollinen olento (Jumala) loi kaikki erityyppiset eläimet ja kasvit yhdellä kertaa ja nämä eliöt ovat muuttuneet ajan kuluessa vain vähäisessä määrin, muuntelua on tapahtunut ainoastaan perustyypin sisällä.”

Dr Werner käyttää sanaa ”tyyppi” samankaltaisesti kuin Raamatussa Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa käytetään sanaa ”laji” [engl. Kind = luotu laji]. Esimerkiksi eläin voi muuttua, mutta vain oman luodun lajinsa sisällä, kuten sudesta koiraksi – perinpohjaista muuttumista, kuten nelijalkaisesta nisäkkäästä valaaksi, ei tapahdu.¹

Dr Werner jatkoi: ”Elävät fossiilit tarjosivat minulle yksinkertaisen tavan testata evoluutiota. Jos evoluutiota ei tapahtunut (eläimet eivät muuttuneet merkittävästi ajan mittaan) ja jos kaikki eläimet ja kasvit luotiin kerralla ja elivät samaan aikaan (ihmiset, dinosaurukset, tammet, ruusut, kissat, sudet, jne.), silloin pitäisi olla mahdollista löytää ainakin joitain modernien eläinten ja modernien kasvien fossiileja kivikerrostumista dinosaurusten rinnalta. Lähdin testaamaan tätä ajatusta ennen kuin minulla oli tietoa yhdestäkään modernista eliöstä kivikerrostumissa. Tulokseni (kuten kirjassa ja videossa Living Fossils näytetään) osoittivat, että monia nykyisiä eläimiä ja kasveja löydetään dinosaurusten rinnalta – paljon runsaammin kuin koskaan osasin odottaakaan löytäväni.”

Carl ja hänen vaimonsa Debbie matkustivat yli 160 000 km ja ottivat 60 000 valokuvaa filmatessaan televisiosarjaa Evolution: The Grand Experiment. (Tämän sarjan toinen osa, Living Fossils [elävät fossiilit], paljastaa mitä he tarkalleen ottaen löysivät.) He keskittyivät fossiileihin, joita löydetään dinosauruksia sisältävistä kivikerrostumista ja vertasivat näitä fossiileja moderneihin eläimiin ja kasveihin.

”Me etsimme vain niiltä kaivauspaikoilta löydettyjä fossiileja, joilta oli löydetty dinosauruksia, jotta evoluutiota tukevat tiedemiehet eivät pystyisi ehdottamaan tällaisista fossiileista, että ne eivät ole ’vanhoja’. Kaikki vertailukohteina käyttämämme fossiilit löydettiin dinosaurus-kivikerrostumista (trias-, jura-ja liitukausi).”

Monia nykyisiä eläimiä dinosauruskivikerrostumassa!

Kysyin Carlilta kuinka monta modernin tyyppistä eläintä hän on löytänyt dinosaurus-kivikerrostumista.

”Löysimme fossiilisia esimerkkejä kaikista nykyisin elävistä merkittävimmistä selkärangattomien pääjaksoihin kuuluvista eläimistä mukaan lukien: niveljalkaiset (hyönteiset, äyriäiset, jne.), nilviäiset, piikkinahkaiset (meritähdet, merililjat, käärmetähdet, jne.), korallit, sienieläimet ja nivelmadot (harvasukasmadot, meressä eläviä matoja).

”Selkärankaiset – eläimet, joilla on selkäranka, kuten kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät – seuraavat samaa linjaa”.

Nykyisiä kaloja, sammakkoeläimiä ja matelijoita

”Rustokaloja (hait ja rauskut), luukaloja (kuten sampi, lapasampi, lohi, silli, kampelakalat [engl. flounder] ja amia) ja leuattomia kaloja (viiksiympyräsuiset ja nahkiaiset) on löydetty dinosaurus-kerrostumista ja ne näyttävät samoilta kuin nykyiset muodot.

”Modernin näköisiä sammakoita ja salamantereita on löydetty dinosaurus-kaivauspaikoilta”.

”Kaikkia nykyään eläviä matelijaryhmiä on löydetty dinosauruskerrostumista ja ne näyttävät samalta tai samankaltaisilta nykymuotojen kanssa: Käärmeet (kuningasboa), liskot (maa-ja liitoliskot), kilpikonnat (kotelo-ja pehmeäkilpikonnat) ja krokotiilieläimet (alligaattorit, krokotiilit ja gaviaalit).”

Nykyisiä lintuja

Vastoin yleistä uskomusta, nykyisiä lintutyyppejä on löydetty dinosaurusten kanssa, mukaan lukien: papukaijat, pöllöt, pingviinit, sorsat, kuikat, albatrossit, merimetsot, kurpat, avosetit jne. Kun evoluutiota tukevat tiedemiehet toivat ilmi nämä tiedot TV-haastattelujemme aikana, näyttää siltä, että he kykenivät vain vaivoin uskomaan, mitä he sanoivat kameralle.”

Tohtori William Clemens, Kalifornian yliopisto (Berkeley), nykyaikaisista linnuista, jotka löytyvät Liitukauden kivestä. (Leike Living Fossils DVD:ltä — Elävät fossiilit)

Nisäkkäitä

”Tiedemiehet ovat löytäneet dinosauruskaivauspaikoilta monia epätavallisia sukupuuttoon kuolleita nisäkkäiden muotoja, kuten multituberkulaatit², mutta he ovat löytäneet myös fossiloituneita nisäkkäitä, jotka näyttivät oravilta, opossumeilta, pussiahmoilta, siileiltä, päästäisiltä, majavilta, kädellisiltä ja vesinokkaeläimiltä. En tiedä kuinka lähellä nämä nisäkkäät ovat nykymuotoja, koska en kyennyt näkemään useimpia niistä, vaikka kävin niin monta museota läpi.”

”Harvat ovat tietoisia siitä suuresta määrästä nisäkäslajeja, joita on löydetty dinosaurusten kanssa. Paleontologit ovat löytäneet 432 nisäkäslajia [engl. species] dinosaurus-kerrostumista³; tämä luku on melkein yhtä suuri, kuin dinosauruslajien [engl. species] määrä. Näihin sisältyy lähes 100 kokonaista nisäkkään luurankoa. Mutta missä ovat nämä fossiilit? Vierailimme kuudessakymmenessä museossa, mutta emme nähneet missään näistä museoista esillä ainoatakaan dinosaurus-kerrostumista löydettyä kokonaista nisäkkään luurankoa. Tämä on hämmästyttävää. Lisäksi näimme vain muutaman tusinaa epätäydellistä luurankoa/yksittäistä luuta niistä tähän asti löydetyistä 432 nisäkäslajista. Miksi museot eivät pidä esillä näitä nisäkäsfossiileja ja myös lintufossiileja?”

Monia nykyisiä kasveja dinosauruskivikerrostumissa!

”Löysimme dinosaurus-kivikerroksista fossiileja kaikista nykyisin elävistä merkittävimmistä kasvien kaarista mukaan lukien: koppisiemeniset, neidonhiuspuut, paljassiemeniset, lehtisammaleet, liekomaiset, käpypalmut ja saniaiset. Jos katsot näitä fossiileja ja vertaat niitä nykymuotoihin, teet jälleen nopeasti sen johtopäätöksen, että kasvit eivät ole muuttuneet. Fossiloituneita punapuita, magnolioita, kanukoita, poppeleita, kiinanpunapuita, lumpeita, käpypalmuja, saniaisia, kortteita jne. on löytynyt dinosaurus-kaivauksilta.”

Onko niin että monia nykyisiä eliöitä ei ole löytynyt?

”En löytänyt dinosaurus-kerrostumista jokaisen nykyisin elävän eliön fossiileita, löysin pikemminkin edustavat esimerkit kaikista merkittävimmistä nykyisin elävien eläinten pääjaksoista ja kaikista merkittävimmistä nykyisin elävien kasvien kaarista. Kun mennään askel eteenpäin näiden suurempien ryhmien sisällä, löysin usein edustajia kaikista merkittävimmistä ryhmistä tai luokista pääjaksojen sisällä. Esimerkiksi piikkinahkaisista (meritähdet, merisiilit jne.) löysin kaikkien nykyisin elävien merkittävimpien tyyppien fossiileja. Samoin oli hyönteisten, krokotiilieläinten jne. kanssa. En löytänyt yhtään suurta nisäkästä. Suurin dinosaurus-kerrostumista tähän mennessä löydetty nisäkäs on ollut (elinpainoltaan) 13 kg. Siitä huolimatta niin monen elävän fossiilin olemassaolo sekä kasveista että eläimistä – kaikista merkittävimmistä kaarista ja kaikista merkittävimmistä pääjaksoista – osoittaa staasitilaan (muutoksen puutteeseen), ei evoluutioon. Minun tulisi huomauttaa myös: jos tarkastelet fossiilikerrostumajärjestelmän (nykyisten geologien esittämien geologisten kerrossarjojen) vakavia ongelmia, suurempien nisäkkäiden poissaolo voidaan selittää helposti, mutta säästän tämän myöhempään ajankohtaan.”

Kehitysopillinen satuilu ”uppoamatonta”?

Kysyin Dr Werneriltä kuinka evoluutioon uskovat tiedemiehet selviytyvät näiden todisteiden kanssa, kun huomioidaan nämä merkittävät löydöt. Dr Werner huomautti: ”Jos uskot kokosydämisesti teoriaan, kykenet aina pitämään pystyssä tätä uskoa – jopa ristiriitaisten todisteiden edessä – lisäämällä hypoteesin [oletuksen], joka pelastaa tämän teorian. Jos esimerkiksi evoluutioon uskova tiedemies näkee dinosaurus-kaivauspaikoilla moderneilta eliöiltä näyttäviä fossiileja, hän saattaa keksiä hypoteesin ’selittääkseen’ elävät fossiilit tähän tapaan: ’Uskon kyllä eläinten muuttuneen suuresti ajan mittaan (evoluutio), mutta jotkut eläimet ja kasvit olivat niin hyvin sopeutuneet ympäristöönsä, että niiden ei tarvinnut muuttua. Siispä elävät fossiilit eivät vaivaa minua ollenkaan.’ Tämä lisähypoteesi sanoo, että jotkut eläimet eivät kehittyneet. Mutta jos teoria voi olla näin joustava, että siihen voi lisätä hypoteeseja, jotka ovat ennusteeltaan päinvastaisia pääteorian kanssa, teoriaa ei voida koskaan osoittaa vääräksi. Tällöin teoriasta tulee uppoamaton ja uppoamaton teoria ei ole tiedettä.”

Saman eläimen erilaiset nimet?

Carl kertoi kuinka evoluutioon uskovat tiedemiehet antavat fossiileille erilaiset suvun ja lajin [engl. species] nimet kuin eläville muodoille, luoden illuusion evoluutiosta: ”Annan tästä esimerkin. Eräs tiedemies löysi liitukauden kivestä merisiilin fossiilin, joka näyttää lähes identtiseltä nykyisen purppuramerisiilin [engl. Purple Heart sea urchin] kanssa, mutta hän luki sen kuuluvaksi täysin uuteen sukuun (Holaster). Jos näkisit tuon otuksen elävänä meressä, tunnistaisit sen purppuramerisiiliksi (suku Spatangus). Erilainen nimi antaa ymmärtää, että merisiilit ovat muuttuneet ajan mittaan, mutta tämä on epäaito ’todiste’ evoluutiosta. Fossiili näyttää samalta kuin elävä yksilö.” (Kts. kuvat yllä).

Evoluutio kumottu?

Kysyin Dr Werneriltä osoittiko hänen tutkimuksensa evoluution vääräksi.

”Valtavan elävien fossiilien määrän edessä kehitysopillisen mallin tulee yhä vaikeammaksi pysyä pystyssä. Kun tähän lisätään monet muut evolution ongelmat (fossiiliaineisto, elämän synty, geologiset kerrostumisongelmat, samankaltaisuudet ei-läheistä sukua olevien eläinten välillä jne.), voit varmuudella julistaa: kyllä, teoria on mennyttä. Jos muutama suurempi nisäkäs löytyisi dinosaurus-kerrostumista, sen pitäisi olla viimeinen tiki myös sitkeimmille evoluutiouskoville – ihmisillä on kuitenkin tapana mennä hautaan koulussa oppimiensa teorioiden kanssa. Uuden sukupolven edustajat saattavat hyvinkin katsoa kaikkea tätä ja kysyä: ’Mitä he oikein ajattelivat?’”