Explore
To help keep this free information coming, consider supporting CMI with an online end of year donation!
Also Available in:

Hunaja

Parantava lahja Luojalta

Kirjoittaja: Patrick Clarke

Alkuperäisjulkaisu: Creation 37(1) s.14–17 tammikuu 2015
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 18, s.24–27, 21 elokuun 2015
5318-egyptian-beekeepers
Kuva 1: Hunajaa keräämässä: Thutmose III:n kau­del­la palvelleen Rekhmiren hautamaalaus. Jäljennös, tekijä Nina de Garis Davies (1881 – 1965).4

Nalle puhilla, A. A. Milnen klassikoissa, oli aina asiat tärkeysjärjestyksessä, ykkösasiana: ‘Hinajaa!’ Tämä oli hyvä järjestys—mutta ei hänen uskomastaan syystä. Puh ei tuntenut raakahunajan1 ihmeellisiä lääkinnällisiä ominaisuuksia.

Heti vedenpaisumuksen jälkeisistä ajoista lähtien muinaiset Lähi-idän kulttuurit uskoivat, että hunaja oli jumalten lahja. Nämä Nooan jälkeläiset tiesivät, että hunajalla on lääkinnällisiä ominaisuuksia: säilyneet asiakirjat osoittavat, miten muinaiset egyptiläiset käyttivät hunajaa torjumaan ja parantamaan monenlaisia tauteja ja lääkitsemään haavoja.2

Ensimmäinen tiedossamme oleva virallinen tunnustus hunajan merkityksestä on peräisin aivan faaraoitten ajan alusta ’Hunajan Sinetöijän’ arvonimen käytön muodossa.3 Hunajan tuotannossa työskenteleviä egyptiläisiä kutsuttiin ’Mehiläis­hoita­jiksi/Hunajan kerääjiksi’ [ 5318-bityw ] (egyptiksi bityw). Kuva 1 esittää egyptiläisiä mehiläishoitajia kolmen vuosituhannen takaa pitämässä huolta mehiläispesästä.

Hunajaa ei synny itsestään

Useimmat tietävät, että mehiläiset valmistavat hunajaa. Mutta tiesitkö, että mehiläisiä on yli 20 000 lajia? Ja vain seitsemän niistä on hunajamehiläisiä.

Hunajamehiläisen täytyy ensin etsiä sopivat kukat ja kerätä niistä mesi—jo sinänsä valtava työ. Mehiläinen muuttaa (’kypsyttää’) miedon ja helposti pilaantuvan meden hyvin säilyväksi, väkevöidyksi ja energiapitoiseksi ruuaksi.

Hunajamehiläisillä on kaksi mahalaukkua, hunajamaha, jota käytetään meden säilyttämiseen, sekä varsinainen mahalaukku. Täysi hunajamaha sisältää noin 70 milligrammaa mettä ja painaa lähes yhtä paljon kuin mehiläinen itse. Mehiläiset saattavat joutua käymään jopa 1 500 kukassa täyttääkseen hunajamahansa. Matkalla takaisin pesälle, ne lisäävät meteen entsyymejä, jotka käynnistävät sen jalostumisen hunajaksi.

Raamattu ja hunaja

Raamattu sisältää monia viittauksia hunajaan, kuten:

  • 2 Moos. 16:31 // Taivaan manna, jonka Exodus-israelilaiset syövät poistuttuaan Egyptistä, joka “maistui hunajakakulta”
  • 2 Moos. 3:8 // Termiä “maitoa ja hunajaa” käytetään ensimmäistä kertaa useista kerroista kuvaamaan runsasta Kanaanin maata, jonka Jumala on luvannut israelilaisille.
  • Ps. 19:10–11 // Kuningas Daavid ylistää Jumalan tuomioita “hunajaa makeampana.”
  • Sanan l. 25:16 // Kuningas Salomo varoittaa liiallisesta hemmottelusta esimerkkinä oksentamisesta, kun syöt liikaa hunajaa.
  • Matt. 3:4 // Jeesuksen serkku Johannes elää erämaassa heinäsirkkojen ja villihunajan ruokavaliolla.
  • Syömämme hunaja on pääosiltaan mettä, jota mehiläiset ovat toistuvasti pulautelleet takaisin (joskus toisen mehiläisen suuhun, tai suoraan hunajakennoon) ja kuivattaneet. Kun hunaja on kennossa, työläismehiläiset nopeuttavat kuivatusprosessia haihduttamalla kosteutta pois siipiensä värinällä.

    Hunaja on kahden sokerin, rypälesokerin ja hedelmäsokerin, väkevöity vesiliuos, joka sisältää myös pieniä määriä yli kahtakymmentä muuta mutkikkaampaa sokeria. Hunaja sisältää myös joitakin happoja, vaikkakin pieniä määriä (<0,5 %), jotka ovat tärkeitä sen säilyvyydessä mikro-organismien hyökkäyksiä vastaan. Entsyymien lisäksi se sisältää myös pieniä määriä välttämättömiä mineraaleja. 450 hunajagramman valmistukseen tarvitaan noin 300 mehiläistä ja niiden yhteensä käyttämä lentomatka vastaa kahta kierrosta maapallon ympäri!

    Tuntosarviensa5 170 haju­vas­taan­otti­meen6 pakattujen 60 000 hajusolun, ja seesamin siementä pienempien aivojensa avulla tavallinen hunajamehiläinen kykenee paikallistamaan, kuljettamaan ja jalostamaan meden hunajaksi. Jo tämä on hämmäs­tyttävää—mutta nerokkain osa on vielä mainitsematta!

    Taudinaiheuttajien tappaminen

    Kautta aikojen ihmiset, joilla on ollut avoimia haavoja, ovat olleet vaarassa saada vakavia ja laaja-alaisia, jopa kuolemaan johtavia tulehduksia. Antiikin kansat käyttivät usein hunajaan perustuvia hoitomuotoja parantaakseen ja lääkitäkseen haavoja ja muita tulehduksia. Moderni ymmärrys hunajan hämmästyttävistä ominaisuuksista on paljastavaa. Raakahunajassa on viisi yhdistettä, jotka antavat hunajalle hämmästyttävän antibakteerisen ’iskukyvyn’. Ne ovat:

    Glukoosi-oksidaasi ja valkaisuaine (vetyperoksidi)

    Kun hunajamehiläiset käsittelevät hunajaansa, ne lisäävät siihen säilöntäaineeksi glukoosioksidaasi ‑nimistä entsyymiä. Vapaan veden läsnä ollessa tämä entsyymi tuottaa rypälesokerista hitaasti vapautuvaa vetyperoksidia (H2O2). Tämä kemikaali on vaihtoehto kloorivalkaisulle, jota kotitalouksissa käytetään valkaisuun ja desinfiointiin. Se desinfioi hapettamalla nopeasti bakteerien ulkorakenteet ja tappaa ne niiden solukalvoon näin syntyvillä rei’illä.

    Tämän entsyymin ohjaamaa reaktiota on helppo seurata:

    C6H1206 (glukoosi)+ H2O (vesi) + O2 (happi) → C6H12O7 (glukonihappo) + H2O2 (vetyperoksidi)

    Kaikki raakahunajat sisältävät glukoosi­oksi­daasia.

    Metyyliglyoksaali

    bee-hive
    Hunajakenno on löydetty ehjänä muinaisten faaraoiden haudoista, ja se on jopa pelastettu merestä vuosien upotuksen jälkeen ilman vaurioita.15

    Teepuun (tai manukapuun) medestä valmistettu hunaja saattaa sisältää suuria määriä ravinnoksi kelpaavaa me­tyy­ligly­ok­saa­lia (CH3C(O)CHO). Vuonna 2006 Thomas Henle havaitsi, että tämä aine antaa Ma­nu­ka­hu­na­jal­le sen ainutlaatuiset antibakteeriset ja an­ti­vi­raa­li­set ominaisuudet. Myöhemmin Henle huomasi myös, että tämä hunajan ravinne, metyyliglyoksaali säilyi hajoamatta suussa, kurkussa ja mahalaukussa, missä se voi tappaa tauteja aiheuttavia bakteereja. Saavuttuaan ohut- ja paksusuoleen, metyyliglyoksaali hajoaa maitohapoksi (CH3CH(OH)COOH) ja näin tämä antibakteerinen aine ei Henlen mukaan “imeydy elimistöön eikä siten aiheuta käyttäjilleen mitään ruokavalioon liittyvää riskiä….”7

    Laboratoriossa ei ole toistaiseksi osoitettu yhtäkään bakteeria tai virusta vastustuskykyisiksi korkeille metyyliglyoksaalin pitoisuuksille—mukaan lukien monet ns. ‘superpöpöt’, jotka ovat tulleet vastustuskykyisiksi ihmisen valmistamille antibiooteille.8

    Apidaecin

    Hunajamehiläiset valmistavat apidaecinia9, joka tappaa nopeasti monet gram-negatiiviset10 bakteerit.

    Mehiläisdefensiini-1

    Vuosikausia luultiin, että tätä defensiiniä11 on vain ‘kuningatar­hyyte­lössä’.12 Hiljattain huomattiin, että se on myös yksi hunajan tärkeistä ainesosista. Tämä yhdiste puhkaisee bakteerisolun seinän, jolloin solun sisällön ulosvaluminen tappaa solun.

    Sairaalat ja hunaja

    Viime vuosina suurissa sairaaloissa on käynnistetty kliinisiä tutkimuksia, joissa käytetään kuuma­käsit­te­le­mät­tö­män hunajan13 lääkkeellisiä muotoja haavojen hoidossa, erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, joiden immuunijärjestelmä on vaurioitunut. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.14

    Hämmästyttävä Mehiläinen

    Kommunikaatio

    Mehiläiset käyttävät ‘väristelytanssia’, erikoista tapaa kertoa muille mehiläisille, mistä löytää mettä. Ks. Dancing bees [suomeksi: tanssivat mehiläiset], Creation 17(4):46–48, 1995; creation.com/dancing-bees.

    Parven päätöksentekoa

    Kun tiedustelijat ilmoittavat uusista mahdollisista pesäpaikoista, parvi käyttää päätöksenteossa ryhmäkilpatanssia hylätäkseen huonommat vaihtoehdot ja valitakseen siten parhaan pesäpaikan. Katso Luominen 6:23; Miten mehiläiset päättävät? tai creation.com/how-bees-decide.

    Navigointi

    Mehiläisillä on biologisia lennon­nopeus­mitta­reita, gyroskooppeja, kompasseja ja muutakin, jotka mahdollistavat tarkkuuslennon ja navigoinnin. Ks. Creation 25(2):44–45; creation.com/can-it-bee. Ne käyttävät eräänlaista ”optista virtausvalvontaa” laskeutuakseen turvallisesti mitä erilaisimmille pinnoille satoja kertoja päivässä. Tiedemiehet kilpailevat soveltaakseen tätä löytöä kauko-ohjattaviin lentokoneisiin ja muihin miehittämättömiin lentolaitteisiin. Ks. Creation 36(3):56, 2014.

    Tietojenkäsittelyä

    Surullisen kuuluisa ‘matkustavan kauppamiehen ongelma’—löytää lyhin reitti useisiin eri paikoissa sijaitseviin kohteisiin—on ongelma, joka voi pitää supertietokoneet kiireisinä päiväkaupalla. Mutta mehiläisen pienenpienet aivot ratkaisevat rutiininomaisesti tällaiset satoihin eri kohteisiin liittyvät ongelmat. Ks. Luominen 16:48; Mehiläiset päihittävät supertietokoneet tai creation.com/bees-outsmart-supercomputers.

    Pölytys

    Kukkivat siemenkasvit tuottavat siitepölyä, joka sisältää kasvin koiraspuolisen geneettisen materiaalin. Kun mehiläiset ja muut hyönteiset kuljettavat jonkun kukan siitepölyä, se voi hedelmöittää toisen kukan emin eli naarasosan. Tätä kutsutaan ristipölytykseksi. Suuremman geneettisen monimuotoisuuden kannalta se on kaikkein hyödyllisin tapa.

    Mehiläiset ovat tehokkaita pölyttäjiä, koska siitepöly tarttuu helposti niiden untuvaiseen ulkokuoreen. Ne myös tarkoituksellisesti keräävät siitepölyä takaraajojensa erikoisrakenteisiin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu hunajan valmistukseen vaan toukkien ruokinnan proteiinilähteeksi.

    Yhteenveto ja johtopäätös

    Hunajamehiläisillä ei ole ollut yliopisto­koulutu­ksen antamaa etua. Silti ne suorittavat monia mutkikkaita hunajan tuotantoon tarvittavia tehtäviä (navigointi, kukkien tunnistus jne.) sekä käyttävät vaivatta monimutkaista orgaanista kemiaa.

    Tällainen monimutkainen järjestelmä ei kehity onnekkaiden sattumien avulla. Hunajamehiläiset toimivat käyttämällä esiasennettuja ohjelmia, jotka toimivat vain, jos kaikki osat ovat asennettuna kohdillaan, alkaen komennosta ‘toimi!’.

    Esimerkiksi hunajamehiläisten sisään­rakennettu ’satelliittinavigointi’ on paljon suori­tus­ky­kyi­sem­pi kuin mikään ihmisten rakentama vastine—ihmisten ohjelmoimat GPS-laitteet ovat joskus vieneet pahasti harhateille! Ja hunajamehiläisten antibakteeriset yhdisteet ovat usein parempia kuin ihmisten valmistamat versiot.

    Hunaja—Jumalan makeutusaine ja lääke, vahvistaa taas kerran vakuuttavasti, että “hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:20).

    Lähdeluettelo ja kommentit

    1. Tarkoittaa suoraan tuottajalta, ei pastöroituna (kuumakäsiteltynä) kuten useimmissa supermarketeissa. Pastörointi on tietenkin tärkeä estämään tautien välittymistä monien elintarvikkeiden, myös hunajan, välityksellä. Kuitenkin, tuhotessaan harmillisia mikrobeja, kuumentaminen tuhoaa myös niitä bakteereja tappavia kemikaaleja, jotka tekevät hunajasta käyttökelpoisen esim. haavojen parantamisessa. Palaa tekstiin.
    2. Papyrus Ebers (University of Leipzig); Papyrus Brugsch (Berlin Museum, papyrus Berlin 3038); Kahun Medical Papyrus (University College London, UC32057); sisältävät kaikki hunajapohjaisia reseptejä ja hoitoja. Palaa tekstiin.
    3. Ransome H.M. The Sacred Bee in Ancient Times and Folklores, s. 26, Courier Dover, 2004. Palaa tekstiin.
    4. Gathering Honey, Tomb of Rekhmire, metmuseum.org/collection/the-collection-online/search/544626. Palaa tekstiin.
    5. Galizia, C.G. and Menzel, R., Odour perception in honeybees: coding information in glomerular patterns; Current opinion in Neurobiology 10(4):504–510, 2000. Palaa tekstiin.
    6. Robertson, H.M. and Wanner, K.W., The chemoreceptor superfamily in the honey bee, Apis mellifera: expansion of the odorant, but not gustatory, receptor family, Genome Research 16(11):1395–1403, marraskuu 2006. Palaa tekstiin.
    7. Katso manukahealth.co.nz. Tällä sivulla Manukahunajaa markkinoiva yhtiö ilmoittaa (huhtikuu 2014), että heidän hunajaansa on turvallista syödä (Manuka honey ‘safe to eat’). Mutta syötynä hunaja ei tietenkään pysty parantamaan systeemisiä infektioita kuten kliinisessä käytössä olevat antibiootit, jotka kulkeutuvat veren mukana infektoituneelle alueelle. Mutta vaikka hunajan onkin labora­torio­kokeissa osoitettu kykenevän tappamaan bakteereja, ja että sillä täten saattaa olla merkittävää vaikutusta avointen haavojen hoidossa ja estämässä bakteerien leviämistä kudoksiin, ei se silti tarkoita sitä, että se kykenee tappamaan bakteereja, jotka jo ovat päässeet niihin leviämään. Palaa tekstiin.
    8. Ne eivät kuitenkaan todellisuudessa ole mitään ”superia” eivätkä ”evoluution” aikaansaannosta; ks. Wieland C. Superbugs not super after all, Creation 20(1):10–13, 1997; creation.com/superbugs. Palaa tekstiin.
    9. Todellisuudessa ryhmä molekyylejä, joista käytetään yhteisnimitystä apidaesiinit (engl. apidaecins). Ne ovat peptidejä eli aminohappoketjuja, jotka ovat liian lyhyitä, jotta niitä voitaisiin kutsua proteiineiksi. Palaa tekstiin.
    10. Nimitys ”gram-negatiivinen” viittaa bakteerin värjäytyvyyteen mikroskooppitutkimuksessa. [”Negatiivinen” tarkoittaa sitä, että bakteeri hylkii väriainetta ja jää vaaleaksi, suom. huom.] Tämän tyyppiset bakteerit ovat tavallisia ihmisen ruuansulatuskanavassa. Niitä ovat mm. Eschericia coli, Pseudomonas aeruginosa ja Helicobacter pylori, joista viimemainittu on tunnettu kyvystään aiheuttaa vatsahaavoja. Palaa tekstiin.
    11. Tätä nimitystä käytetään joukosta hyönteisten tuottamia antibakteerisia kemikaaleja. Palaa tekstiin.
    12. Mehiläisten rauhasten tuottama erikoiserite kehittyvien toukkien hoitoon. Ruokkimalla joitakin toukkia suurella määrällä tätä eritettä, ne saadaan kasvamaan kuningattariksi. Palaa tekstiin.
    13. Näitä ovat mm. Surgihoney™ ja Medihoney™. Muita viimeaikoina lääketieteellisessä hoidossa käytettyjä hunajia ovat Manukahunaja ja Tualanghunaja. Palaa tekstiin.
    14. Katso esimerkiksi Ingle, R. et al., Wound healing with honey—a randomized controlled trial, [suomeksi: Haavojen paraneminen hunajalla – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus] S. Afr. Med. J. 96(9):831–835, 2006; ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17068655. Katso myös ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2686636. Palaa tekstiin.
    15. Longgood W., The Queen must die: and other affairs of bees and men, [suomeksi: Kuningattaren on kuoltava: ja muut mehiläisten ja ihmisten asiat] Norton Publications, New York, 1985. Palaa tekstiin.