Maapallo: Kuinka vanhalta se näyttää?
Jopa monet niistä, jotka uskovat maapallon olevan ‘nuoren’, ajattelevat sen näyttävän ‘vanhalta’. Mutta näyttääkö se siltä?
Nuori mies, äskettäin kotini alakertaan majoittunut parikymppinen puuseppä, katsoi minua varovasti ja kysyi: ‘Kuinka vanhana te sitten pidätte maapalloa?’
Tiesin, ettei hän ollut saanut kristillistä kasvatusta eikä hän tiennyt Raamatusta mitään, ja että hänet oli ‘kyllästetty’ perin pohjin evoluutiolla koulussa. Olin juuri kertonut hänelle työstäni luomista puolustavassa järjestössä, mikä sai hänet erittäin uteliaaksi. Hänen kysyessään maapallon iästä ajattelin mielessäni: ‘Voi ei, sieltä se nyt tuli.’
Koska tiesin, kuinka kulttuurimme ihmiset on opetettu uskomaan miljoonien vuosien ikäiseen maapalloon, varauduin tavanomaiseen epäilevään torjuntaan, kun sanoin mihin todella uskoin: ‘Se on vain muutamien tuhansien vuosien ikäinen – alle 10 000 vuotta, todennäköisesti suunnilleen 6 000 vuotta.’
Yllätyksekseni hän sanoi: ‘Hyvä juttu.’
‘Miksi?’, kysyin.
‘Koska,’ hän vastasi, ‘ olen aina ajatellut, että se näyttää nuorelta.’
Kun pohdin tätä tapausta myöhemmin, tajusin oman reaktioni (joka jonkin verran tyrmistytti minua) osoittavan, että vaikka vakaumukseni Raamatun kertomiin asioihin oli vahva ja vaikka äskettäin tapahtuneen luomisen todisteet olivat kuinka vakuuttavia tahansa, olin tiedostamattani saanut vaikutteita käsityksestä, jonka mukaan maapallo näyttää vanhalta, vaikkakin se on nuori.
Itse asiassa monet lujasti Raamattuun uskovat kristityt ajattelevat tällä tavoin. Jopa ‘aidossa’ kreationistikirjallisuudessa on joskus yrityksiä selittää, miksi maapallolla on ‘iäkäs ulkoasu’—ts. se näyttää vanhalta.
Kuitenkin on itse asiassa helppo näyttää toteen, että tämä ei voi olla totta. Vaikka maapallo todellakin olisi miljoonien tai miljardien vuosien ikäinen, ei siitä voitaisi sanoa, että se ‘näyttää vanhalta’—että kivikerrostumat ja kanjonit ‘huutaisivat’: ‘Vanha maapallo!’ Perustellakseni lausuntoni en tarvitse edes hienoa lähdeluetteloa modernien tieteen filosofien kirjoituksista. He ovat samaa mieltä kanssani siitä, etteivät tosiasiat ‘puhu omasta puolestaan’. Meidän tarvitsee vain muistaa, että jotkut huomattavimmista koskaan eläneistä henkilöistä, modernin tieteen isistä—Newton esimerkiksi—katsoivat samaa maapalloa, jota me katsomme tänään, eivätkä he ‘nähneet’ miljoonia vuosia. Aivan niin kuin tuo nuori, aikamme oppia vastustanut puuseppä, todella itsenäinen ajattelija, ei myöskään ‘nähnyt’ miljoonia vuosia.
Maapallo nähdään ’vanhan näköisenä’ vain, koska meillä kaikilla on tiedostamaton uskomusjärjestelmä, jota käytämme todisteiden tulkitsemiseen. Toisin sanoen maapallo ei näytä vanhalta eikä nuorelta—kaikki riippuu niistä ’uskomuslaseista’, joiden läpi katselemme (tulkitsemme) todisteita. Kun katson maailmaa ‘Raamattulinssin’ läpi (mieluummin kuin kulttuurimme humanistisen, evoluution kyllästämän linssin läpi), minun on aivan yhtä perusteltua sanoa sen ‘näyttävän nuorelta’ (ts. tuhansien, ei miljardien vuosien ikäiseltä).
Esitän lyhyesti muutamia todisteita, jotka ovat yhdenmukaisia maapallon nuoren iän kanssa (seuraa numeroita):
1. Mantereiden eroosio tapahtuu liian nopeasti.
Jos mantereet olisivat miljardien vuosien ikäisiä, ne olisivat kuluneet moneen kertaan olemattomiin tuulen ja veden vaikutuksesta. Vuorten kohoaminen ja muut ’kierrätysprosessit’ eivät pysty lähellekään korvaamaan tätä kulumista.1
2. Ilmakehässä ei ole tarpeeksi heliumia.
Kevyttä helium–kaasua muodostuu radioaktiivisen alfahajoamisen aikana kivimineraaleissa, joista se karkaa nopeasti ja siirtyy ilmakehään paljon nopeammin kuin se pystyy pakenemaan maan vetovoimaa avaruuteen.2 Vaikka Jumala olisikin luonut maailman aluksi ilman heliumia, on sitä niin pieni määrä ilmakehässä, että sen kerääntymiseen olisi kulunut korkeintaan noin kaksi miljoonaa vuotta. Tämä on paljon vähemmän kuin ilmakehän oletettu 3 000 miljoonan vuoden ikä.
3. Monet fossiilit osoittavat, että niiden on täytynyt muodostua nopeasti eikä siihen ole voinut kulua pitkiä ajanjaksoja.
a) Tavalliset fossiilit.
Kivikerrostumissa ympäri maailmaa on miljardeja uskomattoman hyvin säilyneitä fossiilikaloja. Niillä on usein vahingoittumattomat evät ja suomut, mikä viittaa niiden hautautuneen nopeasti ja kiven kovettuneen nopeasti. Tosielämässä raadonsyöjät hävittävät kuolleet kalat 24 tunnissa. Jopa ideaalisessa kylmässä, steriilissä, hapettomassa vedessä, jossa ei ole petoeläimiä, kalat ’vetistyvät’ ja hajoavat muutamien viikkojen sisällä. 3 Kala, joka on hautautunut nopeasti kerrostumaan, joka ei kovetu viimeistään muutamassa viikossa, on altis mädäntymiselle hapen sekä bakteerien vaikutuksesta. Sen yksityiskohdat, kuten evät, suomut jne., eivät tällöin säilyisi. Nopea hautautuminen vedenpaisumuksen aiheuttamissa useissa vedenalaisissa maanvyöryissä sekä muissa kerrostumisprosesseissa selittäisi sekä fossiilien erinomaisen säilymisen että niiden löytymisen suunnattomista kerrostumista, jotka ovat usein tuhansien neliökilometrien laajuisia.
b) Erikoisempia esimerkkejä.
Creation –lehdessä [jonka suomalainen versio on Luominen -lehti] on usein kerrottu erityisen vaikuttavista tapauksista, joihin kuuluu esimerkiksi kalaliskoemon ‘pysäytyskuva’ kesken synnytyksen. On löydetty myös fossiilikaloja, jotka ovat olleet juuri joko nielemässä toista kalaa tai niillä on ollut vielä sulamaton kala vahingoittumattomana mahalaukussaan.
4) Monet prosessit, joiden on sanottu vievän miljoonia vuosia, eivät tarvitse lainkaan niin pitkiä ajanjaksoja.
Kuva: Len Cram
Kuva: Renton Maclachlan
Kuva: © creation.com
Kuva: Clyde Webster
a) Kivihiilen muodostuminen.
Argonnen Kansallislaboratorio on osoittanut, että kun puuta (ligniiniä, puun tärkeää ainesosaa), vettä ja hapanta savea lämmitetään umpinaisessa kvartsisäiliössä ilman paineen lisäystä 150°C:ssa (geologisesti ajatellen tämä on melko viileä lämpötila) 4–36 viikon ajan, muodostuu korkeatasoista mustaa kivihiiltä. 4
b) Tippukivipuikot ja tippukivipylväät.
Creation –lehden esimerkit ovat osoittaneet, että luolien ‘koristeet’ muodostuvat nopeasti sopivissa olosuhteissa. Kuva (oikealla) on Isa–vuoren kaivostunnelista Queenslandista, Australiasta. Tunneli oli vain 50 vuoden ikäinen kuvan ottamishetkellä.
c) Opaalit.
Huolimatta siitä yleisestä opetuksesta, että opaalin muodostuminen vie miljoonia vuosia, on australialainen tutkija Len Cram kasvattanut jo kauan opaaleja kasvattanut jo kauan opaaleja takapihallaan sijaitsevassa laboratoriossa. Hänen opaaliansa (kuva vasemmalla) ei pystytä erottamaan maasta löydetyistä opaaleista, ei edes elektronimikroskoopin avulla. Lenille annettiin kunniatohtorin arvo tämän tutkimuksen johdosta (sekulaarisen yliopiston taholta). Hän vain sekoittaa sopivat, tavalliset kemikaalit keskenään—ei lämmitystä, ei painetta eikä ehdottomasti miljoonia vuosia.
d) Kivien ja fossiilien muodostuminen.
Tiedemiehet ovat jo kauan tienneet, että kivettyminen voi tapahtua nopeasti. Uuden–Seelannin kaivosmuseossa on näytteillä ‘kivettynyt ’ knalli (alla). Kuvassa (alla) on satoja fossiilikotiloita sisältävä rautalankakerä, joka koteloitui vain 20 vuodessa hiekkakiveen. Myös kivettynyt puu voi muodostua sopivissa olosuhteissa nopeasti—eräs prosessi on jopa patentoitu. 5
Amerikassa sijaitsevan Yellowstonen kansallispuiston kuuluisien monikerroksisten ’fossiilimetsien’ (alla) on viime aikoina osoitettu muodostuneen tulivuoren toimintaan liittyvässä tapahtumassa. 6 Peräkkäiset mutatulvat kuljettivat pystysuorassa olevia puita (ilman suurinta osaa niiden juurista ja oksista), joiden vuosirenkaat vahvistavat todeksi, että ne kasvoivat samanaikaisesti.
5. Meret eivät ole läheskään tarpeeksi suolaisia.
Joka vuosi maailman joet ja maanalaiset virrat lisäävät miljoonia tonneja suolaa mereen, ja vain murto–osa tästä siirtyy takaisin maaperään. Vaikka käytettäisiin mahdollisimman edullisia oletuksia pitkien ajanjaksojen kannattajille, on merien ehdoton maksimi–ikä vain pikkuruinen murto-osa heidän olettamistaan miljardeista vuosista.7
Huolimatta joistakin väistämättömistä ratkaisemattomista ongelmista tällaisessa monimutkaisessa kysymyksessä (katso alla: miksi radiometrinen iänmääräys ei ole erehtymätön), ei ole siis vaikea vahvistaa:
JEESUS JA MAAILMAN IKÄ
‘Suurin osa evankelisen kristityn maailman ihmisistä hyväksyy ‘sekulaarisen aikajanan’ väitetystä ‘alkuräjähdyksestä’ nykyisyyteen, vaikkakin he kieltävät evoluution. Kuitenkin tämä asettaa ihmiset luomakunnan ‘loppuun’ (katso kaavio). Useissa Raamatun paikoissa Herra Jeesus Kristus, lihaksi tullut Luoja, tekee selväksi, että tämä on väärin—ihmiset ilmaantuivat luomakunnan alussa . Tämä tarkoittaa, että maailma ei voi olla miljardien vuosien ikäinen.
Jeesus sanoo esimerkiksi avioliitto-aihetta käsiteltäessä: ‘Mutta luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi’. (Mark. 10:6).
Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 11:50–51) Jeesus sanoo:
‘…että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti , hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka…’.
Roomalaiskirje Room. 1:20 tekee selväksi, että ihmiset voivat selkeästi nähdä Jumalan voiman katsomalla ‘hänen tekojansa’ ja että ihmisten on ollut mahdollista nähdä tämä ‘maailman luomisesta asti’. Ei miljardeja vuosia luomisen jälkeen.
Kohtuullisesti voi uskoa siihen, mitä maailman Luoja sanoo Sanassaan, Raamatussa, siitä, että maailma on tuhansia, ei miljoonia tai miljardeja vuosia vanha.
Se, että maa ei ‘näytä vanhalta ’ eikä ‘näytä nuorelta’ sinänsä—kaikki riippuu ‘linssiin’, jonka kautta todisteet tulkitaan. Meidän kaikkien on oltava tietoisia siitä, kuinka paljon kulttuurimme on ehdollistanut meitä ‘näkemään’ geologisia asioita ‘vanhanaikaisina’.
Maapallo on vanha!
Mietitäänpä asiaa yhä pidemmälle. Sillä on merkitystä, miten käytämme sellaisia sanoja, kuten ‘vanha’ tai ‘nuori’ maapallon iästä puhuttaessa. Uskon tosiaankin, että maapallo on vanha – hyvin vanha. Se on tuhansien vuosien ikäinen – itse asiassa peräti kuuden tuhannen vuoden ikäinen. Yllättääkö tämä näkökanta sinut? Asian ydin on saada meidät tietoiseksi siitä, miten olemme sallineet kulttuurimme totuttaa itsemme ajattelemaan, että tuhat vuotta on hyvin lyhyt aika ja että ‘vanha’ tarkoittaa aina miljoonia tai miljardeja vuosia.
Siksi turistit, jotka törmäävät läntisessä Australiassa ‘kivettyneeseen vesirattaaseen’ (yllä) katsovat sitä ällistyneinä. ‘Siis veikö vain kuutisenkymmentä vuotta, että tämä peittyi kovaan kiveen?’ Vesi kuljetti kuusikymmentä vuotta liuennutta kalkkikiveä, joka tippui yötä päivää vesirattaaseen. Se on itse asiassa käsittämättömän pitkä aika. Kulttuurimme on iskostanut mieleemme ‘mittaamattoman ajan’ uskomuksen, jonka mukaan miljoona vuotta (todellisuudessa kuvittelemattomissa oleva ajanjakso) on vain kuin ‘eilinen’.
Meidän tulee vallata takaisin ajatuksemme tältä sekulaarisen filosofian orjuutukselta (katso Kol. 2:8, 2.Kor. 10:5). Raamattu on yhtä mieltä tällaisen lähestymistavan kanssa. 1.Aik. 4:22se kutsuu ihmisten sukuluetteloita ‘vanhoiksi’ [Suom. huom.: engl. Raamatussa (KJV) on tässä sekä tämän artikkelin kolmessa seuraavassa Raamatun kohdassa käytetty sanaa ‘ancient’ = ikivanha, muinainen]. Raamatun sukuluetteloista selviää, että sen kirjoittamisen aikoihin ‘vanha’ tarkoitti enintään noin 4 000 vuotta – ei todellakaan miljardeja vuosia. Tämän tajuaminen antaa oikean näkökulman, kun Sanassa puhutaan myös ‘ikivanhoista vuorista’ (5 Moos. 33:15), vuoden 1992 käännös), ‘ikiaikaisesta’ purosta (Tuom. 5:21, vuoden 1992 käännös) ja ‘ammoisista ajoista’ (Jes. 46:10). Ihmisen elinaikaan verrattuna nämä asiat ovat todellakin ikivanhoja – tuhansia vuosia vanhoja. Raamatusta ei löydy ajatusta ‘miljoonista vuosista’.
Lisäksi miljardien vuosien ajanjaksojen hyväksyminen luomiseen (tämä on hyvin yleistä evankelisten johtajien parissa) heikentää Jeesuksen Kristuksen, maailman Luojan, todistusta (katso laatikko). Eikä vain heikennä, vaan se kääntää koko evankeliumin logiikan ylösalaisin asettamalla kirouksen seuraukset ennen syntiinlankeemusta. Jos fossiileita olisi muodostunut jo ennen ihmisten luomista, meidän täytyisi hyväksyä kuoleman, piikkipensaiden, syövän, kärsimyksen ja verenvuodatuksen olleen miljoonia vuosia ennen syntiä. Tällainen ajattelutapa vääristää Raamatun naurettavan ristiriitaiseksi asettaessaan kuoleman, ‘vihollisista viimeisen’ (1.Kor. 15.26), luomakuntaan, jota Jumala kutsuu ‘sangen hyväksi’ (1 Moos. 1:31).
Siispä seuraavan kerran, kun kuulet jonkun sanovan, että maapallo ‘näyttää vanhalta’ voit olla kohteliaasti eri mieltä – se voi näyttää melkein ‘minkä ikäiseltä haluat sen näyttävän’ riippuen siitä, miten tulkitset todisteet mielessäsi olevan uskomusjärjestelmän kautta.
Ja jos joku sanoo maapallon olevan vanhan, voit olla samaa mieltä hänen kanssaan, kunhan vain määrittelet, mitä tarkoitat vanhalla. Maapallo on todella, todella vanha, se on itse asiassa ikivanha. On kulunut suunnilleen kuusi kokonaista vuosituhatta siitä, kun Jumala loi maailman (silloin se oli täydellinen, nyt synnin ja kirouksen turmelema) kuudessa todellisessa päivässä.
Entä radioaktiiviset iänmääritysmenetelmät?
Faktat:
KAIKKI iänmääritykset (mukaan lukien ne, jotka viittaavat tuhansiin, ei miljardeihin vuosiin) perustuvat oletuksiin —uskomuksiin, olivatpa ne kuinka kohtuullisia tahansa, joita et voi todistaa, mutta jotka sinun on hyväksyttävä uskolla. Esimerkiksi:
Oletetaan, kuinka paljon tiettyä kemikaalia oli alun perin läsnä;
Olettaen, että kemikaaleista kivessä tai sen ulkopuolella ei ole tapahtunut veden huuhtoutumista;
Olettaen, että radioaktiivisen hajoamisen määrät ovat pysyneet ennallaan miljardeja vuosia ja enemmän.
Radiometriset ‘iänmääritys’laboratoriot eivät mittaa ikää—ne mittaavat kemikaalien määriä, josta tekeevät johtopäätöksen iästä taustalla olevien oletusten perusteella
Kun oletuksia testataan mittaamalla tunnetun ikäisiä kiviä—esim. viimeisimmät laavavirrat—ne usein epäonnistuvat surkeasti.1
Eri menetelmillä testattujen saman ikäisten esineiden ‘iänmääritykset’ tuottaa ikiä, jotka vaihtelevat tuhannen kertoimella.2
- Fakta, että radiometriset iänmäärät ovat jonkin verran johdonmukaisia, selittyy osittain taipumukseen julkaista vain ‘evoluutio ikää’ joka on aikaisemmin vakiintunut fossiileistä. Suurin osa radioaktiivisista iänmääritys laboratorioista haluaa sinun kertovan heille iän jota odotat. On vaikea ymmärtää, miksi tämä olisi välttämätön, jos nämä olisivat ‘absoluuttisia’ menetelmiä. Koko geologinen ‘miljoonien vuosien’ järjestelmä oli suurelta osin paikallaan, perustuen Charles Lyellin ja James Huttonin kaltaisiin ihmisiin, ennen kuin radioaktiivisuus edes löydettiin. Jos radioaktiivinen iänmääritys on ristiriidassa ‘järjestelmän’ kanssa, se hävitetään poikkeuksetta. James Hutton.
Jos ‘radiometrinen’ iänmääritys ja fossiilinen (evoluutio) iänmääritys ovat ristiriidassa, radiometrinen iänmääritys hylätään aina.
On monia muita vankkoja syitä sille, miksi ei voida hyväksyä erehtyviä ihmisen tekemiä menetelmiä, kuten radioaktiivista iänmääritykset’, viranomaisena, joka vastustaa Jumalan erehtymättömän sanan selkeää todistusta. Katso: Q&A: Radiometric Dating.
Lähdeluettelo
- Snelling, A., Radioaktiivisen ’iänmäärityksen’ epäonnistuminen, Creation 22(1):18–21, 2000; creation.com/nzvolcano, Dalrymple, G. and Moore, J., Argon 40: Excess in submarine pillow basalts from Kilauea Volcano, Hawaii, Science 161(3846):1132–1135, September 1968 | doi: 10.1126/science.161.3846.1132.
- Snelling, A., Radioaktiivisen ’iänmäärityksen’ vakavat ongelmat!, Creation 20(1):24–27, 1997; creation.com/basalt-wood, Snelling, A., Conflicting ‘ages’ of Tertiary basalt and contained fossilised wood, Crinum, Central Queensland, Australia, J. Creation 14(2):99–122, 2000; creation.com/crinum.
Lähdeluettelo ja kommentit
- Walker, T., Eroosio ja aika, Creation 22(2):18–21, 2000; creation.com/erosion. Palaa tekstiin.
- Sarfati, J., Blowing old-earth belief away, Creation 20(3):19–21, 1998; creation.com/helium. Palaa tekstiint.
- Zangerl, R. and Richardson, E.S., The paleoecological history of two Pennsylvanian black shales, Fieldiana: Geology Memoirs 4, 1963 cited in Garner, P., Green River blues, Creation 19(3):18–19, 1997; creation.com/varves. Palaa tekstiin.
- Organic Geochemistry 6:463–471, 1984. Palaa tekstiin.
- Snelling, A., ‘Instant’ petrified wood, Creation 17(4):38–40, 1995; creation.com/wood. Palaa tekstiin.
- Sarfati, J., The Yellowstone petrified forests, Creation 21(2):18–21, 1999; creation.com/yellowstone. Palaa tekstiin.
- Sarfati, J., Suolaiset meret: Näyttöä nuoresta maapallosta, Luominen nro 2, s. 20–21. Palaa tekstiint.
Readers’ comments
Comments are automatically closed 14 days after publication.