Explore
Also Available in:
kuva stock.xchng5781-tablets

Elämä on Jumalan lahja

Kirjoittaja:

Alkuperäisjulkaisu englanniksi: Creation 29 (3) s.50–51, kesäkuu 2007
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 3, s.34–35, 2006
‘En tule antamaan kenellekään mitään kuo­let­ta­vaa myrkkyä, jos minul­ta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sellaisen valmis­tami­seen. Sa­moin en tule antamaan naiselle sikiötä tuho­avia aineita.’ Hippokrateen vala1

Näillä suunnilleen 400 vuotta ennen Kristusta kirjoitetuilla sanoilla on yhä nykyäänkin valtava merkitys. Niiden kirjoittaja oli Hippokrates, muinaisen Kreikan filosofi ja lääkäri, jota pide­tään monesti ‘lääketieteen isänä’. Hippokrateen ‘vala’ kiteytti kreik­ka­lai­ses­sa filosofiassa vallitsevan käsi­tyk­sen, jonka mukaan itsemurha on saman­kal­tainen yhteis­kun­nal­linen paha kuin toisen ihmisen tappaminen, mutta valassa se asetettiin ensimmäistä kertaa lääkärin ammatinharjoittamisen säännöksi.

Useissa länsimaissa lääketieteen opis­keli­joil­ta vaaditaan yhä yllä mainittu ‘Hippokrateen vala’. Kuitenkin abor­tin­vas­tainen erityis­mää­räys on ainakin minun koti­maas­sani Aus­tra­li­as­sa tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti (ja traagisesti) poistettu, mikä heijas­telee evoluutiontäyteisen kult­tuu­rimme maallistumista. Moderni lääketiede on käytän­nölli­sesti katsoen hylännyt Hippo­krateen selvästi lausuman ihmiselämän pyhyy­den periaatteen, joka löytyy myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvauk­sesta, jossa ihminen luotiin Jumalan kuvak­si. Esimerkiksi nykyään monet pitävät aborttia ‘raskauteen liittyvänä valintana’, eikä toisen ihmisen tuhoamisena. Lääkehoito lopetetaan potilailta sen perusteella, että heiltä puuttuu ‘elämän­laatua’, eikä mietitä voisiko hoito auttaa heitä paranemaan tai säilyttämään hen­ken­sä luonnolliseen kuolemaan asti.

Uskomusta siitä, että olemme kehittyneet yksin­kertai­semmista eliöistä, käytetään usein oikeuttamaan Jumalan hylkääminen Luojana, ja siten myös Hänen ja Hänen lakinsa auktoriteetin hylkääminen. Ilman Jumalaa elämä on merki­tyk­se­töntä. Vammai­suutta, kärsimystä ja elämän loppuvaiheita pidetään tar­koi­tuk­set­tomina. Tämä asia edistää ‘kuolema–kulttuuria’, joka vaikuttaa länsimaissa esimerkiksi lääke­tieteen ja terveyden­huollon alueilla, joissa ihmisten elämä on riippuvainen toisista ihmisistä.

Eutanasian kasvava hyväksyntä (katso: euthanasia) on osa tätä mentaliteetin muutosta kohti ‘kuolema–kult­tuu­ria’. Jonkin aikaa sitten maailma katseli, kun oikeus päätti Yhdys­valloissa, että vammaisen henkilön, Terri Schiavon, pitäisi kuolla nälkäkuolemaan ja nestehukkaan. Kuinka viaton henkilö pystyttiin tappamaan tällä tavoin tarkoituksellisesti? (Muista, ettei tässä ollut kyseessä monimutkaisen koneiston kytkeminen pois päältä—kuka tahansa kuolee, kun häneltä estetään veden tai ruoan nauttiminen, joten puhumme tässä peit­tele­mättö­mästä viattoman ihmisen tappamisesta—murhasta.)

Totuus on, että ihmiset eivät enää käsitä, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa. Elämää arvostetaan sen ‘laadun’ perusteella, sen sijaan että se olisi arvokasta lahjaa. Kun ihminen on nuori, aktiivinen ja tuottelias, hänellä on korkea ‘elämän­laatu’, mutta heti kun hänestä tulee vanha, vam­mai­nen tai toisista riippuvainen, laatu vähenee, eikä hänen elä­mään­sä ehkä pidetä enää elä­misen tai suojelemisen arvoi­sena. Ilman toipumismahdollisuutta, vammaisuudesta tai toisista riippu­vai­suu­desta tulee peruste kyseisen henkilön elämän päättä­mi­selle.

Heijastumia tästä näkemyksestä löytyy Clint Eastwoodin kuuluisasta elokuvasta Million Dollar Baby. Päähenkilö, joka on naisnyrkkeilijä, aloittaa rohkeana ja menestyvänä, mutta päätyy kärsimään vaikeasta selkäydinvammasta, joka jättää hänet pysyvästi vam­mau­tu­nee­ksi, riippu­vaiseksi hengityslaitteesta sekä kyvyttö­mäksi liikuttamaan jäseniään. Hänelle aikai­sempien kykyjensä menet­tämi­nen on liikaa ja nainen haluaa eutanasian. Naisen hengitys­laite kytketään pois päältä ja tämä esitetään Hollywoodin tapaan syväl­li­senä myötätunnon osoituksena. (On mielen­kiin­toista, että kolmas valtakunta käytti saman­lai­sia elo­kuvia edistämään euta­na­sian hyväksyntää ennen vammau­tu­nei­den ja kehitys­vammaisten tuhoamista natsi–Saksassa.2) Eastwoodin elokuvassa hoitajat ovat yksinkertaisesti valinneet helpoim­man tien, joka on kaukana myötä­tunnosta. Sen sijaan, että he kannus­taisivat naista sairauden läpi ja sallisivat hänen totutella elämänoloihin (vrt. neliraajahalvaantunut kristitty kirjailija Joni Eareckson Tada), he auttavat naisen tappa­mi­ses­sa. Tällai­sessa teossa hylätään se olennainen näkökohta, että naisen elämä ei ole hänen päätet­tävis­sään. Koska hänet on luotu Jumalan kuvak­si, hänellä ei ole oikeutta tuhota omaa elä­mään­sä tai sallia muiden tehdä niin, olipa tilanne sitten mikä tahansa.

Raamatun kertomus Jobista kertoo kuinka hän vaimonsa neuvosta huolimatta kieltäytyi kiroamasta Jumalaa ja kuole­masta (Job. 2:9). Tämä siksi, että Job pelkäsi Jumalaa ja ymmärsi, että vain Hänellä on valta antaa ja ottaa elämä. Vaikka elämästä menisi kaikki ilo, niin kuin Jobin kohdalla tapahtui, sekään ei oikeut­taisi hengen ottamista. Ei edes kärsi­myk­sen syö­ve­reis­sä. Jumalan kuva on ja pysyy, ja elämä pysyy itses­sään hyvänä, suo­je­le­misen sekä ylläpitämisen arvoisena. Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että harvoissa tapauksissa ihmiset ovat yllättäen toipuneet sellaisista tilanteista, joita oli pidetty lääketieteellisesti ‘toivottomina’.

Kun tuomioistuimista tai yksilöistä tulee elämän ja kuoleman tuoma­reita, tällainen voima ihmiskunnan käsissä (jolla on surkea ansio­luet­telo sen viisaassa käsit­te­lyssä) on avoin hyväksikäytölle, väärille tuo­mi­oil­le ja puolu­eelli­suu­delle.

Kristillisen kirkon, ja yhteiskunnan yleensäkään, ei pitäisi koskaan hyväksyä sitä valhetta, että eutanasia edustaisi ‘hyvää kuole­maa’ (johon sanan alku­pe­rä 3 viittaa). Oikeassa merki­tyk­ses­sään eutanasia edustaa syvää elämän lahjan hylkäämistä ja näin ollen myös Elämän Antajan hylkäämistä. Sen sijaan meidän tulisi tunnustaa, että ihmisellä, joka on tehty Jumalan kuvaksi, on itseisarvo ja arvok­kuus hedel­möi­tyk­sestä luonnolliseen kuolemaan saakka.

Elämän kunnioittamisen väheneminen läntisessä kulttuurissa on jälleen yksi merk­ki järkyttävästä, perustavaa laatua olevasta muutoksesta, joka vie poispäin Raamatullisesta maail­man­kuvasta kohti kehitysopilliseen humanismiin perustuvaa maa­il­man­kuvaa.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Engl. käännös: Ludwig Edelstein. Palaa tekstiin.
  2. Burleigh, M., Death and Deliverance, Cambridge University Press, New York, USA, p. 210, 1994. Palaa tekstiin.
  3. Kreikankielessä eu = hyvä tai helppo, ja thanatos = kuolema. Palaa tekstiin.