First published:
Creation
22(3):28–33
June 2008

Browse this issue

Subscribe to Creation magazine

Leikereitä ja valfiineja? Mitä seuraavaksi?

Hassuja eläinten risteytyksiä… mitä ne kertovat meille? Ne näyttävät uhmaavan ihmisten tekemiä luokittelujärjestelmiä—mutta entä Ensimmäisen Mooseksen kirjan luotuja “lajeja”?

Don Batten

Suomentanut: Sari Jokisalo
Avustajina: mm. Erkki Jokisalo
Alkuperäisjulkaisu: Creation 22(3):28–33, June 2000

Jos voimme risteyttää seepran ja hevosen (saadaksemme “seeproidin”), leijonan ja tiikerin (leikerin), tai (pikkumiekka)valaan ja delfiinin (valfiinin), niin mitä tämä kertoo meille alkuperäisistä Jumalan luomista eläinlajeista?

Raamattu kertoo meille Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvussa, että Jumala loi kasvit tuottamaan siementä “lajiensa mukaan” (jakeet 11, 12). Jumala loi myös eläimet lisääntymään “lajinsa mukaan” (jakeet 20, 24, 25). Periaatteen painottamiseksi “lajiensa/lajinsa mukaan” on toistettu kymmenen kertaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa. Ja me pidämme sitä itsestään selvänä. Kun istutamme tomaatinsiemenen, emme oleta, että pelargoni putkahtaa maasta. Emme myöskään oleta, että koiramme synnyttää kissanpentuja, tai että raskaana oleva Betty–täti tuo sairaalasta kotiin simpanssin! Meidän päivittäiset kokemuksemme vahvistavat Raamatun totuuden, että eliöt saavat jälkeläisiä lajiensa mukaan.

Mutta mikä on luotu “laji”? Ja mitkä eliöt vastaavat nykyään Jumalan alussa luomia lajeja? Kreationisti–tiedemies, Carl von Linné (Carolus Linnaeus) 1707–1778, taksonomian¹ perustaja, yritti määrittää luodut lajit (engl. kind). Hän määritteli “lajin” (engl. species) Ensimmäisen Mooseksen kirjan käsitteen kaltaisesti eliöryhmänä, jonka yksilöt voisivat risteytyä keskenään, mutta ei toisen ryhmän yksilöiden kanssa. (Lisätietoja Linnéstä artikkelin lopussa).

Zorse and Zonkey images courtesy Camilla Maluotoga KUVAT. Aapra on seepran ja aasin risteytys (ylempi kuva). Alemmassa kuvassa on "Tigger". Se on nimi, jonka sen omistaja, Camilla Maluotoga (New Mexicosta USA:sta), antoi tälle hevosen ja seepran risteymälle eli seeproidille.

Luotuja lajeja etsimässä

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvusta lähtien kyky saada jälkeläisiä, toisin sanoen lisääntyä keskenään, määrittelee alkuperäiset luodut lajit. Linné käsitti tämän, mutta nimesi monia lajeja,² esimerkiksi kukkia, niiden ominaispiirteiden perusteella ilman minkäänlaisia lisääntymiskokeiluja. Myöhemmässä vaiheessa hän teki laaja–alaisia risteyttämiskokeita ja ymmärsi, että hänen “lajikäsitteensä” oli liian suppea. Näitä lajeja ei voitu pitää samana kuin luotuja lajeja; hän ajatteli, että ehkä “suku” (genus) vastaisi paremmin luotuja lajeja.^3,4

Vielä nykyäänkin luomiseen uskovien luullaan usein olevan sitä mieltä, että Jumala on luonut alussa kaikki nykyiset lajit (engl. species) sellaisina kuin ne ovat tänä päivänä. Tätä kutsutaan “lajien muuttumattomuudeksi”. Raamattu ei opeta tällaista. Silti yliopistoprofessorit esittävät usein oppilaille miten uusi “laji” on syntynyt esimerkiksi kärpäsistä, ja sitten he väittävät, että tämä kumoaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskuvauksen. Darwin teki tämän saman virheen tutkiessaan Galapagossaarien peippoja ja kilpikonnia. (Hän erehtyi myös olettaessaan, että luominen viittaisi siihen, että kukin eliö on luotu sinne missä se nykyisin on; mutta Raamatusta selviää, että nykyajan maalla elävät selkärankaiset siirtyivät tämänhetkisiin paikkoihinsa vedenpaisumuksen jälkeen.)

Jos kaksi eläintä tai kaksi kasvia voi risteytyä (tapahtuu ainakin hedelmöittyminen), silloin niiden täytyy kuulua samaan alkuperäiseen luotuun lajiin, josta ne siten myös polveutuvat. Jos risteytyvät lajit ovat eri suvuista, mutta samasta heimosta (engl. family), on mahdollista, että koko heimo on saattanut polveutua yhdestä luodusta lajista. Jos suvut ovat eri heimoista, mutta samasta lahkosta (engl. order), on mahdollista, että koko lahko on saattanut polveutua alkuperäisestä luodusta lajista.

Toisaalta, jos kaksi lajia ei risteydy keskenään, se ei välttämättä osoita niiden kuuluneen alun perin eri lajeihin. Me kaikki tiedämme lapsettomia pareja, mutta se ei tarkoita, että he olisivat erillisistä lajeista!

Ajatellaan kolmea lajia: A, B ja C. Jos A ja B voivat kumpikin risteytyä C:n kanssa, on mahdollista, että kaikki kolme ovat samaa luotua lajia – pystyivätpä A ja B risteytymään keskenään tai eivät. Muun muassa mutaatiot voivat aiheuttaa lisääntymisvaikeuksia. Esimerkiksi kaksi kärpäslajia (Drosophila) saivat jälkeläisiä, jotka eivät pystyneet lisääntymään vanhempiensa lajien kanssa.⁵ Ne olivat uutta “biologista lajia”. Tämä tapahtui kromosomiston vähäisen uudelleenjärjestäytymisen vuoksi, eikä uutta geneettistä informaatiota syntynyt. Uutta “lajia” oli mahdotonta erottaa vanhemmistaan, ja jälkeläiset olivat aivan ilmeisesti samaa luotua lajia kuin vanhempansa, koska ne olivat niistä lähtöisinkin.

Alla on joitakin esimerkkejä risteymistä, joista huomaa, että luotu laji (engl. kind) on usein korkeammalla taksonomisella tasolla kuin laji (engl. species), tai edes suku.

Muulit, aaprat ja seeproidit

Kun risteytetään urosaasi (Equus asinus) ja hevonen (Equus caballus), saadaan muuli (toisinpäin risteytettyä eläintä kutsutaan muuliaasiksi). Seeprojen ja hevosten risteymiä (seeproidi) sekä seeprojen ja aasien risteymiä (aapra) on myös olemassa.

Jotkut luomiseen uskovat ovat päätelleet, että koska nämä risteymät ovat lisääntymiskyvyttömiä, hevosen, aasin ja seepran täytyy olla erillisiä luotuja lajeja. Kuitenkin tämä menee yli Raamatun tekstin, ja on erittäin todennäköistä, että hevoset, aasit ja seeprat (kuusi Equus–lajia) ovat yhden arkista lähteneen, luodun lajin jälkeläisiä. Risteytymisestä sinänsä voidaan olettaa näin, olivatpa jälkeläiset lisääntymiskykyisiä tai eivät. Jälkeläisten hedelmättömyys voi johtua eri lajien kromosomien uudelleenjärjestäytymisestä – useilla lajeilla on sama DNA–informaatio, mutta niiden kromosomit eivät enää käy yhteen kunnolla, jotta jälkeläiset voisivat olla hedelmällisiä. Tällaiset (ei–kehitysopilliset) muutokset luodun lajin sisällä voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä risteymissä.

Leikerit

KUVA. Mahdollinen kissaeläinten historia luomisesta lähtien. Lajiutuminen (perustuen ennestään olemassa olevaan luotuun geneettiseen informaatioon) tapahtui luultavasti nopeammin vedenpaisumuksen jälkeen suuremman ympäristöpaineen ja pienien populaatioiden muuttamisesta aiheutuneen eristäytymisen vuoksi. Lisäksi monia ekologisia lokeroita oli vapaana.

Afrikkalainen urosleijona (Panthera leo) ja naarastiikeri (Panthera tigris) voivat paritella ja saada leikerin. Kun tehdään risteytys toisinpäin, saadaan tiijona. Tällaista risteytymistä ei tapahdu normaalisti luonnossa, koska suurin osa leijonista elää Afrikassa ja suurin osa tiikereistä Aasiassa. Lisäksi, ne ovat luonnossa toistensa vihollisia. Kuitenkin Myrtle Beachissa, Etelä–Carolinassa (USA:ssa), Erittäin uhanalaisten ja harvinaisten lajien laitoksessa (Institute of Greatly Endangered and Rare Species), on kasvatettu yhdessä leijona ja naarastiikeri. Arthur–leijonasta ja Ayla–tiikeristä tuli hyvät kaverit ja ne saivat kaksi valtavaa urosleikeriä, Samsonin ja Sudanin. Samson on 3,7 metrin korkuinen takajaloillaan seistessään, ja se painaa 500 kg, ja voi juosta 80 kilometrin tuntinopeudella.

Leijonat ja tiikerit kuuluvat samaan Panthera–sukuun jaguaarin, leopardin ja lumileopardin ohella. Ne kaikki kuuluvat Felinae–alaheimoon. Tähän alaheimoon kuuluu myös Felis–suku, joka sisältää puuman ja useita lajeja pienemmistä kissaeläimistä kotikissa mukaan lukien. Acinonyx– suvun gepardi kuuluu eri alaheimoon.⁶ Siten Panthera–, Felis– ja Acinonyx–suvut saattavat edustaa kolmen alkuperäisen luodun kissalajin jälkeläisiä tai kenties kahden: Panthera–Felisin ja Acinonyxin tai sitten vain yhden kissalajin. Sukupuuttoon kuollut sapelihammastiikeri on voinut olla erillistä luotua lajia (katso kaavio yllä).

Felisiin verrattuna Panthera–kissaeläimiltä puuttuu kieliluu kielen takaosasta. Acinonyx–suvulla on kieliluu, mutta niillä ei ole kykyä vetää kynsiään sisään. Kissaeläinten väliset erot ovat voineet syntyä mutaatioiden aiheuttamasta geneettisen informaation menetyksestä (luun puute; kynsien sisäänvetämiskyvyn puute). Huomaa, että tällä ei ole mitään tekemistä molekyyleistä mieheksi–evoluution kanssa, joka edellyttää uuden informaation lisääntymistä, ei informaation menetystä (mikä on odotettavissa langenneessa maailmassa, jossa asioilla on tapana “rapistua”).

Kekaimalu–valfiini

Vuonna 1985 Havaijin Merieläinpuisto raportoi, että pikkumiekkavalasuros (Pseudorca crassidens) ja pullonokkadelfiininaaras (Tursiops truncatus) parittelivat ja saivat poikasen – katso teksti alla.⁷ Syntymä yllätti puiston henkilökunnan, koska emä ja isä ovat ulkonäöltään melko erilaisia. Kekaimalu on risteymä saman Delphinidae–heimon eri sukujen välillä (delfiinit ja miekkavalaat).⁸ Koska jälkeläiset ovat tässä tapauksessa lisääntymiskykyisiä (Kekaimalu on synnyttänyt sittemmin valfiinin), nämä kaksi sukua ovat todellisuudessa yhtä ainutta monessa muodossa esiintyvää biologista lajia.² Muut ryhmän suvut ovat enemmän samankaltaisia kuin nämä kaksi, jotka saivat jälkeläisen Havaijilla. Tämä viittaisi siihen, että kaikki 12 elossa olevaa sukua ovat voineet polveutua alkuperäisestä luodusta lajista.

Rama–laameli

Arabiemiirikunnan eläinlääkärit risteyttivät onnistuneesti kamelin ja laaman. “Rama”–nimisellä “laamelilla” on laaman halkinaiset sorkat sekä kamelin häntä ja lyhyet korvat. Tiedemiehet toivovat pystyvänsä yhdistämään molempien eläinten parhaimmat ominaisuudet yhteen eläimeen – laaman ensiluokkaisen villan ja tyynemmän luonteen sekä kamelin suuremman koon.

Risteymäkäärme Genae

“Genae” on albiinon viljakäärmeen (Elaphe guttata) ja albiinon kuningaskäärmeen (Lampropeltis triangulum) risteytyksen tulos. Se syntyi Kalifornian matelijapuistossa.⁹ Ilmeisesti tämä sukujen välinen risteymä on lisääntymiskykyinen. Genae on noin neljävuotias, ja se on jo 1,4 metriä pitkä. Sen isä ja emä kuuluvat samaan Colubridae–käärmeheimoon; tämän risteytymisen onnistuminen viittaa siihen, että monet käärmelajit ja –suvut tässä nykyisessä heimossa voivat olla peräisin samasta luodusta lajista.

Muita risteymiä

Luodun nautaeläinlajin (engl. kind) seitsemän lajia (engl. species) Bos–suvusta risteytyvät keskenään. Samoin myös Etelä–Amerikan buffalo (Bison bison) risteytyy Bosin kanssa, ja niistä tulee “kattaloni”. Tällöin koko naudankaltaisten luontokappaleiden heimo (Bovidae) polveutuu luultavasti alkuperäisestä luodusta nautalajista, joka oli arkissa.¹⁰

Kasvien kasvattajat ovat jalostaneet joitakin maataloudellisesti tärkeitä kasveja risteyttämällä eri lajeja ja jopa sukuja. Esimerkiksi viljelyskasvi ruisvehnä on peräisin vehnän (Triticum) ja rukiin (Secale) risteytyksestä. Se on siis lisääntymiskykyinen risteymä sukujen välillä.

Kun olin valtion tutkijana Australiassa, autoin tekemään risteytyksen herkullisten hedelmälajien, kiinanluumun (Litchi chinensis) ja longanin (Dimocarpus longan) välillä, jotka molemmat kuuluvat samaan heimoon.¹¹ Tutkin myös annona–heimon (Annonaceae) kuuden lajin risteymiä. Molemmat näistä kahdesta heimoryhmittymästä, jotka kasvitieteilijätkin tunnustavat nykyään, edustavat luultavasti alkuperäisiä luotuja lajeja.

KUVAT. Herkulliset hedelmälajit, kiinanluumu (vasemmalla) ja longan (oikealla), risteytyvät, vaikka kuuluvat eri sukuihin. Kuvat: Don Batten

Jumala loi kaikki eliö– ja kasvilajit, tai perusryhmät, ja loi niille myös geneettistä muuntelukykyä tulevia sukupolvia ajatellen. Tämä muuntelukyky johtuu alussa luodun geneettisen informaation uusista yhdistelmistä (rekombinaatiosta), ja osoittaa, että Jumala on luonut loistavan lisääntymismenetelmän. Syntiinlankeemuksesta lähtien (1. Moos. 3) on jonkinlaista muuntelua tapahtunut myös mutaatioiden aiheuttamien rappeuttavien muutosten vuoksi (esim. Galapagossaarien merimetsojen siipien koko on pienentynyt).

Muuntelukyvyn ansiosta luotujen lajien jälkeläiset ovat voineet sopeutua erilaisiin ympäristöihin ja “täyttää maan”, kuten Jumala käski. Jos suvut vastaavat luotuja lajeja, silloin Nooa otti alle 20 000 maalla elävää eläintä arkkiin (tämä luku on paljon pienempi, jos osa luoduista lajeista vastaakin nykyisiä heimoja). Näistä luoduista lajeista tuli monia “tytärlajeja”, joilla jokaisella on yleensä vähemmän informaatiota (ja ne ovat täten enemmän erikoistuneita) verrattuna arkissa olleisiin yksilöihin. Oikein ymmärrettynä, sopeutuminen luonnonvalinnan avulla (jossa informaatiota menetetään) ei sisällä uuden, monimutkaisen DNA–informaation lisääntymistä. Siten oppilaille ei pitäisi opettaa, että se todistaa “evoluutiota tapahtuvan”, niin kuin kyseessä olisi prosessi, jossa kala voisi vähitellen muuttua ihmiseksi.

Linnékin havaitsi, että miettiessämme elävien eliöiden luokittelua, on tärkeä ymmärtää mitä Jumala on kertonut meille Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Raamattu selittää myös, miten nykypäivänä näkemämme eliöiden valtava monimuotoisuus on syntynyt.

Linné ja luokittelujärjestelmä

Image supplied by TFE Graphics

Linné kehitti suvun ja lajien kaksiosaisen nimeämisjärjestelmän. Hän kutsui esimerkiksi vehnää nimellä Triticum aestivum, joka on latinaksi “kesävehnä”. Tällaiset “tieteelliset” nimet kursivoidaan tavallisesti, ja suku alkaa isolla kirjaimella. Kun nimiä käytetään tieteellisissä yhteyksissä, niitä seuraa nimen keksijän lyhenne. Kun “L.” on nimen perässä, se tarkoittaa, että Linné on keksinyt nimen. Esimerkiksi maissin nimi on Zea mays L. Linné nimesi monia kasveja ja eläimiä.

Suvuissa voi olla yksi tai useampia lajeja, joten suvut ovat korkeammalla luokittelutasolla. Linné kehitteli myös sukujen ryhmittelyn korkeampiin ryhmiin, joita hän kutsui lahkoiksi, ja lahkot puolestaan kuuluvat luokkien sisälle. Linné vastusti oman aikansa Darwinia edeltäviä evolutionistisia ajatuksia, ja osoitti, että elämä ei ole jatkumo tai “valtava ketju eliöitä” muinaisen pakanallisen kreikkalaisen ajatuksen mukaisesti. Hän pystyi luokittelemaan eliöitä, yleensä käteviin ryhmiin, koska välimuotoja ei ollut.

Myöhemmin muita luokittelutasoja lisättiin. Nykyään meillä on laji, suku, heimo, lahko, luokka, alajakso ja kunta. Joskus näiden välille lisätään muitakin tasoja.

Maailman ainoa valfiini… pikkumiekkavalaan ja delfiinin risteytys

Pikkumiekkavalaat (pseudorcas) ja pullonokkadelfiinit ovat molemmat eri suvuista. Ihmisten tekemät luokittelujärjestelmät sekoittuivat, kun nämä kaksi luontokappaletta parittelivat ja saivat elävän jälkeläisen (katso pääteksti).

Tämä viittaa siihen, että miekkavalaat ja delfiinit, jotka ovat samaa heimoa, ovat samaa luotua lajia.

Tämän valfiinin koko, muoto ja väri ovat juuri emän ja isän väliltä. Sillä on 66 hammasta – “keskiarvo” pseudorcasin (44 hammasta) ja pullonokkadelfiinin (88) väliltä.

Kekaimalu on sittemmin paritellut delfiinin kanssa ja saanut elävän poikasen.

Lähdeluettelo ja kommentit

1. Tutkii eliöiden nimeämistä ja luokittelua.
2. Termiä “biologinen laji” (engl. biological species) käytetään nykypäivinä usein viittaamaan eliöryhmään, joka pystyy risteytymään ja saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämä ei vastaa aina taksonomisia “lajeja” (engl. species). Huomaa, että “luodut lajit” (engl. kind) olisivat alussa täyttäneet biologisen lajin määritelmän, koska ne eivät risteytyneet muiden luotujen lajien kanssa.
3. Latinan “genus” eli suku ilmaisee syntyperää tai “lajia” (engl. kind), kun taas “laji” (engl. species) tarkoittaa ulkoista olemusta (The Oxford Latin Minidictionary, 1995).
4. Nykyään luomiseen uskovat biologit yhdistävät usein hepreankielen sanat bara (luoda) ja min (laji; engl. kind) nimittääkseen luotuja lajeja baraminiksi.
5. Marsh, Frank L., Variation and Fixity in Nature, Pacific Press, CA, USA, p. 75, 1976.
6. Encyclopaedia Britannica 98 CD. Muut vastaavat tietolähteet kutsuvat Panthera–sukua Leoksi, jolloin leijona olisi Leo leo.
7. Keene Rees, Waimanalo Hapa Girl Makes 10! Waimanalo News, May 1995, http://www.hotspots.hawaii.com/Wolphin.html March 1, 2000.
8. The New Encyclopaedia Britannica 23:434, 1992.
9. Genae kuuluu David Jollylle, joka on AIG:n (USA) tiedotusosaston johtaja. Genae syntyi Bakersfieldin matelijapuistossa. Viljakäärmeet ovat eräitä suosituimpia lemmikkikäärmeitä Pohjois–Amerikassa. Käärmekasvattajat ovat jalostaneet kaikenlaisia värimuunnoksia, joita on luetteloitu osoitteessa http://members.aol.com/guttata319/Hawkherp/morfs.html, March 22, 2000.
10. Katso Wieland, C., Recreating the extinct Aurochs? Creation 14(2):25–28, 1992.
11. McConchie, C.A., Batten, D.J. and Vithanage, V., “Intergeneric hybridization between litchi (Litchi chinensis Sonn.) and longan (Dimocarpus longan Lour.)” Annals of Botany 74:111–118, 1994.