Explore
Also Available in:

Sisällysluettelo

Refuting Evolution 2, revised and expanded edition, 2011

Hakemisto

Johdanto

Yksikkö 1

Luku 1

Väitös: Kreationismi ei ole tiedettä vaan uskonto

Luku 2

Väitös: Evoluutio on yhteensopiva Kristinuskon kanssa

Luku 3

Väitös: Evoluutio on todellista tiedettä, eikä pelkästään teoria

Yksikkö 2

Luku 4

Väitös: Luonnonvalinta johtaa lajiutumiseen

Luku 5

Väitös: Jotkin mutaatioista ovat hyödyllisiä

Luku 6

Väitös: Yhteneväiset rakenteet viittaavat yhteiseen syntyperään

Luku 7

Argument: ‘Bad design’ is evidence of leftovers from evolution

Luku 8

Argument: The fossil record supports evolution

Yksikkö 3

Luku 9

Argument: Probability of evolution

Luku 10

Argument: ‘Irreducible complexity’

Luku 11

Argument: Evolution of sex

Luku 12

Argument: Evolution of mankind

Liite 1

Common arguments for evolution that have been rejected

Liite 2

Common arguments for creation that should not be used

Evoluution ku­mo­ami­nen 2—Luku 3

Jatko-osa Refuting Evolution:ille, joka kumoaa viimeisimmät väitteet Evolutionin tukemiseksi (PBS:n ja Scientific Americanin esittämänä).

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati & Michael Matthews

Väitös: Evoluutio on todellista tiedettä, eikä ‘pelkästään teoria’

Evolutionistit sanovat, että ‘Evoluutio on todellista tiedettä, joka ratkaisee todellisia ongelmia. Se on perustettu sille modernille uskomukselle, että meidän tulisi yrittää selittää universumi luonnon ehdoin.’

Julkaistu suomeksi: Luominen.fi 9. elokuuta 2007

Evolutionistit ottavat nokkiinsa väittämästä, että evoluutio on ‘vain teoria’ eikä fakta. Itse asiassa tämä on ensimmäinen esimerkki ‘kreationistien älyttömyyksistä’ jotka Scientific American on listannut ja johon se vastaa artikkelissaan ‘15 Vastausta Kreationistien Älyttömyyksiin’.

1. [Kreationistit väittävät että] evoluutio on ainoastaan teoria. Se ei ole fakta tai tieteellinen laki.

Kaikki tieteet luottavat toistuvasti epäsuoriin todisteisiin. Esimerkiksi fyysikot eivät voi suoraan nähdä atomia pienempiä partikkeleita, joten he varmistavat niiden olemassaolon etsimällä partikkelien jälkeensä jättämiä jälkiä sumukammioissa. Suoran havainnon puute ei tee fyysikon johtopäätöksistä vähemmän luotettavia. [SA 79]

Ikävä kyllä jotkut kreationistit todella väittävät, että ‘evoluutio on vain teoria’. Se, mitä he yleensä tarkoittavat, on, että ‘Evoluutio ei ole todistettu fakta, joten sitä ei pitäisi tukea dogmaattisesti’. (Täten tämä on se, mitä heidän tulisi sanoa.) Tässä tapauksessa termin ‘teoria’ käyttämisessä ongelmaksi muodostuu se, että tiedemiehet käyttävät sitä tarkoittaessaan jostakin aineistosta esitettyä, hyvin todennettua selitystä. Tähän sisältyy hyvin tunnettuja esimerkkejä kuten Einsteinin suhteellisuusteoria, Newtonin painovoimateoria ja vähemmän tunnettuja kuten Debye–Hackelin teoria elektrolyysien ratkaisuista ja Derjaguin–Landau/Vervey–Overbeek (DLVO) teoria. Olisikin parempi sanoa, että partikkeleista ihmiseksi ‑evoluutio on toteennäyttämätön hypoteesi tai olettamus.

Scientific Americanin kommentit atomia pienempien partikkelien tieteellisestä tutkimuksesta eivät ymmärrä asian ydintä—nämä sumukammiokokeet ovat silti havaintoja nykyhetkessä ja ne ovat toistettavissa. Dinosauruksen muuttuminen linnuksi 150 miljoonaa vuotta sitten ei ole nykyhetkessä suoraan tai epäsuorasti havaittavissa eikä se ole toistettavissa. Tämän kirjan ensimmäinen luku (Luku 1) selitti tämän ‘operatiivisen tieteen’ ja ‘alkuperätieteen’ välillä olevien erojen aiheuttaman sekaannuksen.

Mikä on tiedettä? Mikä on teoriaa?

Scientific American omisti ‘kreationistien älyttömyydet’ ‑artikkelinsa viisi ensimmäistä kohtaa Evolutionin puolustamiselle niitä väitteitä vastaan jotka esittävät, että se ei täytä hyvän tieteen kriteerejä. Tässä luvussa tulemme käsittelemään jokaista niistä erikseen, mutta ensin on ensiarvoisen tärkeää määritellä tarkoin käytettävät termit. Kuinka kukaan voi tietää, onko jokin ‘todellista tiedettä’ tai ‘vain teoria’, ellei tiedä, mitä nämä termit tarkoittavat? Silti evolutionistit tekevät usein laajamittaisia väitöksiä määrittelemättä riittävästi termejään.

16. vuosisadan filosofi Sir Francis Bacon jota pidetään tieteellisen metodin perustajana, esitti melko suoran määritelmän tieteelle:

havainto → aiheuttaja → hypoteesi → testaa hypoteesi kokein → todistus oikeaksi/vääräksi → tieto

Tämä näkemys tieteestä on kuitenkin riippuvainen kahdesta merkittävästä filosofisesta olet­ta­muk­sesta: syy-seuraussuhteesta sekä aiheuttajasta. Kumpikin olettamus täytyy hyväksyä uskon varassa. Useiden nykyisten tiedemiesten perusfilosofian ymmärtäminen on niin heikolla pohjalla, etteivät he edes huomaa tehneensä olettamuksia, vaikka useat filosofit kuten David Hume ja Bertnand Russell olisivat sen heille osoittaneetkin.1

Scientific Americanin toimittajat ja muut johtavat evolutionistit määrittelevät ‘tieteen’ itseään palvelevalla tavalla, joka sulkee ulkopuolelleen Jumalan ja Hänen sanansa. He asettavat avoimesti tieteen ja filosofisen ‘metodologisen naturalismin’ yhtäläisyysmerkin alle, kuten aikaisemmin jo osoitimme: ‘selittää universumi puhtaasti havaittujen tai testattavien naturalististen mekanismien kautta.’ [SA 85]

Kuuluisa evoluutiobiologi Richard Lewontin on puhunut suoraan tästä Jumalan vastaisesta materialistisesta ennakkoasenteesta:

Me asetumme tieteen puolelle huolimatta joidenkin sen ideoiden avoimista älyttömyyksistä, huolimatta sen kykenemättömyydestä täyttää monet sen liioitelluista terveyden ja elämän lupauksista ja huolimatta tieteellisen yhteisön toleranssista hyväksyä perustelemattomia just-niin-tarinoita. Näin siksi, että meillä on aikaisempi sitoumus, sitoumus materialismiin. Ei ole kyse siitä, että tieteen metodit ja instituutiot jotenkin painostaisivat meitä hyväksymään materialistinen selitys ihmeelliselle maailmallemme; päinvastoin, me olemme materialistisen a priori ‑uskollisuutemme velvoittamia. Meidän tulee luoda tutkimuksen ja konseptien koneisto, joka tuottaa materialistisia tuloksia huolimatta siitä, kuinka järjenvastaisia tai kuinka arvoituksellisia ne ovat asiaan perehtymättömälle. Lisäksi kyseinen materialismi on ehdoton, sillä me emme voi sallia Jumalaista jalkaa oven väliin.2

Suurin osa ihmisistä kuvittelee, että ‘tiede’ seuraa todisteita, minne tahansa ne osoittavatkaan. On kuitenkin mahdotonta välttää maailmankuvamme vaikutusta siihen kuinka tulkitsemme faktoja. Kreationistit ovat rehellisiä tulkintojensa taustalla vaikuttavista filosofisista lähtökohdista, kun taas naturalistit usein teeskentelevät, että he eivät työskentele mistään filosofisesta ennak­ko­asen­teesta käsin. Edesmennyt ateisti Stephen Jay Gould, toisin kuin useimmat hänen kollegoistaan, oli rehellinen tästä ennakkoasenteesta:

Meidän tapaamme oppia maailmasta vaikuttavat voimakkaasti sosiaaliset ennakkokäsitykset ja ennakkoasenteelliset ajatusmallit, joita jokaisen tiedemiehen on sovellettava mihin tahansa ongelmaan. Stereotypia täysin rationaalisesta ja objektiivisesta ‘tieteellisestä metodista’ sisältäen yksittäiset tiedemiehet loogisina (ja vaihtokelpoisina) robotteina on itseään palvelevaa mytologiaa.3

Tieteen filosofi David Hull on aikaisemmin todennut:

 …tiede ei ole niin empiiristä kuin suurin osa tiedemiehistä tuntuu ajattelevan sen olevan. Havaitsemattomat ja jopa havaittavissa olemattomat kokonaisuudet näyttelevät siinä merkittävää osuutta. Tiede ei ole vain havaintojen tekemistä; se on päätelmien tekemistä havaintojen pohjalta, teorian kehyksien puitteissa.4

Dr Scott Todd, immunologisti Kansasin yliopistosta, kertoi avoimesti siitä kuinka tietyt johtopäätökset kierrettäisiin hinnalla millä hyvänsä, todisteista välittämättä:

Vaikka kaikki data viittaisi älykkääseen suunnittelijaan, sen kaltainen hypoteesi on tieteessä eliminoitu, koska se ei ole naturalistinen.5

Mitä Evoluutio on?

On äärimmäisen tärkeää, että sanoja (kuten ‘Evoluutio’) käytetään tarkasti ja johdonmukaisesti. ‘Evoluutio’ -teoria, jota evolutionistit todella edistävät ja jota kreationistit vastustavat, on näkemys siitä, että hiukkaset muuttuivat ihmisiksi ajan kuluessa ilman minkäänlaista tarvetta älykkäälle Suunnittelijalle. Evolutionisti Kerkut määritteli tarkasti tämän ‘yleisen Evoluutioteorian’ (GTE) ‘teoriana jonka mukaan kaikki maailman elävät muodot ovat lähtöisin yhdestä lähteestä. Lähde taas itsessään oli lähtöisin epäorgaanisesta muodosta.’ Hän jatkoi: ‘Todistusaineisto joka tukee tätä [näkemystä], ei itsessään ole riittävän vahva, jotta se mahdollistaisi meitä pitämästä sitä minään muuna kuin työhypoteesina.’6

Kuitenkin monet evoluution julistajat ovat syyllisiä yhdenmukaistamisen petolliseen käytäntöön eli yhden sanan (evoluutio) merkityksen vaihtamiseen kesken argumentoinnin. Yleinen taktiikka on yksinkertaisesti esittää ajan saatossa tapahtuneita muutoksia [esim. Darwinin sirkkujen nokan koossa], kutsua tätä ‘evoluutioksi’ ja antaa sitten ymmärtää, että GTE on täten todistettu tai jopa välttämätön ja että luominen on täten osoitettu vääräksi. PBS:n Evolution-sarja ja Scientific Americanin artikkeli ovat täynnä esimerkkejä tämän kaltaisesta petollisuudesta.

Informaatio—Evoluution todellinen ongelma

Ensisijainen tieteellinen vastalause GTE:tä kohtaan ei ole se, että muutoksia tapahtuu ajan saatossa. Se ei ole myöskään muutoksien suuruus, (joten suosittelisin ihmisiä pidättäytymään termien mikro- ja makroevoluutio käytöstä—kts tämän kirjan liite). Avainasemassa on vaadittavan muutoksen tyyppi; mikrobien muuttuminen ihmiseksi vaatii muutoksia, jotka lisäävät geneettisen informaation sisältöä. Jokaisen ihmisen solutuman sisältämät kolme miljardia DNA-‘kirjainta’ ilmaisevat merkittävästi enemmän informaatiota (tunnetaan ‘spesifioituna monimutkaisuutena’) kuin ‘yksinkertaisimpien’ itsekseen lisääntyvien organismien yli puoli miljoonaa DNA-‘kirjainta’. ‘Korkeampien’ organismien, kuten ihmisen tai hevosen, DNA-jaksot koodaavat rakenteita ja toimintoja, joita ei ollut niin kutsutussa ‘primitiivisessä ensimmäisessä solussa’ josta kaikkien muiden organismien sanotaan kehittyneen.

Mitkään väitetyt todisteet ‘evoluutiosta toiminnassa’ eivät ole esittäneet yhtäkään esimerkkiä toiminnallisen uuden informaation–lisääntymisestä geeneissä. Sen sijaan ne kaikki sisältävät informaation jaottelua tai menettämistä. Väite, että pelkkä muutos todistaa informaatiota lisäävän muutoksen tapahtumisen mahdollisuuden, on kuin sanoisi, että koska kauppias kykenee myymään tuotteita, hän myös kykenee myymään ne voitolla. Informaation alkuperä on merkittävä ongelma GTE:lle.7 ‘Informaatioteoriaksi’, kutsuttu täysin uusi tieteen haara on tehokkaasti tuhonnut evoluution viimeisen tukirangan. Tämä selitetään tyhjentävästi monumentaalisessa In the Beginning Was Information ‑teoksessa, jonka on kirjoittanut Dr Werner Gitt, German Federal Institute of Physics and Technologyn informaatioteknologia-osaston professori ja johtaja.

PBS:n Evolution-sarjan toinen jakso, nimeltään ‘Great Transformations’ (Suuret muutokset), törmäsi kyseiseen ongelmaan, kun se pyrki todistamaan evoluution ‘päh­ki­nän­kuo­ressa’ eli ‘yleisen evoluutioteorian.’ Se ei tietenkään kyennyt tarjoamaan mitään kokeellisia todisteita, ainoastaan olettamuksia. Sen ainut kokeellinen ‘todiste’ ‘Evoluution’ puolesta oli kasa esimerkkejä biologisista muutoksista, jotka eivät lisää informaatiosisältöä. Täten näillä esimerkeillä ei ole mitään tekemistä ‘pähkinänkuoren’ kanssa.

PBS:n ohjelma esitti paljastavan kommentin Evoluution ‘todisteiden’ todellisesta luonteesta: ‘Todisteet Evoluution puolesta ympäröivät meitä, mikäli päätämme etsiä niitä’. Kommentti on paljastava, ei siksi, että todisteet todella puoltavat Evoluutiota, vaan koska juontaja esittää tahattomasti tärkeän seikan. Eli kreationisteilla ja evolutionisteilla on sama todistuaineisto (faktat), mutta me tulkitsemme niitä eri lailla, koska perusolettamuksemme eroavat. Todellisuudessa evolutionisteilla on materialistiset ennak­ko­näke­mykset, jotka poissulkevat yhteisen Suunnittelijan a priori (kts. Lewontinen aikaisempi kommentti asiasta tässä luvussa—Lewontin’s admission). Tämä pätee jopa niihin evolutionisteihin, jotka uskovat ‘Jumalaan’. Ennakkoasenteistaan johtuen evolutionistit tulkitsevat mitkä tahansa faktat todisteiksi evoluution puolesta. Tämä luultavasti selittäisi, miksi PBS:n sarjan sisältämän tieteen ei suoranaisesti sanottu olevan todiste evoluution puolesta, mutta se esitetään niin kuin se olisi ollut. [Kyseessä on TV-ohjelma, jossa visuaalisesti voidaan luoda mielikuvia]. Se selittää myös sen, miksi puutteelliset [fossiili- yms.] jäännökset tulkitaan tärkeiksi ‘siirtymämuodoiksi’. Kreationistit taasen eivät kiellä faktoja, koska meillä on samat faktat. Monesti me silti kiistelemme väitteistä, joiden esitetään olevan faktoja, vaikka ne eivät sitä todellakaan ole!

PBS:n juontaja väittää sokeasti, että kaikki elävät organismit ovat lähtöisin yhdestä lähteestä ja että me voimme nyt jäljittää haarautumia ja juuria. Silti sarja epäonnistuu totaalisesti selittämään yhtä evoluution kiusallisimmista ongelmista: kuinka elottomat kemikaalit voisivat muodostaa elävän solun ajan ja sattuman kautta huolimatta ylitsepääsemättömistä kemiallisista ongel­mista.8 Mielenkiintoista on, että PBS:n tuottaja Richard Hutton ei missään vaiheessa tunnustanut tätä ongelmaa sarjassaan, mutta tunnusti sen Washington Postin online-foorumissa, kun hän vastasi kysymykseen ‘millaisia ovat ne muutamat suurimmat kysymykset, joihin evoluutioteoria ei vielä ole vastannut?’

On avoimia kysymyksiä ja kiistanalaisuuksia, ja kamppailut näistä voivat olla kiivaita. Vain muutama niistä: elämän alkuperä. Tästä ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä—on paljon teorioita, mutta vähän tiedettä. Se on yksi syy, miksi me emme käsitelleet sitä sarjassa. Todisteet eivät olleet kovinkaan hyviä.9

Todisteet ensimmäisestä elävästä organismista eivät todellakaan ole ‘kovinkaan hyviä’ (kts. luku 9), mutta tietenkään tuottaja ei halunnut ohjelman katselijoiden tietävän tätä! Toisin sanoen väitetyn evolutionistisen puun juuret ovat erittäin huonossa kunnossa. Siispä he purjehtivat ongelmien yli ja väittävät, että on olemassa hyvin dokumentoitu puu. Tästä he siirtyvät sitten tekemään löytöjä organismien välisistä yhdenmukaisuuksista ja väittävät, että tämä on todiste yhteisestä esi-isästä.

Hyttysten lätkimistä

Sen sijaan, että evolutionistit määrittelisivät kunnolla evoluution tai käsittelisivät evoluution perimmäiset ongelmat—eli ihmeellisen uuden geneettisen informaation ilmestymisen tyhjästä—evolutionistit lätkivät hyttysiä ja nielevät kameleita. Katsoppa toista ja kolmatta esimerkkiä ‘kreationistien älyttömyyksistä’ Scientific Americanin artikkelissa ‘15 Vastausta Kreationistien Älyttömyyksiin’. Kumpikaan näistä ei osu kohteeseensa.

2. [Kreationistit väittävät että] luonnonvalinta perustuu kehäpäättelyyn: vahvimmat ovat ne jotka selviävät, ja niitä jotka selviytyvät, pidetään vahvimpina. [SA 79]

Kuten kreationistien argumentti, että evoluutio on ‘vain teoria,’ tämä on toinen sellainen argumentti, jota Creation Ministries Interrnational (sekä Answers in Genesis= on jo aiemmin kehottanut kreationisteja välttämään (kts. tämän kirjan liite). Miksi meidän pitäisi väitellä tästä, koska tautologia on melko yleistä tieteessä? Lisäksi, kuten tulemme yksityiskohtaisesti seuraavassa luvussa osoittamaan, luonnon valinta ei ole todiste evoluutiosta. Itseasiassa se on tärkeä osa luomis/syntiinlankeemusmallin kehystä.

3. [Kreationistit väittävät että] evoluutio on epätieteellistä, koska se ei ole testattavissa tai falsifoitavissa. Se tekee väittämiä tapahtumista joita ei oltu havaitsemassa ja joita ei voida koskaan luoda uudelleen.

Tämä evoluution kattava kuittaaminen jättää huomiotta sen tärkeän erityispiirteen, joka jakaa tutkimuskentän vähintään kahteen laajaan alueeseen: mikroevoluutioon ja makroevoluutioon. Mikroevoluutio käsittelee muutoksia lajeissa ajanjaksolla—muutoksia, jotka saattavat olla alku lajiutumiselle, uuden lajin alulle. Makroevoluutio tutkii, kuinka taksonomiset ryhmät lajien yläpuolella muuttuvat. Sen todisteet johdetaan yleisesti fossiilirekisteristä ja DNA-vertailuista sellaisten mallien rakentamiseksi, miten eri organismit voisivat olla sukua toisilleen. [SA 80]

Katsokaapa, kuka puhuu ‘tärkeiden eroavaisuuksien huomiotta jättämisestä’! Yleisesti evoluutiopropagandistit ovat niitä, jotka sekoittavat nämä asiat. Biologit määrittelevät evoluution alinomaan ”muutoksena geenijaksoissa ajan saatossa”, ‘modifoituneena periytymisenä’ tai muilla sen kaltaisilla ‘mikroevolutionistisilla’ termeillä. Tämän jälkeen he viittaavat merkityksettömiin muutoksiin lajin sisällä, kuten Darwinin peippoihin, ratkaisevana todisteena ‘evoluutiosta’ ‘makromielessä’ ja samalla kreationismin kumoajana! Esimerkkinä mainittakoon Eugenie Scott, joka tyytyväisenä viittasi erääseen opettajaan, jonka oppilaat sanoivat hänen ‘määritelmänsä’ jälkeen: ‘Tottakai lajit muuttuvat ajan kuluessa! Tarkoitatko siis, että se on evoluutiota?!’10

Puutteellisen todistusaineiston sivuuttaminen

Kyseisen kaltaisilla sanallisilla taikatempuilla evolutionistit leijailevat totaalisen ‘makroevoluutio’‑todistuaineistonsa puutteen yli. Heidän oletettu ‘todisteensa’ ei puhu puolestaan; se täytyy tulkita. Kuten John Rennie myönsi Scientific Americanissa, tämä todistusaineisto tulkitaan materialistisen kehyksen puitteissa. Ironista kyllä, materialistit taas kääntävät asetelman ja väittävät evoluution olevan merkittävä todiste materialismille, vaikka heidän materialistinen kehyksensä oli alkujaan vastuussa tästä näkokannasta [evoluutiosta]! Kreationistit tulkitsevat samat todisteet raamatullisesta kehyksestä käsin ja päätyvät päinvastaisiin tuloksiin.11

Toinen oletettu ‘todiste’ siitä, että evoluutio on hyvää tiedettä, on sen kyky tehdä ‘ennustuksia tulevista löydöistä’, kuten löydöstä koskien ‘sarjaa hominidi-olentoja, joilla on asteittain vähemmän apinamaisia ja enemmän moderneja piirteitä’.12 Scientific American esittää juuri tämän väitteen.

Historiallisissa tieteissä (joihin sisältyy astronomia, geologia, arkeologia sekä myös evoluutiobiologia,) hypoteeseja voidaan edelleen testata tarkastamalla, ovatko ne sopusoinnussa fyysisten todisteiden kanssa ja johtavatko ne todistettavissa oleviin ennustuksiin tulevista löydöistä. Esimerkiksi evoluutio vihjaa, että aikaisimpien tunnettujen ihmisten (jotakuinkin 5 miljoonaa vuotta vanhojen) esi-isien ja anatomisesti nykyihmisten esiintymisen (noin 100 000 vuotta sitten) välillä meidän tulisi löytää sarja hominidi-olentoja, jotka omaavat asteittan vähemmän apinamaisia ja enemmän moderneja piirteitä. Itse asiassa tämä on juuri se, mitä fossiilirekisterit osoittavat… Evoluutiobiologia [tekee myös] rutiininomaisesti ennustuksia, jotka ovat paljon tarkempia ja huolitellumpia kuin tämä, ja tutkijat sitten alinomaan testaavat niitä. [SA 80]

Ottaen huomioon näin hataran todistuksen evoluution tieteellisestä uskottavuudesta, voidaan kysyä, mitä ‘todisteita’ vaadittaisiin evoluution kumoamiseksi (erityisen hankala tapaus, koska filosofisen olettamuksen ‘vääräksi todistaminen’ on mahdotonta). Scientific American kuitenkin yrittää.

Evoluutio voitaisiin todistaa vääräksi myös muilla keinoin. Mikäli me kykenisimme dokumentoimaan vain yhden monimutkaisen elämänmuodon spontaanin muodostumisen elottomasta materiasta, silloin ainakin muutamat fossiilirekistereissä näkemistämme olennoista olisivat voineet syntyä näin. Mikäli huippuälykkäät avaruuden muukalaiset tulisivat ja ottaisivat kunnian elämän luomisesta maapallolla (tai jopa yksittäisen lajin), puhtaasti evolutionistinen selitys joutuisi epäilyksen alaiseksi. Mutta kukaan ei ole tähän mennessä tuottanut sen kaltaista todistusaineistoa. [SA 80]

Mikään edellämainitusta ei ‘todistaisi evoluutiota vääräksi’, koska evoluutio pähkinänkuoressa on todellisuudessa vain kassillinen ideoita naturalististisesta (jumalattomasta) elämän alkuperästä. Evolutionistit uskovat jo nyt spontaaniin elämän syntyyn, mutta kutsuvat sitä nyt nimellä ‘kemiallinen evoluutio’. Itse asiassa he olisivat riemuissaan, mikäli olisi dokumentoitu yksi tai useita esimerkkejä spontaanista syntymisestä, koska se puolustaisi heidän uskoaan siitä, että elämä syntyi ilman älyllistä Luojaa. Se ratkaisisi myös heidän ongelmansa koskien DNA:ta mikrobeissa, jotka eivät sisällä rakennetta, joka olisi yhdenmukainen sen olettamuksen kanssa, että ne olisivat lähtöisin samasta syntyperästä muiden elämänmuotojen kanssa. Tämän kiusallisen ongelman ratkaisuksi on jo ehdotettu useita spontaaneja syntymiä ilman viittaustakaan siitä, että tämä osoittaisi näkemyksen ‘evoluutiosta vääräksi’.13

Raamattu väittää olevansa elämän ja universumin Luojan ilmoitus, joka on ‘ottanut kunnian elämän luomisesta maapallolle’, mutta silti Scientific Americanin toimittaja John Ressie ei näe tämän langettavan epäilystä evoluution ylle. On olemassa erinomaisia historiallisia, arkeologisia ja dokumenttipohjaisia todisteita siitä, että Raamatun väittämät ovat totta.14 Rennie on kuitenkin luultavasti jo muodostanut mielipiteensä siitä, ettei näitä todisteita ole olemassa—jotta hänen materialistinen uskonsa ei horjuisi. Hän jatkaa sanoen:

Tulisi ottaa huomioon, että idea falsifoinnista ja tieteen määrittelevistä piirteistä oli lähtöisin filosofi Karl Popperilta vuonna 1930. Myöhemmät täsmennykset hänen ajatuksistaan ovat laajentaneet kapeamielisimpiä tulkintoja hänen periaatteestaan etenkin siksi, että se sulkisi ulkopuolelleen liian monia selkeästi tieteellisten pyrkimysten haaroja. [SA 80]

Tämä on yksinkertaisesti yritys suojata evoluutio samalta kritiikiltä, joka kohdistuu kasvavissa määrin kreationisteja vastaan.

‘Hyvä teoria’, koska se on ‘laajalti hyväksytty’?

Yksi älyttömimmistä, itseäänpalvelevista kriteereistä, jonka evolutionistit antavat hyvälle tieteelliselle teorialle, on se, että suurin osa tutkimuksia julkaisseista tiedemiehistä hyväksyy teorian pätevänä. Tämä on perusta Scientific Americanin seuraavalle hyökkäykselle ‘kreationistien älyttömyyksiä’ vastaan.

4. [Kreationistit väittävät että] kasvava määrä tiedemiehiä epäilee evoluution toden­peräi­syyttä.

Mikään todiste ei viittaa siihen, että evoluutio olisi menettämässä kannattajiaan. Tutkaile mitä tahansa vertais-tarkistettua biologian julkaisua niin tulet löytämään artikkeleja, jotka tukevat ja syventävät evolutionistisia tutkimuksia tai jotka hyväksyvät evoluution lähtökohtaisena konseptina.

Sen sijaan vakavia tieteellisiä julkaisuja jotka ovat eri mieltä evoluutiosta, on käytännössä olemattoman vähän. 1990-luvun puolivälin aikoihin Washingtonin yliopiston George W. Gilchrist katsasti tuhansia peruskirjallisuuden julkaisuja etsien niistä älykkään suunnitelijan tai kreationismitieteen artikkeleita. Noiden satojentuhansien tieteellisten raporttien joukosta hän ei löytänyt yhtäkään. Viimeisenä kahtena vuotena Southeastern Louisiana yliopiston Barbara Forrestin ja Case Western Reserve yliopiston Lawrence M. Kraussin tekemät riippumattomat kartoitukset ovat olleet yhtälailla hedelmättömiä. [SA 80]

Uskon on loogisesti mahdollista menettää kannattajiaan, vaikka sitä tukevia artikkeleita yhä julkaistaisiinkin. Tiedemiehet, jotka perustavat yllä mainitun kaltaiset villit väitökset julkaisujen analysointiin, voisivat hyötyä peruslogiikan opinnoista.15

Herää kysymys, että tietävätkö he edes mitä etsiä? Kreationistit tuskin haluavat laskea suojaustaan ja toimia esimerkkinä Scientific Americanin syrjin­nästä. Julkaisisiko esimerkiksi Nature tai Science tietoisesti luomista tukevan kirjoituksen? Tuskinpa. Mutta huolimatta [sekulaaritiedelehtien] ennakkoasenteesta sen kaltaisia julkaisuja kohtaan, ovat kreationisti-tiedemiehet kyenneet saamaan kirjoituksiaan julkaistuiksi, kun niiden krea­tio­nis­mi­viit­tauk­set on naamioitu riittävän hyvin. Tämä osoittaa, että he suorittavat todellisia tieteellisiä tutkimuksia. Kuitenkin ‘15 Vastausta Kreationistien Älyttömyyksiin’ ‑artikkelilla on otsaa väittää:

Kreationistit vastaavat kärkkäästi, että umpimielinen tieteellinen yhteisö hylkää heidän todisteensa. Kuitenkin Naturen, Sciencen ja muiden johtavien julkaisujen toimittajien mukaan vain muutamia evoluution vastaisia käsikirjoituksia ylipäätään tarjotaan. [SA 80]16

Tämä on todella hämmästyttävä kommentti julkaisulta, joka on julkisesti saavuttanut aallonpohjan kreationismin vastaisessa sensuurissa ja syrjinnässä!

On olemassa selkeitä todisteita Scientific Americanin, Sciencen ja Australian Sciencen suorittamasta sensuurista, jossa ne ovat jopa evänneet kreationisteilta normaalin oikeuden vastata arvostelijoilleen. Miksi ihmeessä tiedemiehet haluaisivat hukata aikaansa moiseen? He tietävät, että heidän kirjoituksensa tullaan hylkäämään huolimatta siitä, kuinka hyvää itse tutkimus on, ja tämä on syy, miksi kreationisti-tiedemiehet ovat jo vuosia sitten perustaneet omat vertais-tarkistetut julkaisunsa. Scientific American tunnustaa joidenkin kreationistien saavutukset, mutta ei heidän kohtaamaansa fanaattista sensuuria.

Jotkut evoluutiovastaisista kirjoittajista ovat julkaisseet kirjoituksia vakavasti otettavissa julkaisuissa. Nuo kirjoitukset ovat kuitenkin harvoin hyökänneet suoraan evoluutiota vastaan tai edistäneet kreationistien perusteluja; parhaillaankin ne kuvaavat tiettyjä kehitysopillisia ongelmia ratkaisemattomina ja vaikeina (mitä kukaan ei kiistä).

Mielenkiintoinen tunnustus, mutta tuskin se mielikuva, jonka evolutionistit yleensä antavat yleisölle.

Lyhykäisyydessään, kreationistit eivät anna tieteelliselle yhteisölle yhtään hyvää syytä ottaa heitä vakavasti. [SA 80]

Joten miksi Scientific Americanottaa meidät vakavasti kirjoittamalla kyseisen kaltaisen artikkelin?

‘Erimielisyyden eivät ole epäilyksiä evoluutiosta’—hölynpölyä

Scientific Americanin seuraava esimerkki oletetuista ‘kreationistien älyttömyyksistä’ osoittautuu hölynpölyksi ja ainoastaan tiivistää kreationistien vastaisia joukkoja. Se hyödyntää vanhaa fraasia väittämällä, että ‘ei ole epäilystä evoluution tapahtumisesta; ainut erimielisyys koskee sen mekanismeja’.

5. [Kreationistit väittävät että] erimielisyydet jopa evo­luu­tio­biologien välillä osoittavat, kuinka vähän todellinen tiede tukee evoluutiota.

Evoluutiobiologit kiistelevät intohimoisesti eri aiheista: kuinka lajiutuminen tapahtuu, evolutionististen muutosten nopeuksista, dinosaurusten ja lintujen esi-isällisistä suhteista, olivatko neandertalilaiset erillinen laji moderneista ihmisistä vai eivät, ja paljosta muusta. Nämä kiistelyt ovat samankaltaisia, joita voidaan löytää kaikilta muiltakin tieteen aloilta. Evoluution hyväksyminen todellisena tapahtumana ja ohjaavana periaatteena on kuitenkin universaalia biologiassa. [SA 81]

Näistä retorisista korusanoista huolimatta modernissa evoluutioteoriassa on pohjimmiltaan kyse uskottavan mekanismin esittämisestä elämän moninaisuuden selittämiseksi ilman Jumalaa. Mikäli kiistelyt koskevat kaikkia evoluution tuettuja mekanismeja, silloin koko systemaattinen materialismin puolustus luhistuu. Kun eri evolutionististen ryhmittymien kannattajat suorittavat kuolettavia iskuja toisen ryhmittymän esittämiä mekanismeja kohtaan, on täysin hyväksyttävää, että kreationistit tuovat asian julki.

Esimerkiksi lintujen alkuperästä on olemassa kaksi pääasiallista teoriaa: että linnut kehittyivät juoksevista dinosauruksista ‘maasta käsin’ (cursorial teoria) tai että ne kehittyivät pienistä matelijoista ‘puista käsin’ (arboreal teoria). Molemmat ryhmittymät tuottavat murskaavia argumentteja toisiaan kohtaan. Todisteet antavat ymmärtää, että molemmat ryhmittymät ovat oikeassa—linnut eivät kehittyneet juoksevista dinosauruksista tai puussa asuneista mini-krokotiileista. Itseasiassa linnut eivät kehittyneet ei-linnuista ollenkaan!

Samalla tapaa ‘hyppäyksellisen’ evoluution kannattajat (saltationismi ja sen sukulainen, punktualismi) huomauttavat, että fossiirirekisterit eivät osoita hidasta ja asteittaista muutosta tai että hypoteettiset välimuodot olisivat hyö­dyt­tö­miä/epä­suo­tuisia. Asteittaisen evoluution tukijat huomauttavat silti, että yhtäkkiset ja suuret, informaatiota lisäävät muutokset ovat niin epätodennäköisiä, että henkilön täytyisi vedota sekulaari-‘ihmeeseen’. Kreationistit ovat samaa mieltä molempien ryhmittymien kanssa: hyppäyksellistä evoluutiota ei voi tapahtua ja asteittaista evoluutiota ei voi tapahtua. Itse asiassa partikkeleista-ihmiseksi-evoluutiota ei voi tapahtua ollenkaan!

Todellisten argumenttien puutteessa Scientific American turvautuu letkautukseen:

 Ikävä kyllä epärehelliset kreationistit ovat osoittaneet alttiutta esittää tiedemiesten kommentteja asiayhteyksistään irrotettuina liioitellakseen ja vääristääkseen erimielisyyksiä. [SA 81]

Selkeä väitös. Tämä ‘lainaaminen irti kontekstista’ -väitös on yleistä vääristelyä, jota skeptikot ja heidän liittolaisensa kirkoissa toistelevat. Ja vielä mielettömämpää on kirjoittaa teoksen tekijälle ja kysyä häneltä, lainattiinko häntä väärin; käytäntö, jonka mukaan jotkut kreationistien vastaiset tahot toimivat, vaikka tämä saattaakin tuntua yllättävältä. Ainut, mitä henkilön täytyy tehdä osoittaakseen, että lainaus on virheellinen, on verrata lainausta alkuperäiseen lähteeseen.

Yleisimmin mainittu esimerkki kreationistien tekemistä ‘virheellisistä lainauksista’ koskien innokkaiden evolutionistien tekstejä on heidän tapansa käsitellä Gouldin punktualismi -mallia. Scientific American sanoo:

Kuka tahansa Harvardin yliopiston paleontologi Stephen Jay Gouldin töihin syventynyt tietää, että sen lisäksi, että hän oli toinen punktualismi -mallin kehittäjistä, oli hän myös yksi kaunopuheisimmista evoluution puolustajista ja artikuloijista. (Punktualismi selittää fossiilirekisterien rakenteita ehdottamalla, että suurin osa evolutio­nis­tisista muutoksista tapahtuu geologisesti lyhyiden ajanjaksojen sisällä—jotka saattavat silti olla pituudeltaan satoja sukupolvia.) Kuitenkin kreationistit leikkelevät nauttien lauseita pois Gouldin mittavasta proosasta, saadakseen lopputuloksen kuulostamaan siltä kuin hän olisi epäillyt evoluutiota… . [SA 81]

Kreationistit eivät tee tällaista. Sen sijaan he tekevät erittäin selväksi sen seikan, että Gould oli järkkymätön evolutionisti, mutta että hän myös kritisoi useita neo-darwinismin osa-alueita. Gouldin lainaamisessa on kyse täysin rehellisestä vihamielisen todistajan käyttämisen strategiasta.17

Tästä huolimatta Scientific American jatkaa vääristeltyjen kreationisti argumenttien esittämistä:

… ja he esittävät punktualismin sellaisena kuin se mahdollistaisi uusien lajien mate­riali­soi­tumisen yhdessä yössä tai lintujen syntymisen matelijoiden munista. [SA 81]

Ensiksikin suurin osa kreationisteista esittää Gouldin näkemykset oikein, eivätkä kyseiset ideat ole evolutionistien yksinoikeudella omistamia. Toiseksi, jopa monet evolutionistit ajattelevat, että Gould saa suurimmaksi osaksi syyttää tästä itseään johtuen hänen esittämistään loppuun asti ajattelemattomista kommenteistaan (kehitys­opillisesta näkökannasta katsottuna). Esimerkiksi Richard Goldschmidt tuli kuuluisaksi tuettuaan ‘toivottu hirviö’ ‑eoriaa, joka todellakin esitti jotakin hyvin lähelle sen kaltaista kuin linnun syntyminen matelijan munasta. Gould kirjoitti artikkelin nimeltään ‘Toiveikkaiden Hirviöiden Paluu’, joka esitti:

Ennustan kuitenkin, että seuraavan vuosikymmenen aikana Goldschmidtin [näkemykset] tulevat suurelta osin osoittautumaan oikeiksi evoluutiobiologian maailmassa.18

Mikäli missään minun tai kollegoitteni kirjoitta­massa kirjassa tai artikkelissa on ‘kon­teks­tista irroitettuja’ lainauksia, me haluaisimme saada tästä tiedon, koska tarkoi­tuksemme ei ole johtaa ihmisiä harhaan. Kun kyseisen kaltaisia tapauksia koskien kirjalli­suut­tamme on hyvin harvoin menneisyydessä osoitettu, olemme auliisti korjanneet ne. Scientific American päättää keskustelun kyseisen kaltaisesta ‘kreationistien älyttömyydestä’ jälleen yhteen laajaan vaatimukseen.

Kun tulet haastetuksi tieteellisen auktoriteetin esittämällä lainauksella, joka tuntuu kyseenalaistavan evoluution, vaadi nähtäväksesi lausunto kontekstissaan. Lähes aina hyökkäys evoluutiota vastaan osoittautuu kuvitteelliseksi. [SA 81]

Todellisuudessa kokemus osoittaa, että kun tulet haastetuksi väitteellä luomista tai kreationisteja vastaan kenen tahansa tieteen ‘auktoriteetin’ taholta, tulisi sinun vaatia nähtäväksesi dokumentit. Melkein aina hyökkäys luomista vastaan osoittautuu kuvitteelliseksi.

Mesoamista

On olemassa väittelytaktiikka, joka tunnetaan ‘mesoamisena’. Tässä on kyse siitä, kun kriitikko heittää ilmaan ylimalkaisia väittämiä monimutkaisista aiheista luodakseen kuvan painavista todisteista samalla kuitenkin olettaen, että suuri määrä näiden aiheiden taustalla vaikuttavista perustavanlaatuisista näkemyksistä on oikeassa. Yleensä hän kuitenkin epäonnistuu harkitsemaan näille näkemyksille vastakkaista informaatiota siitä syystä, että on jo kritiikittömästi hyväksynyt oman puolensa argumentit. Meidän tulisi kuitenkin vaatia näiltä mesoajilta yksityiskohtia ja haastaa heidän näkemyksiensä taustalla vaikuttavat perustavanlaatuiset olettamukset.

John Rennien artikkeli ‘15 Vastausta Kreationistien Älyttömyyksiin’ alkaa perinteisellä esimerkillä mesoamisesta.

Kun Charles Darwin esitteli evoluutioteorian luonnon valinnan kautta 143 vuotta sitten, tuon päivän tiedemiehet väittelivät kiivaasti sitä vastaan. Ajan mittaan kasvava todistuaineisto paleontologiasta, genetiikasta, eläintieteestä, molekyylibiologiasta ja muilta osa-alueilta kuitenkin vakiinnutti evoluution olevan totta ilman kohtuullisen epäilyksen sijaa. Nykypäivänä tuo taistelu on voitettu kaikkialla—paitsi kansan mielikuvituksessa. [SA 78]

On totta, että Darwin kohtasi kiivasta vastustusta esittellessään teoriansa evoluutiosta. Mutta hänen näkemyksiinsä kohdistuva vastustus oli pää­sään­töi­sesti lähtöisin tiedemiehiltä19 kun taas suuri osa hänelle osoitetusta tuesta oli lähtöisin kompro­missin tehneiltä kirkonmiehiltä, kuten pastori Charles Kingsleyltä, joka sovelsi Darwinin näkemyksiä ihmisiin vakuuttaakseen muut siitä, että afrikan-amerikkalaiset ja Australian aboriginaalit eivät olleet tarpeeksi kehittyneitä ymmärtääkseen evankeliumia.20

Ollakseni rehellinen, uskon, että Scientific American aliarvioi evoluution otetta ‘kansan mielikuvissa’. Vaikka monet amerikkalaiset sanovat uskovansa luomiseen ja hylkäävänsä evoluution, niin ikävä kyllä useat tuntuvat olevan ajatus­maailmaltaan ‘evoluution iskostamia’. Tämä käy ilmi laajalle levinneestä näkemyksestä, että henkilökohtaisen uskon ei tulisi vaikuttaa yksilön julkiseen elämään. On murheellista kuulla tunnustuksellisten Kristittyjen sanovan, että he eivät anna uskonsa vaikuttaa omiin yhteis­kun­nal­lisiin linjauksiinsa. Eli ‘olen henkilö­kohtaisesti aborttia vastaan, mutta en tuputa uskoani raskaana olevalle naiselle, jolle täytyy antaa vapaus valita’, vaikka syntymättömällä lapsella ei ole ‘valinnan mahdollisuutta’. Kuitenkin ateistit ovat täysin tyytyväisiä antaessaan omien uskomuksiensa vaikuttaa yhteiskunnallisiin linjauksiinsa ja vaatiessaan/tuputtaessaan näkemyksiään ihmisille—harvoin kuulemme sanottavan: ‘olen henkilökohtaisesti abortti­oikeuden kannalla, mutta en vaadi näkemykseni täytäntöönpanoa syytöntä ja syntymätöntä lasta kohtaan’.21

Tästä syystä kristittyjen apologeettisten seurakuntien, kuten Creation Ministries Internationalin (ja Answers in Genesiksen), pääasiallinen tarkoitus ei ole evoluution kumoaminen, joka itsessään aiheuttaisi vain vähäisiä muutoksia ihmisten elämässä ja mielipiteissä, vaan ennemminkin johdonmukaisen kristillisen maailmankuvan rakentaminen. Evoluution (ja miljoonien vuosien) kumoaminen on luonnollinen seuraus tästä.22

Scientific Americanin ‘mesoaminen’ jatkuu yleisillä ad hominem ‑hyökkäyksillä kreationistien älykkyydestä ja heidän luomastaan [kreationismin aiheuttamasta] mielikuvituksellisesta uhasta ‘modernin tieteen’ (kuten evoluution väitetään olevan) edistymistä kohtaan:

On kiusallista, että 21. vuosisadalla tie­teel­lisesti edistyneimmässä kansakunnassa, jonka maailma on koskaan tuntenut, kreationistit voivat yhä ylipuhua poliitikkoja, tuomareita ja tavallisia kansalaisia siitä, että evoluutio on virheellinen, heikosti tuettu fantasia. He pyrkivät edistämään krea­tio­nis­tisten näkökantojen kuten ‘älykään suun­nittelun’ opetettamista vaihtoehtoisena näkemyksenä evoluutiolle tiedeluokissa. [SA 78]

Ehkäpä USA on ‘tieteellisesti edistynein kansakunta, jonka maailma on koskaan tuntenut’ täsmälleen siitä syystä, että se on ollut kaikista Raamattuun pohjautuvin yhteiskunta, jonka maailma on koskaan tuntenut! Tähän sisältyy usko raamatulliseen kuvaukseen luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja tulvasta.23

Jälleen, AIG/CMI ei ole lobbaajaryhmä, mutta silti se vastustaa lainsäädäntöä pakollisesta kreationismi-opetuksesta. Ei ole väärin suoda opettajille, jotka haluavat esittää tieteellisiä argumentteja evoluution pyhää lehmää vastaan, laillista oikeutta tehdä niin. Silti Scientific American ja älymystö ovat kauhusta kankeina tästä mahdollisuudesta:

Kun tämä artikkeli menee painoon, Ohion koulutuksen toimikunta keskustelee siitä, tulisiko senkaltainen muutos valtuuttaa. Jotkut anti-evolutionistit, kuten Kalifornian yliopiston lakiprofessori Berkeleyssä ja Darwin on Trial -kirjan kirjoittaja Philip E. Johnson, myöntävät, että heidän tarkoituksensa on, että älykkään suunnittelijan teoria palvelisi ‘kiilana’ tiedeluokkien avaamiseksi uudelleen keskustelulle Jumalasta. [SA 78]

Kauheaa, että keskustelisimme Jumalasta luokkahuoneessa? Tällä ‘ajatuksenjuoksulla’ John Rennien pitäisi jysäyttää ilmaan Rufus Porter, raamatulliseen luomiseen uskoja, joka perusti oman julkaisunsa Scientific Americanin samankaltaiseen tarkoitukseen!

Rennie tunnustaa, että luokkahuoneissa tulee eteen tilanteita joissa kreationisteille on vaikea tarjota vastauksia, ja silti hän suomii heidän suoraselkäisyyttään:

Saarretut opettajat ja muut saattavat kasvavissa määrin löytää itsensä tilanteista, joissa [heidän tulisi] puolustaa evoluutiota ja kumota kreationismi. Kreationistien yleisesti käyttämät argumentit ovat tyypillisesti epäjohdonmukaisia ja perustuvat väärin­käsi­tyksille (tai suoranaisille valheille) evo­luu­tiosta, mutta vastalauseiden määrä ja kirjavuus saattaa ajaa jopa hyvin informoidut henkilöt epäedulliseen asemaan. [SA 78]

Voisiko olla, että nämä ‘hyvin informoidut’ henkilöt pitäisivät kreationistien argumentteja vakuuttavina, koska he tunnistavat niiden pätevyyden? Suurim­malla osalla todellisista tiedemiehistä, joita Scientific American kutsuisi ‘hyvin informoiduiksi’, ei todellisuudessa ole työssään mitään käyttöä evoluutiolle!

Silti Rennie uskoo, että hänen velvollisuutensa on parhaansa mukaan tukea taistelua käyvien evolutionistien päämääriä artikkelillaan ‘krea­tio­nis­tien älyttömyyksiä’.

Heille vastaamisen helpottamiseksi seuraava lista kumoaa joitakin yleisimmistä evoluutiota vastaan esitetyistä ‘tieteellisistä’ argu­men­teista. Se ohjaa lukijoita myös lisä­in­for­maa­tiota sisältävien lähteiden pariin ja selittää, miksi kreationismi-tieteellä ei ole sijaa luokkahuoneissa. [SA 79]

Kokoamalla joukon parhaita ‘tieteellisiä’ todisteita evoluution puolesta on Scientific American itseasiassa tehnyt meille kaikille palveluksen. Tämän kirjan seuraavat luvut tulevat osoittamaan yksityiskohtaisesti, kuinka heikkoja ‘parhaat’ argumentit ovat, tukien näin uskovia ja haastaen uskosta osattomia arvioimaan uudestaan näkemyksiään evolutionistisen sanoman pätevyydestä.

Viitteet & lisätietoja:

  1. Don Batten, ‘Se ei ole tiedettä. Palaa tekstiin.
  2. R. Lewontin, Billions and billions of demons, [suomeksi: Miljardeja ja miljardeja demoneja] New York Review, 9 tammikuuta 1997, s. 31; Amazing admission. [suomeksi: Hämmästyttävä tunnustus.Palaa tekstiin.
  3. S.J. Gould, Natural History 103(2):14, 1994. Palaa tekstiin.
  4. D. Hull, The effect of essentialism on taxonomy—two thousand years of stasis (II), British Journal for the Philosophy of Science 16(61):1–18, 1965. Palaa tekstiin.
  5. S.C. Todd, correspondence to Nature 410(6752):423 (30 syyskuuta 1999); A designer is unscientific—even if all the evidence supports one! [suomeksi: Suunnittelija on epätieteellinen—vaikka kaikki todisteet tukevat sellaista!Palaa tekstiin.
  6. G.A. Kerkut, Implications of Evolution, Oxford, UK, Pergamon, 1960; p. 157. Palaa tekstiin.
  7. Ks. C. Wieland, Lentokyvyttömät kovakuoriaiset, Creation 19(3):30 (Kesäkuu–Elokuu 1997); K. Ham, Is there really a God? How would you answer? Creation 20(3):32–34 (Kesäkuu –Elokuu 1998); and R. Grigg, Information: a modern scientific design argument, Creation 22(2):50–53 (Maaliskuu–Toukokuu 2000). Palaa tekstiin.
  8. Katso myös C.B. Thaxton, W.L. Bradley, and R.L. Olsen, The Mystery of Life’s Origin, New York, NY, Philosophical Library Inc., 1984; Q&A: Origin of LifePalaa tekstiin.
  9. discuss.washingtonpost.com/wp-srv/zforum/01/evolution2_092601.htm, last downloaded 1 September 2002. Palaa tekstiin.
  10. E. Scott, Dealing with anti-evolutionism, Reports of the National Center for Science Education 17(4):24–28, 1997; quote on p. 26, with emphasis in original. Palaa tekstiin.
  11. Ks. K. Ham, Luominen ‘Missä näyttö?’ Creation 22(1):39–42, Joulukuu 1999–Helmikuu 2000. Palaa tekstiin.
  12. The false claim of transitional forms between apes and humans is discussed in chapter 12. Palaa tekstiin.
  13. A. Barnett, The second coming—Did life evolve on Earth more than once? New Scientist 157(2121):19, 1998. Palaa tekstiin.
  14. Ks. englanniksi Q&A: BiblePalaa tekstiin.
  15. J.D. Sarfati, Loving God with all your mind: logic and creationJournal of Creation 12(2):142–151 (1998). Palaa tekstiin.
  16. Examples are listed in D. Buckna, Do creationists publish in notable refereed journals? Palaa tekstiin.
  17. Ks. Don Batten, Did creationists ‘hijack’ Gould’s idea? [suomeksi: Kaappasiko kreationistit Gouldin idean?] TJ 16(2):22–24, 2002; Leading evolutionist, Stephen Jay Gould, dies, 21. toukokuuta 2002. Palaa tekstiin.
  18. S.J. Gould, The return of hopeful monsters, Natural History 86(6):22–30, 1977. Palaa tekstiin.
  19. Ks. J. Foard, Holy war? Who really opposed Darwin? Popular belief has it back to front … Creation 21(4):26–27, Syyskuu–Marraskuu 1999. Palaa tekstiin.
  20. Ks. R. Grigg, Darwin’s quisling (Charles Kingsley), Creation 22(1):50–51, Joulukuu 1999–Helmikuu 2000. Palaa tekstiin.
  21. The related fallacy that ‘you cannot/should not legislate morality’ has been refuted in many articles, such as Michael Bauman, Dispelling false notions of the First Amendment: the falsity, futility, folly of separating morality from law, , Christian Research Institute. Palaa tekstiin.
  22. C. Wieland, CMI:n näkemykset Älykkään suunnittelun-liikkeestä, 30 elokuuta 2002. Palaa tekstiin.
  23. Ks. The creationist basis for modern sciencePalaa tekstiin.

HUOM. koskien lainauksia: Lainaukset koskien Scientific Americanin John Rennien artikkelia tullaan merkitsemään ‘SA’, seurattuna sivunumerolla. Lainaukset ja muut kommentit koskien PBS-TV:n ‘Evolution’ ‑sarjaa tullaan merkitsemään ‘PBS’ seurattuna jaksonumerolla; esim. ‘PBS 6’ viittaa sarjan kuudenteen jaksoon. Palaa tekstiin.