Einstein, maailmankaikkeus ja Jumala

Kuva wikimedia.org

Kirjoittaja: Russell Grigg

Alkuperäisjulkaisu: Creation 23(1) ss.50–53, joulukuu 2000
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 15, ss.16–19, 28. marraskuta 2014

Time-lehden ‘vuosisadan henkilö’,¹ Albert Einstein² on kuuluisa monesta syystä (takkuisesta ulkomuodostaan huolimatta). Hänen teoriansa erityisestä ja yleisestä suhteellisuudesta ja hänen yhtälönsä massan ja energian vastaavuudesta, E=mc², muuttivat lopullisesti näkemyksemme ajasta ja avaruudesta, valosta ja painovoimasta, aineesta ja energiasta. Hän on jokseenkin vähemmän tunnettu huomautuksestaan ‘Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudella’. Mutta mitä Einstein todella tarkoitti ‘Jumalalla’? Oliko hänen ‘Jumalansa’ lainkaan samanlainen kuin Raamatun Jumala?

Lapsuuden vaikutteet

Vaikka Albert syntyi saksanjuutalaiseen perheeseen vuonna 1879, häntä ei kasvatettu juutalaiseen uskoon. Hän kävi läheistä katolista peruskoulua Münchenissä ja sen jälkeen paikallista lukiota. Albert oli jokseenkin hidas ja haaveileva oppilas ja hän pitkästyi ei-tieteellisissä oppi­aineissa³ ja oppi vain vähän karkeassa armeija­tyylisessä 1800–luvun Saksan koulu­jär­jes­tel­mässä. Hänestä kasvoi kuria inhoava, ja hän oli koko elämänsä ajan epäluuloinen kaikkia auktori­teetteja kohtaan.

11-vuotiaana hänellä oli voimakas uskonnollinen kausi, jonka aikana hän ei syönyt sianlihaa ja hän sävelsi Jumalalle lauluja, joita hän lauloi itsekseen matkalla kouluun.⁴

12-vuotiaasta asti Albert luki suosittuja kirjoja tieteestä, opetteli itsekseen algebraa, geometriaa ja laskemista ja tutki Immanuel Kantin antiteististä teosta Critique of Pure Reason [suom. Puhtaan järjen kritiikki]. Tästä ajanjaksosta elämässään Albert kirjoitti myöhemmin: ‘Lukemalla suosittuja tieteiskirjoja tulin nopeasti vakuuttuneeksi, että monet asiat Raamatun kertomuksissa eivät voineet olla tosia. Seurauksena oli positiivisesti fanaattiset vapaa-ajattelun orgiat [sic] yhdistettynä vaikutelmaan, että valtio on tarkoituksellisesti pettänyt nuorisoa valheilla; se oli murskaava vaikutelma… Minulle on täysin selvää, että nuoruuden uskonnollinen paratiisi, joka oli näin kadonnut, oli ensimmäinen yritys vapauttaa itseni olemassaolon kahleista… jota hallitsevat toivomukset, toiveet ja alkukantaiset tunteet’.⁴

Albertin auktoriteettivastaisuus ja mahdollisesti myös hänen halunsa paeta pakollista armeija­palvelusta 17-vuotiaana johtivat hänet luopumaan Saksan kansalaisuudestaan. 28. tammikuuta 1896 hänestä tuli valtioton henkilö 16-vuotiaana. Hänen hakemuksensa Sveitsin kansalaisuudesta hyväksyttiin 21. helmikuuta 1900.

Korkeakouluopinnot, isyys ja avioliitto

Vuodesta 1895 vuoteen 1900 Albert kävi Sveitsissä Zürichin polyteknistä korkea­koulua,⁵ mikä oli siihen aikaan Euroopan hienoin teknillinen oppilaitos. Hän osallistui harvoin luennoille, mutta vietti paljon aikaa tehden omia kokeitaan hienossa fysiikan laboratoriossa ja lukien Hertzin, Helm­holtzin ja muiden tieteen pioneerien uusimmista edistys­askelista fysiikassa. Hän oppi myös vallan­kumouk­sellista sosialismia ystävältään Friedrich Adlerilta (joka sai kuuluisuutta salamurhaamalla Itävallan pääministerin vuonna 1918).

Albert rakastui Mileva Mariciin, unkarilaiseen ja luokan ainoaan naispuoliseen opiskelijaan, joka—vaikka oli melko tavallinen, ontuva eikä vähääkään keimaileva—osasi tarpeeksi fysiikkaa kyetäkseen käymään älyllisiä keskusteluja Albertin kanssa. Vuonna 1901 Albert sai aviottoman lapsen hänen kanssaan. Hän meni Milevan kanssa naimisiin vuonna 1903, sen jälkeen, kun hän oli varmistanut työpaikan patenttiasiantuntijana Sveitsin patenttitoimistossa Bernissä.⁶

Vuonna 1905 maineikas berliiniläinen aikakauslehti Annalen der Physik julkaisi neljä Albertin kyseisen vuoden maaliskuun 17. ja kesäkuun 30. päivän välisenä aikana kirjoittamaa artikkelia, jotka hän kirjoitti vapaa-ajallaan!⁷ Ensimmäinen, josta hän sai 16 vuotta myöhemmin Nobel-palkinnon, kuvaa, kuinka valo voi käyttäytyä hiukkasaaltona tai ‑virtana. Toisen, atomien kokoa koskevan artikkelin johdosta hän sai tohtorin arvon Zürichin yliopistosta.⁸ Kolmas artikkeli oli Brownin liikkeestä, mikä on lähtökohta modernille tilastolliselle mekaniikalle, ja neljännestä tuli perusta hänen erityiselle suhteellisuusteorialleen. Tämä perustui Albertin ‘ajatuskokeisiin’, kuten mitä hän saattaisi tai ei saattaisi nähdä, jos hän olisi valon nopeudella kulkevassa avaruusaluksessa.

Vuonna 1916 Albert julkaisi artikkelin ‘yleisen suh­teelli­suus­teorian perusteista’ [‘The Foundation of the General Theory of Relativity’]. Tämä perustui useampiin ‘ajatuskokeisiin’ siitä, että painovoima ja kiihtyvyys tuottavat identtiset vaikutukset ja että tämä on seurausta painovoiman aiheuttamasta avaruuden ja ajan vääristymästä. Tiede­miehet olivat sekä ällistyneitä että ymmällään. Sitten teoria näytti saavan vahvistuksen auringonpimennyksen aikaan Länsi-Intiassa 29. toukokuuta 1919.⁹ Maailman lehdistö alkoi viitata Albertiin ‘suurimpana nerona maan päällä.’

Albert ja Elsa

Albertin ja Milevan avioliitto oli asteittain hajonnut, ja vuonna 1914 he olivat muuttaneet erilleen. Avioeroprosessi laitettiin alulle vuonna 1918 perustuen Albertin aviorikokseen eronneen serkkunsa Elsa Löwenthalin kanssa,¹⁰ joka oli huolehtinut hänestä hänen sairastelunsa aikana. Zürichin oikeus myönsi avioeron 14. helmikuuta 1919 ja määräsi muun muassa, että Albertin tulee antaa rahallinen korvaus Nobelin palkinnosta, jos ja kun hän tulisi sellaisen saamaan,¹¹ Milevalle.¹²

Albert avioitui Elsan kanssa 2. kesäkuuta 1919, mutta hän oli jälleen uskoton.¹³ Hän kirjoitti, että hän ihaili edesmennyttä ystäväänsä, joka oli kyennyt monta vuotta ‘elämään rauhassa kestävässä yhteisymmärryksessä naisen kanssa—tehtävä, jossa epäonnistuin häpeällisesti kaksi kertaa’.¹⁴

Nobelin palkinto

Vuonna 1922 Albert sai virallisen tiedon, että hänelle oli myönnetty vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinto työstään teoreettisessa fysiikassa sekä valo­sähkö­ilmiöstä. Suhteellisuus, yhä erittäin kiistanalainen, oli erityisesti poissuljettu.¹⁵

Ihmiset kirjoittivat nyt Albertille kaikkialta maailmasta; jotkut hänen vastauksistaan paljastivat hänen kuivan huumorin­tajunsa. Berliinissä hän sai New Yorkista kirjeen, jossa kysyttiin: ‘Olisiko järkeenkäypää olettaa, että jos henkilö seisoo päällään—tai paremminkin ylösalaisin—että hän rakastuu tai tekee muita typeriä asioita?’ Albert kirjoitti: ‘Rakastuminen ei suinkaan ole typerin asia, mitä ihminen tekee—painovoimaa ei kuitenkaan voi pitää vastuussa siitä.’¹⁶

Eräässä toisessa tapauksessa häneltä pyydettiin menes­tyksen kaavaa. Hän vastasi: ‘Jos A on menestys, sanoisin kaavan olevan A=X+Y+Z, X on työ, Y on leikki. Ja mikä on Z? Että pidät suusi kiinni’.¹⁷

Vuonna 1933 Adolf Hitlerin noustua valtaan natsit aloittivat kampanjansa ‘juutalaista tiedettä’ vastaan ja tarjosivat 20 000 markan palkkion Albertin salamurhasta.¹⁸ Hän muutti Yhdysvaltoihin ja asettui Princetoniin, New Jerseyhin. Tieteellisestä superjulkkiksesta tuli Yhdysvaltain kansalainen 1. lokakuuta 1940.

Albert ja ‘pommi’

Suurimman osan elämäänsä Albert oli lempeä pasifisti. Kuitenkin 2. elokuuta 1939, saatuaan tietää, että saksalaiset tiedemiehet työs­ken­te­li­vät uraaniatomin halkaisemiseksi, hän kirjoitti kirjeen presidentti F.D. Rooseveltille, jossa sanottiin: ‘Tämä uusi ilmiö voi johtaa myös pommien raken­ta­mi­seen’, ja kehotti Yhdys­valtoja ‘nopeaan toimintaan’ atomi­pommi­tutki­muk­sessa.¹⁹

Manhattan-projekti, joka tuotti maail­man ensim­mäiset atomi­pommit, käynnistyi kaksi vuotta myöhemmin. Albert katsottiin turvalli­suus­riskiksi ja hänen osallistumisensa siihen suljettiin pois.²⁰ Kun pommit oli räjäytetty Hiroshimassa ja Nagasakissa, hän piti kirjettään yhtenä suurimmista virheistään.

Marraskuussa 1952 Albert kieltäytyi Israelin pääministeri David Ben Gurionin kutsusta tulla maan presidentiksi.²¹

Suurimman osan elämänsä viimeisestä 30 vuodesta Albert yritti huonolla menestyksellä muodostaa matemaattisen yhteyden sähkö­magneettisten voimien (kuten valo) ja painovoiman välille. Hänen tavoitteenaan oli löytää yksi kaava selittämään kaiken käyttäytymisen maailman­kaikkeudessa elektroneista tähtiin, kaiken teoria [Unified Field Theory]. Albert kuoli nukkuessaan 18. huhtikuuta 1955 vatsa-aortan laajentuman repeytymiseen.

Einstein ja Jumala

Albert Einstein ei ollut kristitty. Hänellä ei ollut käsitystä Raamatun Jumalasta tai uskoa Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Vapah­ta­janaan. Hänen näkemyksensä uskonnosta ja Jumalasta olivat kehitysopillisia ja panteistisia.

Hän kirjoitti:

‘En voi käsittää Jumalaa, joka palkitsee ja rankaisee luotujaan tai jolla on sen kaltainen tahto, jonka me koemme itsessämme. En myöskään voi enkä haluaisi kuvitella yksilöä, joka selviää fyysisestä kuolemastaan; antaa heikkojen sielujen, pelosta tai absurdista itsekkyydestä, vaalia tällaisia ajatuksia.’²²

‘Halu saada johdatusta, rakkautta ja tukea saa ihmisen muodostamaan sosiaalisen tai moraalisen käsityksen Jumalasta… Ihminen, joka on perinpohjaisesti vakuuttunut universaalista toimivasta syyn ja seurauksen laista, ei voi hetkeäkään huvitella ajatuksella jostakusta, joka puuttuu tapahtumien kulkuun… Jumala, joka palkitsee ja rankaisee on käsittämätön…’²³

‘Ihmiskunnan henkisen evoluution nuoruuden aikaan ihmisen mielikuvitus loi jumalat ihmisen omaksi kuvaksi… Ajatus Jumalasta uskon­noissa, kuten nykyisin opetetaan, on vanhan jumala­käsit­teen jalostumista… Taistelussaan eettisen hyvän puolesta uskonnon opettajilla täytyy olla selkärankaa luopua opista persoonallisesta Jumalasta…’²⁴

Vastatessaan japanilaiselle oppineelle, joka kysyi häneltä tieteellisestä totuudesta, Albert kirjoitti:

 ‘Varmaa on, että vakaumus—joka on sukua uskon­nolliselle tunteelle—maailman järjellisyydestä tai ymmärrettävyydestä on kaiken korkeamman asteen tieteellisen työn takana. Tämä luja usko, usko sidottuna syvään tunteeseen, ylempään mieleen, joka paljastaa itsensä kokemusmaailmassa, vastaa minun käsitystäni Jumalasta. Yleisessä puhetavassa tästä voidaan käyttää nimitystä “panteistinen” (Spinoza).’²⁵

On täten selvää, että kun Albert mainitsee sanan ‘Jumala’, esim. ‘Jumala ei heitä noppaa universumilla’ ja ‘Herra Jumala on ovela, mutta pahantahtoinen Hän ei ole’,²⁶ hän viittaa johonkin sellaiseen kuin rationaalisuus maailman­kaikkeu­dessa. Hänen on todettu sanoneen, että ‘syvä emotionaalinen vakuuttuneisuus ylivertaisen älyllisen voiman läsnäolosta, mikä on nähtävissä käsittämättömässä maailmankaikkeudessa, on muovannut ajatukseni Jumalasta’.²⁷ Hän ei kuitenkaan mitenkään viitannut Raamatun Jumalaan, joka on Luoja, Lainantaja, Tuomari ja Vapahtaja.

Puhuessaan Princetonin teologisessa seminaarissa 19. toukokuuta 1939 Albert sanoi: ‘(eräs) konflikti syntyy, kun uskonnollinen yhteisö vaatii, että kaikkea Raamattuun kirjoitettua on pidettävä absoluuttisena totuutena’. ^25,28

Kristitty apologeetta [uskon puolustaja] Dr Hugh Ross väittää, että vaikka ei uskonut raamatulliseen Jumalaan ‘Einstein piti vankkumattomasti kiinni uskosta Luojaan’ huolimatta valtavasta vertaisr­yhmän painostuksesta.²⁹ Kuitenkaan näiden termien normaaleissa merkityksissä Einstein ei uskonut näin. Täten siis kristityt, jotka sopimattomasti vetoavat Einsteiniin julistuk­sessaan, kirjoituksessaan tai todistuksessaan, tekevät vahinkoa asialleen.

Huom. Koska Einstein kirjoitti tieteelliset artikkelinsa ja suurimman osan kirjeenvaihdostaan saksaksi, edellä käytetyt käännökset poikkeavat hieman hänen eri elämäkerroissaan.

Päivitys, 2011: Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen fyysikko tohtori John Hartnett tuotti toisen mallin, joka perustuu Einsteinin teoriaan, mutta tarkennuksessa nimeltään Carmelian Special Relativity. Tässä on yhteenveto Onko ‘pimeä aine’ todella todistettu? [Has ‘dark matter’ really been proven?], ja hänen kirjansa on Starlight Time and the New Physics. ³⁰