Explore

Black Friday sale on NOW! Ends 28 Nov. View deals

Also Available in:

Lentokyvyttömät kovakuoriaiset

Jopa geenivirhe voi olla joskus etu.

Kirjoittaja: 

Evoluutiouskolle on suurena esteenä kysymys: Millä mekanismilla informaatio voisi lisääntyä asteittain, jotta yksisoluinen eliö muuttuisi pelikaaneiksi, palmupuiksi ja ihmisiksi? Luonnonvalinta yksin ei tätä selitä, sillä samalla siinä myös menetetään informaatiota. Eläinpopulaatio voi sopeutua paremmin kylmään ympäristöön, kun ne yksilöt karsiutuvat, joilla ei ole riittävästi geneettistä informaatiota paksun turkin kasvattamiseen. Tämä valintaetu ei kuitenkaan selitä paksuun turkkiin vaadittavan geneettisen informaation alkuperää.

Ainoa evolutionistien tarjoama selitys uudelle informaatiolle ovat mutaatiot. Kun geneettistä informaatiota kopioidaan seuraavalle sukupolvelle, tapahtuu kopiointivirheitä. Geneettinen informaatio on koodattu DNA:han, joka sisältää ko. eliön ”valmistusohjeen” tai ”suunnitelman” siitä, miten eliö rakentuu ja toimii. Tällaiset informaatiovirheet ovat yleensä haitallisia1 tai parhaimmillaan neutraaleja.2

Kuitenkin evolutionistit uskovat, että silloin tällöin syntyy ”hyviä” mutaatioita, joita luonnonvalinta suosii. Näiden ”hyvien” mutaatioiden ja niitä suosivan luonnonvalinnan seurauksena eliön ajatellaan sitten kehittyvän täysin erilaiseksi.

Vääränlaisia muutoksia

Onko näitä ”hyviä” mutaatioita olemassa? Evolutionistit voivat viitata joihinkin tapauksiin, joissa mutaatio on auttanut eliötä selviämään hengissä muita paremmin. Lähemmässä tarkastelussa sellaiset ”hyvät” mutaatiot ovat silti vääränlaisia muutoksia, jotta kala muuttuisi kalakauppiaaksi. Muutokset johtavat juuri päinvastaiseen suuntaan. Kyseessä on informaation tuhoutuminen tai sen käyttökelpoisuuden heikentyminen, ei sen lisääntyminen – mikä ei tietenkään ole yllätys, koska kyse on sattumanvaraisista virheistä.

Kuitenkin evolutionistit uskovat, että silloin tällöin syntyy ”hyviä” mutaatioita, joita luonnonvalinta suosii. Näiden ”hyvien” mutaatioiden ja niitä suosivan luonnonvalinnan seurauksena eliön ajatellaan sitten kehittyvän täysin erilaiseksi.

Informaation vähenemisen tuomasta valintaedusta ovat esimerkkinä siipensä menettäneet kovakuoriaiset. Laajoilla manneralueilla elää eräs siivekäs kovakuoriaislaji, mutta pienellä tuulisella saarella elävillä saman lajin edustajilla ei ole siipiä lainkaan.

On helppo arvata mitä on tapahtunut. Silloin tällöin kovakuoriaispopulaatioissa syntyy mutaatio, joka estää siipien muodostumisen. Siis siipien muodostumiseen tarvittava informaatio on jollakin tavalla menetetty tai viallinen.

Vahingoittunut geeni (geeni on vähän niin kuin pitkä ”virke”, joka sisältää tietyn osan DNA:n sisältämästä ohjeistosta) siirtyy sitten kaikille tämän kovakuoriaisen jälkeläisille ja edelleen niiden jälkeläisille, kun DNA:ta kopioidaan. Kaikki nämä jälkeläiset ovat siivettömiä.

Jos sitten tällainen siivetön kovakuoriainen elää esim. Australian mantereella, se ei pysty lentämään pakoon kovakuoriaisia syöviä eläimiä. Niinpä se todennäköisesti kuolee ”parhaiden eloonjäämiskilpailussa” ehtimättä hankkia jälkeläisiä. ”Luonnonvalinta” voi siis eliminoida (tai ainakin vähentää) geneettisiä virheitä.

wingless-beetle

Tuulen viemää

Tuulisella saarella lentokykyiset kovakuoriaiset puolestaan lennähtävät tuulen mukana helposti mereen. Niinpä siivettömyys on etu. Ajan mittaan kaikkien siivellisten kovakuo-riaisten karsiutuminen on aiheuttanut sen, että vain siivettömät yksilöt ovat selvinneet hengissä. Siivetön kova-kuoriaispopulaatio on siis ”luonnollisesti valittu”. ”Katso itse!” sanoo evolutionisti. ”Hyödyllinen mutaatio – evoluutio täydessä toiminnassa!” Hyödyllinen kyllä, mutta mikään tässä ei vie evoluutiota eteenpäin. Vaikka mutaatio edistääkin eloonjäämistä, se on silti virhe – informaatiota on menetetty tai se on turmeltunut. Tämä on tietenkin vastakohta sille, mitä evoluution täytyisi juuri osoittaa.

Prosessi, joka muuttaisi molekyylit mieheksi, tarvitsisi tuekseen informaatiota lisääviä mutaatioita. Informaatiota vähentävän geneettisen vaurion tuoma valintaetu ei todista ”molekyyleistä mieheksi”-evoluutioprosessia millään tavalla.

Lyhyesti,
  1. Evoluutioteoria tarvitsee mutaatioita, jotka lisäävät informaatiota.
  2. Havaitut mutaatiot ovat yleensä neutraaleja (ne eivät muuta informaatiota tai koodikielen ”merkitystä”) tai haitallisia, jolloin informaatiota menetetään tai se on vioittunut.
  3. Harvinaiset ”hyödylliset” mutaatiot, jotka ovat evolutionistien suosikkeja, ovat siipensä menettäneen kovakuoriaisen tapaan nimenomaan informaation menettämistä. Vaikka tällainen muutos voi joskus olla valintaetu, on muutoksen suunta kuitenkin juuri päinvastainen kuin sen evoluutiossa pitäisi olla.

Näin informaation aikakautena kaikki reaalimaailman havainnot osoittavat, että ajatus sattumanvaraisten kopiointivirheiden kyvystä luoda todellista informaatiota on vain asialleen omistautuneiden ”tosiuskovien” toiveajattelua, joka ei perustu tieteeseen.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Tuhannet ihmisten perinnölliset sairaudet ovat esimerkkejä mutaatioiden aiheuttamista perityistä virheistä geneettisessä informaatiossa. Palaa tekstiin.
  2. Tämä tarkoittaa, että koko asialla ei ole vaikutusta lopputulokseen tai geneettisen koodikielen informaatiosisältöön. Esimerkki suomenkielestä valaisee asiaa: Ajatellaan, että saat viestin, jossa lukee ”Matti Meikäläinen hyökkäsi”. Kyse oli kuitenkin satunnaisesta vahingosta, yhden kirjaimen kirjoitusvirheestä. Viestissä olisi pitänyt lukea ”Matti Meikäläinen nyökkäsi”. Asiasisältö muuttui täysin, mitä voisi verrata haitalliseen mutaatioon. Esimerkki neutraalista mutaatioista voisi olla ”Matti Meikäläinem nyökkäsi”, joka ei vaikuta mitenkään asiasisällön ymmärtämiseen. Palaa tekstiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit