Explore
Also Available in:

Ei mikään mahdoton tehtävä!

Idän mystikkojen maailmankuvaa muuttamassa


Luominen #5:12–16 (Luominen.fi)

Yksi syy siihen, miksi ihmiset eivät ole vastaanottavaisia evankeliumille on se, että heillä on maailmankuva, joka estää heitä tekemästä niin. Maailmankuva on se ajattelutapa, joka ratkaisee, mitä ihminen ajattelee maailmasta ja tehtävästään siinä, sekä elämästä yleensäkin. Maailmankuva käsittää uskomuksia, jotka koskevat sellaisia kysymyksiä, kuten: Kuka minä olen?, Miksi olen täällä?, Miten liityn ympärilläni olevaan maailmaan?, Mikä on todellisuus?, Miksi pahuutta ja kärsimystä on olemassa?, Mistä tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin?, Onko Jumalaa olemassa?, Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Näihin asioihin liittyvä perinteinen itämainen ajattelu eroaa radikaalisti länsimaisesta.1

Idän panteistinen maailmankuva2

9491-temple
Photo stock.xchng

Kaikkein yleisin uskomus Aasian uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa,3 buddhalaisuudessa,4 taolaisuudessa,5 šintolaisuudessa6 ja idän mystiikan moderneissa muodoissa, kuten New Age-liikkeessä, on se, että ”jumala on kaikki mitä on”. Tätä kutsutaan panteismiksi.7 Panteistin mielestä Jumalaa ei voida erottaa maailmasta tai maailmankaikkeudesta, ja siten Jumala ei ole Persoona, eikä myöskään persoonallinen Luoja, Lain antaja, Vapahtaja tai Raamatun kuvaama Tuomari.

Maailmankuvassa, jossa ”kaikki on jumaluutta” todellisuus on mystistä, hengelliset voimat ovat kaiken takana ja aika sekä tila ovat suurelta osin kuviteltua. Ihminen on todellisuuden kehän sisällä, mutta hän on merkityksetön osa kokonaisuutta. Ihmisen osa on liittyä harmonisesti luontoon ja maailmankaikkeuteen. Tämä ei ole niinkään oppiasia vaan tekniikka. Jos hän ei toimi tällä tavoin, se aiheuttaa epäonnea, sen sijaan että ihminen saisi ansioita. Kärsimys nousee haluista. Rauha tulee meditaatiosta, sisäisen harmonian saavuttamisesta ja lopulta siitä, että sulaudutaan kokonaisuuteen.

Mystisessä uskomusjärjestelmässä ihmisen ajatellaan olevan pohjimmiltaan hyvä. Oikea ja väärä, hyvä ja paha, hyvät henget ja pahat henget eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan ne ovat kaikki toisiaan täydentäviä osia kokonaisuudessa ja siten ne tasapainottavat toisiaan. Hyviä henkiä täytyy palvoa hyvän onnen saamiseksi; pahoja henkiä täytyy lepyttää, jotta ne eivät aiheuttaisi harmia. Siksi näiden uskomusjärjestelmien kannattajat saattavat käyttää onnen amuletteja ja palvoa esi-isiään ruokauhreilla sekä osallistua myös muihin okkultistisiin harjoituksiin.

Synti on käytöstä, joka sotkee harmonian ja häiritsee kokonaisuuden rauhaa; se johtaa ”kasvojen menettämiseen”.8 ”Historia on jaksoittaista siirtymistä kohti kultaista aikaa ja sitten liikettä takaisin pimeyteen”, ja päämääränä on ”paeta elämänpyörän kierteisestä tapahtumasarjasta”.9

Länsimainen evolutionistinen maailmankuva

Pääasiallisin lännen ei-kristityistä maailmankuvista on ateistinen (tai agnostinen10) evolutionismi. Tämän uskomusjärjestelmän mukaan kaikki alkoi alkuräjähdyksestä miljardeja vuosia sitten ilman syytä. Useiden miljardien vuosien kuluttua elämä syntyi sattumalta ja siitä lähtien se on kehittynyt nykyään näkemiimme elämänmuotoihin. Jumala on merkityksetön, eikä Häntä enää tarvita selittämään mitään.

Tämän uskomusjärjestelmän mukaan ihminen on vain yksi eläimistä. Kuitenkin hän on pohjimmiltaan hyvä ja tarvitsee ennemminkin valistusta kuin pelastusta synneistä tai vapautusta moraalisesta syyllisyydestä. ”Oikea” ja ”väärä” ovat suhteellisia termejä – ihmisen päättämiä – ja siten eettiset standardit ovat yhteiskunnallisen sopimuksen tai valtion säädösten asettamia, eivät kristillisen/Raamatullisen moraalin perusteella asetettavia. Ei ole absoluutteja eikä kuoleman jälkeistä tilivelvollisuutta Tuomarille. Todellisuus on sitä, minkä ihminen voi havaita aisteillaan tai päätellä järjellään. Henkivaltoja ei ole olemassa. Kuolema ja kärsimys ovat aina olleet luontaisia ”parhaimpien eloonjäämisen” kehitysopillisessa maailmassa. Historia nähdään evoluution toimintana – kaikki ”kehittyi”, ”uskonto” mukaan lukien.

Raamatullinen maailmankuva

Raamatullinen (tai kristillinen) maailmankuva on lähtöisin siitä, mitä Jumala on meille kertonut Sanassaan, Raamatussa. Se ei ole meditaation tai ihmisjärkeilyn, vaan Jumalan ilmoituksen tulosta. Ilmoituksessa sanotaan, että Jumala on äärimmäinen ja iankaikkinen todellisuus (2. Moos. 3:14) sekä kaiken olemassaolon lähde. Jumala on ääretön eikä Hän ole rajoitettavissa tilaan, eikä Hän myöskään ole sisällytettävissä tilaan (1. Kun. 8:27; Jer. 23:24). Tätä kutsutaan Jumalan ylivertaisuudeksi. Hän on läsnä kaikkialla, maailmamme mukaan lukien (Ap. t. 17:24–28). Tätä kutsutaan Jumalan immanenssiksi. Hän loi kaiken ”sangen hyväksi” Sanansa voimalla (1. Moos. 1:1–31; Joh. 1:1–3), joten kaikki luontokappaleet ovat kiitollisuudenvelassa synnystään ja ylläpidostaan Hänelle.

Photo stock.xchng 9491-bible

Tässä maailmankuvassa jokainen maailman ihminen polveutuu yhdestä ihmisestä, Aadamista (1. Moos. 3:20), jonka Jumala teki omaksi kuvakseen, kaltaisekseen (1. Moos. 1:26–27). Siten Aadamilla oli hengellinen luonto, joka erottaa hänet Jumalan tekemistä eläimistä. Aadam kapinoi sitä määräysvaltaa vastaan, joka Jumalalla oli häneen (1. Moos. 3) ja toi siten synnin maailmaan (Room. 5:12). Synti on kaikkea sitä, mikä meidän, Jumalan moraalisten luontokappaleiden, mielenlaadussamme, aikomuksissamme ja menettelytavoissamme on Jumalan ilmaistun tahdon vastaista. Sekä kärsimys että kuolema ovat osa Aadamin synnin seurauksena Jumalan maailmaan asettamaa kirousta (1. Moos. 3:16–19; Room. 6:23).

Myös meidät kaikki on tehty Jumalan kaltaisiksi ja Hänen kuvakseen (1. Moos. 9:6; Jaak. 3:9), toisin sanoen meillä on hengellinen luonto, jonka kautta koemme yhteenkuuluvuutta Hänen kanssaan ja meillä on myös ikuinen osa Hänen kanssaan. Kuitenkin, koska Aadam teki syntiä, me kaikki olemme kapinoineet Aadamissa Jumalan tahtoa sekä Hänen hallintavaltaansa vastaan (Room. 3:23) ja siksi Jumalan täytyi sovittaa meidät itsensä kanssa (2. Kor. 5:18–21).

Tässä uskomusjärjestelmässä Jumala on henki – kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä ja kaikkivaltias – ja Jumala on persoonallinen (kolme Persoonaa). Jumala on pyhä ja Jumala on rakkaus.11 Hän on asettanut ihmiselle säännöt, jotta hän tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Me olemme vastuussa Hänelle tavasta, jolla elämme ja sen mukaisesti Hän meidät tuomitsee (Ap. t. 17:31; Hebr. 9:27).

Jumala hallitsee täydellisesti historiaa, joka keskittyy Hänen Poikaansa, Herraan Jeesukseen Kristukseen – Luojaan, joka tuli ihmiseksi (Joh. 1:14; Gal. 4:4). Koska Kristus on synnitön, ja koska Hän on Jumala, kykeni Hän kärsimään rangaistuksen synneistämme ristinkuoleman kautta. Hän nousi kuolleista, mikä mahdollisti sen, että Hän on Sovittajamme, Ylimmäinen Pappimme ja Puolustajamme; ylösnousemus myös vahvisti Hänen väitteensä. Jeesuksen kuolema on voimassa kaikille, jotka ovat halukkaita ottamaan vastaan pelastuksen ilmaisen lahjan. Siten Jumala on rakkaudessaan järjestänyt tämän ainoan mahdollisen tien luokseen antaakseen oikeudenmukaisesti syntimme anteeksi (koska rangaistusmaksu on maksettu), vapauttaakseen meidät syyllisyydestä ja palauttaakseen meidät kanssaan oikeaan suhteeseen (1. Joh. 1:9).

Muotokuva: John G. Murdoch 9491-darwin
Charles Darwin

On päivänselvää, että kehitysopillinen ja Raamatullinen maailmankuva sulkevat toisensa pois – molemmat vastustavat täysin kaikkia toistensa opinkappaleita. Siten käsite teistisestä evoluutiosta (”Jumala käytti evoluutiota”) on äärimmäisen järjenvastainen.

Panteismi ja alkuperä

Useimmat panteistiset uskonnot ovat kosmologialtaan [kosmologia = oppi maailman rakenteesta] evolutionistisia. Ne kieltävät käsityksen Jumalasta ylivertaisena Luojana ja läsnä olevana, rakastavana Vapahtajana. Ne saattavat opettaa materian olevan ikuista, tai että se loi itsensä, tai että luonnon voimat, toisinaan jumaliksi tai jumalattariksi personoituneina, toimivat maailmankaikkeudessa ja saivat sen syntymään nykyiseen muotoonsa. Taolaisuus ilmaisee panteismiään kahdella pääelementillä: jin (joka tarkoittaa: vesi/naisellisuus/pimeä/) ja jang (joka tarkoittaa: tuli/miehisyys/valo). Hindulaisuus opettaa, että kaikki kehittyi perusaineesta, prakritista.

Panteistiset uskonnot ovat omaksuneet auliisti darvinismin. Näiden uskontojen sisältäessä evolutionistisia näkökantoja on niin kutsuttu ”tieteellinen” evolutionismi lisätty vaivatta niiden uskomusrakennelmiin.

Kristitty lähetyssaarnaaja/evankelista voi saada (esimerkiksi) hindun tai šintolaisen lausumaan ”syntisen rukouksen” tai ryhtymään johonkin muuhun evankeliointiin liittyvään menettelyyn luullen hänen kääntyneen. Kuitenkin ”kääntymys” on saattanut vain lisätä Jeesuksen Kristuksen ehkä vain ”lisäturvana” siihen ylettömään määrään jumalia/henkiä, joita hindu tai šintolainen jo entuudestaan kunnioittaa syvästi.

Jumala on äärimmäinen ja iankaikkinen todellisuus sekä kaiken olemassaolon lähde.

Miksi tällaista tapahtuu? Syynä voi hyvinkin olla se, että lähetyssaarnaaja ei ole ottanut tavoitteekseen muuttaa kyseessä olevan henkilön maailmankuvaa, tai edes puhua siitä (erityisesti mitä tulee ”synnin” merkitykseen), vaan ainoastaan saada suullinen myöntymys hänen omalle evankeliumin julistukselleen. Länsimaalaiselle kyllä-sana tarkoittaa: ”Olen samaa mieltä”, kun taas aasialaiselle se voi tarkoittaa vain: ”Kuulen, mitä sanot”. Siten henkilö voi yhä säilyttää panteistisen maailmankuvansa, missä syntiä ei pidetä rikkomuksena Jumalaa vastaan.12

Samalla tavoin lännessä, kun kristitty koettaa esitellä evankeliumia ei-uskovalle, hänen täytyy ymmärtää, että ei-kristityllä on luultavasti ”uskonnollinen” maailmankuva (joka on vahvasti ateistisen/agnostisen evolutionistisen ajattelutavan vaikuttama), joka on valtava muuri evankeliumin vastaanottamiselle. Tämä johtuu siitä, että tällainen humanistinen ajattelutapa on vastakkaista uskolle, ei ainoastaan Jumalan Sanan totuudelle vaan myös sen auktoriteetille (ts. sille, että ihminen tarvitsee Jumalan Sanaa). Niinpä jos sitä, mitä Raamatun ensimmäinen kirja, Ensimmäinen Mooseksen kirja, sanoo selkeästi Luoja-Jumalastamme, pidetään virheellisenä, miksi kenenkään pitäisi ottaa huomioon mitään, mitä muualla Raamatussa sanotaan Jumalasta – ristillä kuolleesta Vapahtajasta tai maailman Tuomarista? (vrt. Joh. 3:12).

IDÄN MYSTIIKKAEVOLUTIONISTINEN HUMANISMIKRISTINUSKO
”Jumala” on ”kaikki mitä on”. Jumalaa ei ole (paitsi mielikuvituksen tuotteena). Jumala on Luoja, Lainantaja, Tuomari ja Vapahtaja.
Todellisuus on mystistä. Todellisuus on sitä, mitä voimme havaita. Jumala on äärimmäinen todellisuus.
Aineellinen maailma on kuviteltua. Aineellinen maailma on todellinen. Aineellinen maailma on todellinen.
Alku ei ole tärkeä. Alkua ei ole ollutkaan. Kaikki sai alkunsa alkuräjähdyksestä (jos alkua on ollutkaan). Jumala loi kaiken Sanallaan.
Ihminen on merkityksetön. Ihminen on vain eläin. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Oikea ja väärä ovat kokonaisuutta täydentäviä osia; absoluutteja ei ole. Oikea ja väärä ovat suhteellisia; absoluutteja ei ole. Jumala määrittelee oikean ja väärän Raamatussa.
Synti aiheuttaa epäsointua. Syntiä ei ole olemassakaan. Synti on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.
Elämän päämäärä on paeta elämää. Päämäärä on siirtää geenejään eteenpäin. Päämäärä on miellyttää Jumalaa.
”Pelastus” tulee useiden jälleensyntymisten kautta. Pelastusta ei tarvita. Pelastus tulee Jumalan armosta, uskon kautta Kristuksen kuolemaan (syntiemme puolesta) ja ylösnousemukseen.
Pyhät kirjat: Jokaisella idän uskonnolla on omansa, esim. hinduilla Vedat ja Upanišadit. Darwinin Lajien synty. Pyhä Raamattu.

Ratkaisu

Yksin Raamatullinen maailmankuva vastaa kysymyksiin, joita muut uskonnot kyllä nostavat esille, mutta joita ne eivät voi ratkaista. Näitä ovat esimerkiksi: Kuka Jumala on ja millainen Hän on? Miten saan mielenrauhan kaikista tekemistäni vääristä asioista? Miksi Jeesuksen Kristuksen piti kuolla syntieni vuoksi?

Kristitylle lähetyssaarnaajalle/evankelistalle tämä tarkoittaa:

  1. Hänen on varauksetta pidettävä kiinni Raamatullisesta maailmankuvasta. Hän ei voi muuttaa sitä millään tavoin (esim. lisäämällä siihen teististä evoluutiota tai etenevää luomista/miljardeja vuosia) yrittämällä mukauttaa sitä sen henkilön mukaiseksi, jonka kanssa hän kulloinkin puhuu. Lyhyesti sanottuna hänen täytyy hyväksyä Jumalan Sanan auktoriteetti kokonaisvaltaisesti.
  2. Hänen täytyy varmistua sen henkilön maailmankuvasta, jota hän yrittää voittaa Kristukselle. Hänen on sitten kyettävä loogisesti puolustamaan Raamatullista maailmankuvaa toisen maailmankuvan/toisten maailmankuvien väitteitä vastaan ja osattava vastata etsijöiden sekä epäilijöiden kysymyksiin. Lyhyesti sanottuna hänen täytyy korvata ihmisten evolutionistis-panteistinen tai-ateistinen maailmankuva Raamatullisella maailmankuvalla.
  3. Hänen täytyy ymmärtää, että evoluutio on käytännössä ja maailmanlaajuisesti jokaisen Jumalanvastaisen uskonnon lähtökohtana tai sitten se on sulautettu siihen. Hänen täytyy siksi opetella ja käyttää joitakin yksinkertaisia tieteen todisteita, jotka kumoavat evolutionistisen ajattelun.13
Kehitysopillinen ja Raamatullinen maailmankuva sulkevat toisensa pois – molemmat vastustavat täysin kaikkia toistensa opinkappaleita.

Raamatullinen esimerkki

Kun apostoli Paavali koetti evankelioida aikansa epäjumalia palvovia kreikkalaisia filosofeja Ateenassa (Ap. t. 17:16–34), hän puhutteli tällöin evolutionistisia polyteistejä [monijumalaisuus] ja panteistejä. Epikurolaiset uskoivat kaiken maailmankaikkeudessa saaneen alkunsa sokeasta partikkeleiden vuorovaikutuksesta. Stoalaiset taas olivat panteistejä ja uskoivat, että ”järki”, kohtalon muodossa, määräsi kaiken tapahtuvan.14 Paavali haastoi aluksi nämä kaksi maailmankuvaa ja koetti muuttaa niitä ennen kuin hän mainitsi Jeesuksesta.

Sen jälkeen kun hän oli saanut heihin kontaktin, hän lähestyi heitä viittaamalla heidän ”Tuntemattomalle jumalalle” rakentamaansa alttariin (jakeet 22–23):

  1. On olemassa yksi, ja vain yksi ainoa, tosi Jumala – Hän on taivaan ja maan Herra (jakeet 23–24).
  2. Tämä Jumala on Luoja – maailma ei ole syntynyt itsestään (jae 24).
  3. Elämä tulee Jumalalta – Hän antaa kaikille ihmisille elämän ja hengen ja kaiken muunkin (jae 25).
  4. Heidän evolutionistinen maailmankuvansa oli väärä – me kaikki polveudumme yhdestä miehestä, jonka Jumala teki (jae 26).
  5. Heidän polyteistinen/panteistinen maailmankuvansa oli väärä – jos he olivat Jumalan jälkeläisiä (kuten he myönsivät olevansa), silloin Jumala ei voinut olla kullasta, hopeasta tai kivestä tehty, toisin sanoen ihmisen suunnittelun ja taitojen tulosta (jae 29).
  6. Katukaa! Vasta sitten Paavali kertoi heille, että tämä persoonallinen Luoja-Jumala käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla katumaan, koska koko ihmiskunta on tilivelvollinen Hänelle ja tulee eräänä päivänä tuomituksi Sen Miehen kautta (Jeesuksen Kristuksen), jonka Jumala herätti kuolleista (jakeet 30–31).

Paavalin ”luomisevankeliointi” oli tehokasta – tuloksena oli ainakin kuusi käännynnäistä (Ap. t. 17:34) ja aikanaan Ateenaan perustettiin seurakunta. Sen ensimmäisen piispan uskotaan olleen erään ensimmäisistä Paavalin käännynnäisistä, nimittäin Dionysiuksen.

Tähän Jumalan Sanan ”luomisevankeliointi”-malliin pitäisi suhtautua taivaallisena evankelioimissuunnitelmana niin idän panteisteille ja polyteisteille kuin länsimaiden ateisteille ja agnostikoillekin.15

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Monoteistinen [yksijumalainen] ortodoksijuutalaisuus uskoo Ensimmäisen Mooseksen kirjan historiallisuuteen; kuitenkaan se ei (vielä!) hyväksy evankeliumia. Takaisin tekstiin.
  2. Tämä kappale on mukailtu seuraavasta: Lane, D., One world two minds: Eastern and Western outlooks in a changing world, OMF International, Colorado, USA, 1995. Takaisin tekstiin.
  3. Vaikkakin länsimaalaiset saattavat luokitella miljoonien jumalien hindulaisuuden polyteistiseksi, hindut näkevät jumaliensa olevan yhden korkeimman olennon, Brahmanin, erilaisia muotoja, jotka ovat pohjimmiltaan samaa maailmankaikkeuden kanssa. Hindulaisuus on siten panteististä. Takaisin tekstiin.
  4. Buddhalaisuudessa karma on lopullinen syyn ja seurauksen aiheuttaja. Katso Smith, A.G., Buddhism: through Christian eyes, Overseas Missionary Fellowship, Colorado, USA, pp. 40ff, 2001. Takaisin tekstiin.
  5. Aasialaisilla uskomuksilla on tapana olla synkretistisiä. ”Kiinassa buddhalaisuus, kungfutselaisuus [Kungfutsen (551–479 eKr.) opettama elämäntapa], taolaisuus ja kansan uskonto ovat niin sekoittuneita, että on vaikea tehdä selkeää erotusta niiden välillä.” Smith, A.G., A primer on Buddhism, East Asia’s Millions, 2nd Quarter, p. 7, 1999. Takaisin tekstiin.
  6. Šintolaisuus on Japanin alkuperäistä panteismiä, joka on varhaisempaa kuin buddhalaisuus; se näkee luonnon jumaluuden asuinpaikkana. Se pitää jokaista olentoa jumalallisena ja sillä on noin 8 miljoonaa jumalaa. Taylor, J. and Trevor, H., Making friends with Japanese, ISCS and OMF, p. 17, 1997. Takaisin tekstiin.
  7. Juutalaisuus ja islaminusko ovat monoteistisiä, eivät panteistisiä, joten moni asia seuraavasta ei sovellu niihin. Takaisin tekstiin.
  8. Hindulaisuudessa minkä tahansa eläimen hengen riistäminen on ”syntiä”. Buddhalaisuus kieltää samaten elämän riistämisen, mutta katsoo sen olevan ennemminkin ”kielteistä ansiota” tai ”vahingollista karmaa”. Takaisin tekstiin.
  9. Viite 2, p. 31. Takaisin tekstiin.
  10. Agnostisismi on uskomus, jonka mukaan Jumalan olemassaoloa ei voida tietää, koska ihminen ei voi tietää mitään luonnollisten ilmiöiden maailman ulkopuolelta ja silloin asianomainen käsite on ihmisjärjen ulottumattomissa; vrt. ateismiin, joka kieltää suoraan Jumalan olemassaolon. Takaisin tekstiin.
  11. Joh. 4:24; 2. Moos. 3:13–15; Jer. 23:23–24; Jes. 46:10; Jer. 32:17; Jes. 6:3; 1. Joh. 4:8. Takaisin tekstiin.
  12. Tämä on luultavasti yksi syy siihen miksi jotkut ”käännynnäiset” eivät pysy uskossa. Takaisin tekstiin.
  13. Esim. Sarfati, J., Refuting Evolution, Creation Ministries International, Queensland, Australia, 1999. Katso myös Batten, D., (ed.) et al., The Creation Answers Book, Creation Ministries International, Queensland, Australia, 2006. Takaisin tekstiin.
  14. Epikurolaiset etsivät onnea ruumiillisten nautintojen kautta. Stoalaisille onni piili tyyneyden tavoittelussa ja maailmankaikkeuden järjestyksessä vastoinkäymisten kestämisenä mielenlujuuden ja-rauhan avulla. Katso Grigg, R., A brief history of design, Creation 22(2):50–53, 2000. Takaisin tekstiin.
  15. Katso myös Grigg, R., Should missionary societies have a position on creation/evolution? Creation 12(3):42–45, 1990. Takaisin tekstiin.

Helpful Resources

Christianity for Skeptics
by Drs Steve Kumar, Jonathan D Sarfati
US $12.00
Soft cover