Explore
Also Available in:

Pehmeitä ja taipuisia hermoja löydetty Triceratopsin luista

Kirjoittaja: Joel Tay

Alkuperäisjulkaisu: Creation 43(4) s.53 lokakuu 2021
Julkaistu suomeksi: Luominen nro 44 s.34
Triceratops

Triceratopsin luuston mikroskooppisia kanavia tarkastelleet tutkijat löysivät todisteita pehmeistä ja taipuisista hermosäikeistä sekä niiden ainutlaatuisesta päällyksestä. Tutkittu luu oli takaraivon niskanasta, kallon pyöreä luinen uloke, joka kiinnittyy selkärankaan.1 Selkärankaisilla hermosäikeitä ympäröivä sidekudos sisältää verkon, joka koostuu kollageeni-proteiinisäikeistä. Tällä kollageenilla on tyypillinen kaksoishelix-rakenne, joka näyttää poikkiviivaiselta kuviolta (katso valokuvia alla vasemmalla). Tämä kuvio on ainutlaatuinen hermosäikeen tupelle.

nerve-fibre-fragment
Hermosäikeen tuppi sellaisenaan (kak­sois­he­lix­ra­ken­ne näkyvissä) kyseisen Triceratopsin näytteestä.

Kun luun mineraalit oli liuotettu pois, yksittäiset hermot olivat edelleen pehmeitä, ja tutkijat kuvasivat niitä hämmästyttävän taipuisiksi.

Tämä on ihka ensimmäinen löydetty dino­sau­ruksen hermokappale, joka on yhä pehmeä ja taipuisa. Löytö aiheutti sen, että tutkijat kävivät uudelleen läpi satoja diojaan aikaisemmasta tutkimuksesta, johon sisältyi näytteitä saman dinosauruksen sarvesta, kylkiluusta, kauluksesta ja nikamista. Heidän johtopäätöksenään oli, että hermoja ”esiintyy mahdollisesti” näissä kaikissa.

nerve-fibre-sheath
Hermosäikeen palanen saman Triceratopsin luustosta. Huomaa poikkiviivaisuus, mikä johtuu sitä ympäröivän tupen kollageenin kaksoishelixrakenteesta.

Epäilijät ovat yrittäneet aikaisemmin hylätä tällaiset löydökset kokeellisina kummalli­suuksina. Mutta nyt tieteellisessä kirjalli­suudessa on niin monta esimerkkiä niin sanotusta ‘muinaisesta pehmytkudoksesta’, ettei todisteita voida enää jättää huomiotta. Dr Brian Thomas (Institute for Creation Research -instituutti) ja Bob Enyart ylläpitävät online-luetteloa sellaisista “vertaisarvioitujen tiedelehtien artikkeleista, jotka kertovat eliöiden itsensä tuottamien biologisten ainesten kuten kudosten ja DNA:n säilymisestä.”2 Heidän luettelossaan on 115 tällaista artikkelia, joista 57 käsittelee dinosaurusten jäänteitä. Näistä 30 (mukaan luettuna tämä löytö) on julkaistu pelkästään viiden viimeisen vuoden aikana.

Jos nämä fossiilit olisivat miljoonien vuosien ikäisiä, emme odottaisi löytävämme ainuttakaan todellista pehmytkudosta tai biomolekyylejä. Kuitenkin näitä löytyy—ja lisääntyvässä määrin, mitä useammat etsivät niitä. Tämä käy järkeen vain, jos ymmärrämme luiden olevan vain useiden tuhansien vuosien ikäisiä—ja niiden säilyneen Nooan vedenpaisumuksen seurauksena.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Armitage, M., First report of peripheral nerves in bone from Triceratops horridus occipital condyle, Microscopy Today 29(2):20–25, Cambridge University Press, maaliskuu 2021. Kirjoittaja tutkii aktiivisesti dino­saurusten pehmytkudoksia—katso dstri.org. Palaa tekstiin.
  2. Thomas, B., Enyart, B., List of Biomaterial Fossil Papers (päivitetään). Haettu: 6. toukokuuta 2021; luominen.fi/biolista (ohjaa listaan). Palaa tekstiin.