Pelataanko tennistä?

Kirjoittaja: Mark Harwood

Alkuperäisjulkaisu: Creation 36(2) s.35, huhtikuu 2014
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 17, s.22, 22. toukokuta 2015

123rf.com/Andriy Solovyov

Se oli melkoisen uuvuttavaa! Kysyjä pommitti minua kysymyksillä toisensa perään malttaen hädin tuskin odottaa, että sain vastattua edelliseen. Olin juuri pitänyt puheen, jossa selitin luomis­sanoman merki­tyk­sellisyyttä ja seisoin ihmis­ryhmän kanssa kirja­pöy­tien ääressä syven­ty­neenä kes­kus­te­luun erinäisistä kiista­kysy­myk­sistä. Kyse­lijäni oli haastanut minut joukolla tieteellisiä ja teologisia yksityiskohtia, yrittäen saattaa raamatullisen luomisen huonoon huutoon. Pieni joukko oli kerääntynyt ympä­ril­lem­me kuuntelemaan.

Minusta tuntui kuin olisin joutunut ‘tulitaisteluun’, missä laukaus laukauksen perään ammutaan minua kohti. Sitten tajusin, että haastajani ei todel­li­suu­des­sa ollut niinkään kiinnostunut vastauksistani, vaan siitä, että saa minut jossakin kohdassa kampitettua ja siten häväistyä raamatullisen luomisen. Niinpä mieleeni juolahti, että täytyy vaihtaa taktiikkaa. Tämän väittelyn pitäisi olla kuin tennisottelu eikä tulitaistelu. Ten­nis­ot­te­lus­sa toinen pelaaja syöttää ja hänen vastapuolensa pyrkii palauttamaan syötön. Jos hän onnistuu, syöttäjän taakkana on hoidella vastapelurin lyönti. Ja se jatkuu näin, kunnes toinen pelaajista ei pysty palauttamaan palloa ja hänen täytyy tunnustaa: “Okei, sinä voitit tämän pisteen.”

Niinpä seuraavan vastaukseni jälkeen kysyin välittömästi:

‘Ymmärrätkö vastaukseni? Hyväksytkö sen?’

Vastustajani joutui hetkiseksi hämilleen suorien kysymysteni johdosta. Sitten hän yritti nostaa esiin uuden kiistakysymyksen, mutta ystävällisen tiukkaan sävyyn palautin hänet aiheeseen:

‘Hyväksytkö vai hylkäätkö viimeisimmän vastaukseni?’

Kieltäytymiseni vaihtaa aihetta ennen kuin nykyinen asia olisi käsitelty, muutti sananvaihdon luonnetta radikaalisti. Vastustajan oli pakko joko hyväksyä vastaukseni, jolloin asia olisi loppuun käsitelty, tai hylätä se, jolloin olisin kysynyt, miksi. Tämä taas antaisi minulle vielä toisenkin tilaisuuden edelleen selventää raamatullista luomiskantaa ja puntaroida vastaväitettä.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, hämmästytti minua. Kun hän näki, etten aio ryhtyä vastaamaan uuteen kysy­myk­seen ennen kuin nykyinen aihe on loppuun käsitelty, hän yhtäkkiä lopetti kes­kus­telun ja käveli pois. Olin muuttanut kes­kus­telun kysy­mys­ten luotisateesta tennisotteluksi. Näin pystyin palaut­ta­maan jokaisen ‘syötön’ vastaamalla kysymykseen ja sitten kysymään, hyväk­syy­kö vai hylkääkö hän vastaukseni. Jos hän hylkäisi sen, kysyisin miksi. Keskustelusta tulee paljon posi­tiivi­sempi ja rakentavampi, kun käsitellään yhtä aihetta kerrallaan, pu­reu­du­taan siihen syvemmälle ja paljastetaan vastaväitteen perimmäinen syy.

Olen huomannut, että tällainen ‘ten­nis­ot­te­lu­mai­nen’ lähestymistapa on hyvin tehokas silloin, kun väittelee ihmisten kanssa luo­mi­nen-evo­luu­tio-kiista­kysy­myk­sestä. Se auttaa kohden­ta­maan keskustelun rakentavasti ja paljastaa pian, onko joku aidosti etsimässä vastauksia, vai onko hänen tarkoituksenaan vain yrittää kampittaa luomiseen uskova ilman todellista halua löytää totuus. Jos keskustelu on kuin tennisottelu, pelaan yksi aihe kerrallaan tarvittaessa vaikka koko päivän. Tuli­tais­te­luista kieltäytyminen on hyvä strategia!