Darwinin todellinen viesti, oletko ymmärtänyt sen?

Kirjoittaja Carl Wieland
Luominen #4:22–25

Wikipedia

Harvardin tunnettu professori Stephen Jay Gould¹ oli voimakas anti—kreatio­nistinen (ja marxilainen — katso dokumentaatio [englanti]), ja kenties tietoisin evoluutio–ajatuksen historian sekä kaiken muun joka liittyy Darwiniin asiantuntija . [Hän kuoli vuonna 2002.]

Olimme ainakin yhdessä asiassa samalla puolella—‘Darwinin vallan­kumouk­sen’ todelli­sessa merki­tyk­sessä. Ja olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että sillä tarkoi­tetaan sitä, että valtaosa nyky­maailman ihmisistä ei todel­lakaan halua kohdata. Gould väitti, että Darwinin teoria oli luonnos­taan suunni­telmien vastainen, tar­koi­tuk­sen vastainen, merkityk­sen­vastainen (toisin sanoen oli puhdas filo­sofinen materia­lismi). Lisäksi se, että Darwin itse tiesi tämän erittäin hyvin ja tarkoitti sen olevan niin.

‘Materialismilla’ hän ei tarkoita pyrki­mystä omistaa enemmän ja enemmän aineellisia asioita vaan filosofista usko­musta, jonka mukaan materia on ainoa todelli­suus. Tässä uskomus­järjestel­mässä materia tuotti itsekseen kaiken, mukaan lukien ihmisaivot. Sitten nämä aivot sepittivät käsitteet yli­luon­nol­lisesta, Jumalasta, ikuisesta elämästä ja niin edelleen.

Vaikuttaa päivänselvältä, miksi kristi­tyt, jotka haluavat tehdä kompro­mis­seja kehitysopin kanssa sekä eri­tyi­se­sti ne, jotka kannustavat muita teke­mään näin, eivät haluaisi kohdata tätä asiaa darvinismin todellisena tar­koi­tuk­sena. Tällaiset ‘teistisen kehi­tys­opin kannattajat’ uskovat, että he voivat hyväksyä kehitysopin ‘vauvan’ (pelastaen näin kasvonsa maailmalta) samalla, kun heittävät pois mate­ria­lismin ‘pesuveden’. En mene tässä yhteydessä niihin moniin syihin, miksi ‘evoluutio/pitkät geologiset ajan­jaksot’ –käsitys on niin syövyttävä Raama­tulliselle evan­keliumille² (vaikka evoluutio nähtäisiinkin jonkin ‘jumalan’ suunni­telmana ja pää­määränä).

Tarkoituksenani on (kuten Gouldilla, mutta eri motiivilla) saada ihmiset tietoiseksi tästä hyvin yleisestä filo­sofi­sesta sokeasta täplästä, tästä kieltäytymisestä herätä siihen, mistä Darwin todellisuudessa paasasi. Myös Gould ihmettelee sitä, miksi Darwinin teoriaan liittyvää täydellistä pää­mää­rät­tö­myyttä ei halua kohdata edes kehi­tys­oppiin uskovien ei–kristittyjen valtava enemmistö. Tällöinhän he eivät enää voisi lohduttautua tunteella, että olemassaolollamme on jonkinlainen päämäärä tai tarkoitus.³

Yleinen asia, johon tämä ihmisten enemmistö hämärästi uskoo (hyväk­syes­sään samanaikaisesti kehitysopin) on jonkinlainen samea, yliaistillinen, haihtuva jumalolemus. Tämä jumal­olemus on samantapainen kuin (Star Wars) Tähtiensota –elokuvan ‘olkoon voima kanssasi’–ajatus eikä suinkaan Raa­matun persoonallinen Jumala. Yleensä he saavat hiukan lohdutusta epä­mää­räi­sestä uskostaan siihen, että on olemassa ainakin mahdollisuus jon­kin­moiseen tuonpuoleiseen elämään. Tämä auttaa selittämään joidenkin elokuvien menestyksen, kuten (Flatliners) Raja tunte­matto­maan ja Ghost—Näky­mätön rakkaus.⁴

Gould tuntuu sur­kut­tele­van näitä ylei­siä käsityksiä vali­tetta­vina, epä­loogi­sina ja tarpeet­tomina kulttuu­risina pakkomielteinä. Luon­nolli­sesti hänen lähtö­kohtanaan on väittämä, jonka mukaan evoluutio on totta. Hän tietää, että Darwinin todellinen viesti on: ‘Ei ole mitään muuta—vain eliöitä kamp­paile­massa geeniensä siirtä­misestä seuraa­valle suku­polvelle. Ja sillä selvä.’ Näin ollen ihmisten olisi aika hylätä lohdut­tavat sadut ja herätä tähän evoluution materia­listiseen johto­päätökseen.

Pidän tällaisia käsityksiä (kosmisesta tarkoi­tuksesta darvinisti­sessa maail­massa ja kuoleman­jälkeisestä elämästä ilman uskoa Raamatun Pyhän Jumalan olemassa­oloon) järkyttä­vinä satuina mones­takin syystä. Ne johtavat ihmisiä pois Raamatun ratkai­sevien, paljas­tettujen totuuksien luota, esitettyjen tosiasi­oiden, jotka maailman­kaikkeuden Luoja on ilmoittanut. On myös järkyt­tävää, että tunnus­tavat kristityt voidaan houkutella omaksu­maan filosofia (evoluutio), joka on luonnos­taan kristillisyyden ydintä vastaan ja joka on tehnyt hyvin paljon vahinkoa kirkolle ja yhteis­kunnalle.

Porras portaalta eteenpäin

Kaipaus nähdä tarkoitus ja suun­ni­tel­ma evoluution suunnit­tele­matto­muu­dessa, on levinnyt kaikille koulutus­tasoille. Professori Gould toteaa tämän todisteena olevan sen, että evoluutio­uskovien keskuudessa on pyrkimys nähdä Darwinin sanoma kehityksenä. Evoluutiota on usein kuvattu (jopa joidenkin Stephen Gouldin kirjojen vieras­kielisten kään­nösten kansissa, paljolti hänen har­mik­seen) ‘kehityksen portaina’ tai muuna sellaisena.

Miksi näin?

Mieti tätä. Jos kehitys­opil­li­nen tapah­tuma­sarja on totta, silloin ihminen on tullut kuvaan mukaan vasta sanoin­kuvaa­mattoman pitkän tapahtu­ma­ket­jun lopussa. Olisi esimerkiksi vienyt 99,999 % maail­man­kaik­keu­den historiasta, jotta olisi päästy ihmiseen asti. Elämän ilmesty­essä maap­allolle kahden kolmas­osan ajan sen histori­asta se ei pääse bak­tee­reis­ta eteen­päin ja puolet jäljelle jäävästä ajasta kehitys jää yksi­solui­selle asteelle! Paetak­seen ilmeistä (eli ettei tällai­ses­sa kehitys­opil­lises­sa maailman­kaik­keu­dessa ihmisellä ole minkään­laista mahdollista merkitystä, ja että ihminen on vain ilmestynyt sattumalta) on kult­tuu­rimme täytynyt pitää näitä valtavia ajan­jaksoja jonkin­laisena valmis­tau­tu­mis­kau­tena lopulta tapah­tuvalle ihmi­sen ilmaan­tumi­selle, Gould pohtii. Tämä toimii, jos taker­rutaan ajatuk­seen kehit­tymi­sestä. Maailman­kaik­keus ja sen jälkeen eliöt vain tulivat ‘parem­miksi ja parem­miksi’, kunnes lopulta me ilmaan­nuimme.

Kolaus myyteille

Kuitenkaan Darwinin ‘suuren­moisessa ideassa’ ei ole merkkiäkään tästä suo­si­tusta ‘evoluutio kehityk­senä’-myto­logi­asta. Muuntelua tapahtuu sattumalta. Luonnonvalinta suosii niitä eliöitä, jotka sattuvat olemaan sopi­vimpia paikalliseen ympäristöönsä, jolloin niillä on parempi mahdollisuus siirtää geenejään seuraavalle suku­pol­velle. Siinä kaikki. Teorian mukaan ki­rah­vi, joka kehittää pidemmän kaulan, ei ole parempi kirahvi—sillä on vain pidempi kaula. Kun ympäris­tössä tapah­tuu tiettyjä muutoksia, tuo pitkä kaula voi yhtä hyvin olla epä­edullinen.

Totta puhuen ihmisen tai älykkäiden, itsestään tietoisten olentojen ilmaan­tuminen ei siis ole mitenkään ‘väistä­mätön’ tapahtuma. Lisäisin Gouldin komment­teihin mieli­piteeni: usko evoluution ‘eteenpäin ja ylöspäin’ vievään voimaan historial­lisena väistä­mättö­myy­tenä, joka olisi lopulta joh­tanut meihin ja sitten suu­rem­paan älyk­kyy­teen, tekee monet asialle omis­tautu­neet evolutionistit kovin varmoiksi siitä, että jossakin tuolla täytyy olla älykkäitä avaruus­olentoja.

Radikaali

Wikipedia

‘Idea siitä, ettei ole olemassa suun­nit­teli­jaa, ei tarkoitusta… nämä eivät ole myöhempiä lisäyksiä Darwinin evo­luu­tioon.’ Mutta eikö Gould mene hieman liian pitkälle esittäes­sään, että Darwin tiesi, miten radikaalisti Jumalan vas­tai­nen hänen filosofiansa oli? Eikö Darwin sittenkään ollut hyvän­tah­toi­nen, höperö naturalisti, joka sattui vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja joka vakuuttui näke­mästään Galapagok­sella?

Pieleen meni. Jos seuraava kuulostaa liian revisio­nisti­selta, niin muista, että Gould (kiistaton älyn jättiläinen, joka on tehnyt hyvin tarkkaa tutkimusta) ei ole yksin päätel­missään. Gouldilla on lisäksi ollut pääsy Darwinin julkaise­mattomiin muisti­kirjoihin, jotka ovat siltä ajalta, kun Darwin oli nuori mies. Näyttää siltä, että:

1. Myyttiä ‘hyvän­tahtoisesta, hidas­järkisestä natura­listista, joka löytää sattumalta evo­luu­tion’ on edistänyt Darwinin kirjoittama oma­elämä­kerta, jonka hän kirjoitti tarkoi­tuksella vaa­ti­mat­tomaksi moraali­saarnaksi lapsil­leen, ei julkaista­vaksi. Tä­llai­nen oli yleistä kuningatar Viktorian aikana. Darwinin muisti­kirjat kertovat erilaista tarinaa kunnian­himoi­sesta nuoresta miehestä, joka tiesi, että hänellä oli mieles­sään historian radi­kaaleim­pia aja­tuksia.

2. Darwinin idea ei syntynyt Gala­pagok­sen peipoista—Gould sanoo jopa, että ‘hän ei selvästi tiennyt niiden olevan peippoja’. Galapagok­sen kilpi­konnista Gould sanoo, että Darwinin ‘pää­tel­mät eivät osuneet oi­keaan niidenkään kohdalla ja hän vain uudisti tarinaansa myö­hem­min.’ Saiko hän ideansa tark­kai­le­malla eläinvjalos­tuksen tulok­sia? Peter Bowler kirjoittaa Nature –lehdessä (vol. 353, lokakuun 24, 1991, s. 713): ‘monet hyväksyvät nykyään, että Darwinin rinnastus keino­tekoisen valinnan ja luonnon­valinnan välil­lä oli jälki­viisauden tulosta’. Joten, mistä ideat sitten tulivat?

   Juuri ennen kuuluisaa ‘oival­lustaan’ Darwin vietti kuu­kausia tutkimalla Adam Smithin kansan­talou­dellisia teorioita. Smithin äärim­mäisen vapaan kilpailun käsitykseen kuuluu, että yksi­löiden kamppailu henkilö­koh­tai­sesta voitosta vapailla mark­ki­noi­lla (esimerkiksi eli­minoi­malla tehot­tomat) pitäisi johtaa hyvin järjes­täyty­neeseen, tehok­kaa­seen talous­järjestel­mään. Vaikka mikään ei ohjaa sitä, vaikuttaa siltä kuin paikalla olisi ‘näky­mätön ohjaava käsi’. ‘Hyödyt’ tulevat tämän itsekkään kamp­pailun sattuman­varaisena sivu­tuot­teena.

   Luon­nolli­sesti­kaan ei ole vaikea nähdä, mistä lähteestä Darwin sovelsi tätä ideaa luontoon. Ilmeinen suunnit­telu ja järjestys luon­nossa ovat sattuman­varaista sivu­tuotetta itsek­käästä kamp­pailusta, jonka tarkoi­tuksena on jättää jälkeensä enemmän jälke­läisiä.

3. Miksi Darwin odotti 20 vuotta ennen ide­oi­densa julkaisua? Se ei johtunut hänen vaati­matto­muudes­taan (lisää Gouldin pal­jas­ta­mia yleisiä myyttejä), joten on selvää, että hän pelkäsi tuoda ilmi jotakin.

   Oliko se hänen us­kon­sa evo­luu­tioon sinänsä? Ei. Evoluutio oli melko yleinen käsite Darwinin päivinä. Se johtui siitä pommista, jonka hän tiesi olevan teoriansa takana, nimittäin sen ilmiselvän, radikaalin materia­lismin. Nuorena miehenä hän tiesi, että hänellä oli ‘avain erääseen historian suu­rim­mista uudis­tuksel­lisista ideoista ja järjes­telmälli­sesti hän muotoili uudelleen jokaisen oppi­alan psyko­logiasta filo­sofiaan ja historiaan.’⁵ Ilmeisen suunnit­telun selit­täminen ilman suunnit­telijaa – tämä on avain Darwinin teoriaan, ei idea ‘evo­luu­ti­osta’ (yhteinen syntyperä) sinänsä.

4. On toden­näköistä, että tällä suun­nit­telua vastaan kohdis­tuneella hyökkäyksellä oli yhteys Beaglella kapteeni Fitzroyta⁶ vastaan kohdis­tunee­seen reak­tioon. Kapteenin mielipiteet lähes kaikista poliit­tisista aiheista olivat täysin vas­tak­kaisia Darwinin mieli­pi­teille. Darwin oli esi­mer­kik­si kiihkeä orjuuden vastustaja, kun taas Fitzroyn mielestä orjuus oli hyvä asia. Ilmei­sesti­kin kap­teeni puhui pitkällä aika­välillä taitavasti Paleyn suunnit­telua koskevista väitteistä,⁷ joita hän käytti myös oikeut­tamaan monia näke­myksiään. Mikään ei olisi voinut suuntautua kuoletta­vammin Paleyn väitteisiin kuin Darwinin käsitys siitä, että suun­nit­telu on umpi­mäh­käisten muu­tos­ten sattuman­varaista sivu­tuotetta.⁸

5. Darwin tiesi, ettei hänen käsi­tyksensä kerta­kaikki­sesta suun­nitel­matto­muudesta voisi miten­kään sisäl­tää min­kään­laista tarkoi­tuksel­lista kehitystä. Tämä idea onkin vain romanti­soitu käsitys kehitys­opista. Monet tähän ideaan usko­vista (etenkin teistit) pitävät siitä nykyään vahvasti kiinni. On itse asiassa toden­näköistä, että juuri tämän vuoksi hän ei itse käyttänyt sa­naa ‘evoluutio’ ennen kuin viimei­sessä kirjassaan vuonna 1881, kun hän antoi periksi jo tuolloin suosituksi tulleelle ter­mille, jota sovellettiin hänen käsityk­seensä. Yleinen sanan ‘evoluutio’ merkitys viittasi tuohon aikaan etenemi­seen. Darwin kirjoitti kirjeessään paleontologi Hyattille:

   ‘… en voi välttää johto­päätöstä, ettei etenevälle kehitykselle ole olemassa luontaista taipu­musta.’

6. Darwinin sivu­huo­mau­tus ‘luo­jas­ta’ Lajien synnyn aikaisem­missa painok­sissa näyttää olleen vain temppu, jonka tarkoitus oli peh­men­tää hänen materia­listisen teo­riansa johto­pää­töksiä. Ernst Mayr’n Darwinista kertovassa kirjassa: One Long Argument: Charles Darwin and the Genesis of Evolutionary Thought, [Yksi pitkä argumentti: Charles Darwin ja evoluutio-ajatuksen geneesi], Harvard, 1991, myönnetään sama­ten, että Darwinin viittaukset tarkoi­tukseen olivat tarkoi­tetut rauhoit­tamaan sekä yleisöä että hänen vaimoaan. Hänen aikaisemmat, yksityiset muist­ikirjansa osoittavat hänen vakiin­tuneen materia­lisminsa. Eräässä muisti­kirjassaan Darwin esimerkiksi puhuttelee itseään seuraavasti: ‘Voi sinua materia­listi!’ ja sanoo: ‘Miksi on ajatus, ollen aivojen erittämä, paljon­ihmeelli­sempi kuin paino­voima aineen ominai­suutena?’ Hän uskoi jo selkeästi, että ajatus erillisestä henki­maailmasta oli roskapuhetta, kuten selviää siitä, kun hän varoittaa itseään ole­maan paljasta­matta usko­muk­siaan:

   ‘Välttääkseni sano­masta miten pitkälle materia­lismiin uskon, sanon ainoastaan, että tunteet, vaistot ja lahjak­kuuden määrä, jotka ovat periytyviä, ovat seu­raus­ta siitä, että lapsen aivot muistut­tavat hänen vanhem­piensa aivoja.’

Vuonna 1837, kun Darwin oli vasta 28–vuotias, hän kommentoi yksi­tyi­sessä muisti­kirjas­saan Platonin käsitystä, jonka mukaan mieli­kuvituk­semme ideat nousevat sielun aikai­semmasta olemassa­olosta. Darwin kirjoitti: ‘lue “aikai­semmasta ole­massa­olosta kohdalla: apinasta”’. Vaikuttaa siltä, että hän on vastus­tanut kiivaasti Alfred Wallacen ehdo­tusta siitä, että ihmisen evo­luution taustalla olisi ‘juma­lallinen tahto’.⁹

Lyhyesti sanot­tuna Darwin oli siis täysin tie­to­inen siitä, että hänen ide­ansa oli suora hyökkäys juuri sitä käsi­tystä koh­taan, jonka mukaan maailman takana on älykäs Suun­nit­telija. Itse asiassa hän on saat­tanut muotoilla ideansa tarkal­leen tätä tarkoi­tusta varten. Ajatus henki­maailmasta ja materiasta eril­lisinä vaikuttaa olleen Darwinille jo nuorena mie­henä pan­naan julistettu. Luonnon tarkkaile­minen ei ollut tärkein innoituksen lähde hänen luonnon­valinta­teorialleen. Ehkä ei ole sattumaa, että Darwinin kirjoi­tukset paljas­tavat myös vilah­duksia tietystä vasten­mieli­syydestä Raamatun Juma­laa koh­taan, eri­tyi­sesti mitä tulee Hänen oikeu­teensa tuomita ei–uskovat ikui­suu­dessa.

Darwin tiesi, ja käytän­nössä kaikki hänen ideaansa kannat­tavat maailman­luokan oppi­laat tietävät, että usko hänen käsi­tykseen­sä tarkoittaa materia­lismia isolla alku­kirjaimella. Idea siitä, ettei ole ole­massa suun­nittelijaa, ei tarkoi­tusta, ei ohjaa­vaa älyk­kyyttä, ei ete­nevää suunni­telmaa – nämä eivät ole myöhem­piä lisäyk­siä Darwinin evoluu­tioon, vaan ne muodos­tavat juuri asian ytimen. Kun hyväksyy Darwinin ‘vauvan’, on ‘pesuvedellä’ ikävä tapa tulla mukana. Osoi­tuk­sena tästä on se, että usko vähe­nee rajusti niissä kir­koissa, jotka ovat tehneet kompro­missin evo­luu­tion kanssa.

Voi vain rukoilla, että yhä use­am­mat evoluu­tion kanssa kompro­misseja tekevät ihmiset heräi­sivät näke­mään evoluutio–hedelmän myrkyl­lisen sisuk­sen, jota he eivät aino­astaan itse niele vaan kannus­tavat muitakin teke­mään niin. Ja että monet niistä, jotka eivät usko Kristuk­seen, ymmär­täisivät, että kehitys­opilli­sessa maail­massa ei ole tarkoi­tusta. Lisäksi nykyi­sin on ole­massa run­sain mitoin todis­teita kehitys­oppia vastaan. Elämän todel­linen tar­koitus voidaan löytää vain Jeesuk­sen Kris­tuk­sen kautta, joka on ei–kehitysopillinen, ihmeitä te­ke­vä Ensim­mäisen Mooseksen kirjan kuvaama Luoja, jonka ian­kaikkinen Sana on ‘kokonansa totuus’ (Ps. 119:160 [engl. KJV = ‘totta alusta alkaen’]).