Explore

Starting July 1: Stream Alien Intrusion FREE for 7 days!

Also Available in:

Miljoonat vuodet ja ‘Bileamin oppi’

Kirjoittanut: Ken Ham
Suomentanut: Sari Jokisalo
Avustajina mm.: Erkki Jokisalo, Lasse Uotila
Julkaistu suomeksi: Luominen nro 1, s. 9–11

Ilmestyskirjassa (Ilm. 2:14) Jumala nuhtelee Pergamon seurakuntaa sanoen: ‘Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat’ (Ilm. 2:14). Mitä on Bileamin oppi?

Kuva: Stewart Lawson598-donkeys

Neljännen Mooseksen kirjan luvuista 22–24 (4 Moos. 22–24) näemme, kuinka Mooabin kuningas Baalak yritti saada Bileamin kiroamaan israelilaiset, jotta heidän väke­vyytensä sodan­käynnissä tuhoutuisi. Jumala ei kuitenkaan sallinut Bileamin tehdä sitä. Mutta 4. Mooseksen kirjan luvussa 25 (4 Moos. 25) sanotaan, että israelilaiset tekivät syntiä Jumalaa vastaan. Silloin Jumala tuomitsi heidät heidän tekojensa mukaisesti—tuhansia kuoli. Mikä aiheutti tämän?

Bileam halusi, että Jumala vihastuisi israelilaisille. Sen vuoksi hän neuvoi Baalakia hankkimaan valta­kuntansa kauneimpia naisia, jotta he houkut­teli­si­vat Israelin miehiä harjoit­ta­maan epäjumalan­palvelusta ja saastai­suutta.

Bileam tiesi, että jos israelilaiset omaksuisivat pakanallisia tapoja, Jumala ei enää siunaisi heitä niin kuin Hän oli tehnyt. Niinpä israelilaiset antoivat pakanoiden vaikuttaa itseensä sen sijaan, että olisivat pysyneet lujina Jumalan luotet­ta­vas­sa sanassa ja pyhässä laissa!

Saatana on käyttänyt tätä ‘temppua’ yhä uudelleen ja uudelleen. Pergamon seurakunta oli harjoittanut hengellistä ‘haureutta’ antaessaan ihmisille luvan tehdä kom­pro­mis­seja Jumalan sanan kanssa. Se oli sallinut pakanallisten ajatusten omak­sumi­sen seura­kuntaan. Myös toisen Pietarin kirjeen 2:15 (1 Pie. 2:15), sekä Juudaksen kirjeen luku 11 (Juud. 11) viittaavat myös ihmisiin, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan Bileamiin verrat­ta­valla tavalla.

Mitä tällä kaikella sitten on tekemistä miljoonien ja miljardien vuosien kanssa? Uskon, että saatana on käyttänyt samaa temppua tämän päivän seurakunnissa. Monet kristityt johtajat ovat harjoit­taneet eräänlaista ‘hengellistä haureutta’ tehdessään kom­pro­misseja maailman kanssa ja siten he ovat horjuttaneet elävän Jumalan Sanan arvovaltaa. Miten?

Lue seuraavat arvos­tettujen kristillisten johtajien sitee­raukset ja tutki niiden yhteistä tekijää!

  1. ‘… olemme esittäneet sen mahdollisuuden, että Jumala olisi tehnyt maan ja siinä olevan elämän pitkiä ajanjaksoja vastaavien luomispäivien sarjoissa. Aja­tel­taessa maapallon ilmeistä ikää, tämä ei ole ainoastaan mahdollista—se on jopa todennäköistä. Emme saavuta mitään väittämällä Jumalan luoneen kaiken kuudessa kirjai­mellisessa 24–tuntisessa päivässä.‘1

  2. ‘… Tietenkin Ensimmäinen Mooseksen kirja ilmaisee, että luomisessa oli erilaisia vaiheita. Kysymys on jokaiseen vaiheeseen kuluneesta ajasta… Tosin sanaa “yôm” tai “päivä” on lähes aina käytetty viittaamaan 24–tuntiseen ajanjaksoon, joten prima facie (ensi näkemältä) sen pitäisi olla samalla lailla myös Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa … Tietenkin tekstin rakenne voisi viitata myös johonkin muuhun …’.2 Samasta kirjeestä: ‘Olen ollut avoin näkemykselle vanhasta maapallosta, koska Raamattu ei kerro mitään luomisen ajankohdasta.’

  3. ‘Tämän kirjoitelman tarkoituksena on torjua 1. Mooseksen kirjassa olevan luomisen “viikon” kirjaimellinen tulkinta, jonka nuoreen maapalloon uskovat teoreetikot ovat esittäneet.’3 ‘Kirjoi­telmas­sani olen puoltanut Raamatullisen kosmo­gonian (oppi maailman­kaikkeu­den synnystä) tulkintaa sikäli kuin Raamattu on avoin yleiselle tieteelliselle näkemykselle hyvin vanhasta maailman­kaikkeu­desta eikä kiellä kehitys­opillista teoriaa ihmisen synnystä.‘4

  4. ‘Jos lukee pintapuolisesti Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. lukua, näyttäisi siltä, että koko luomis­tapah­tuma olisi vienyt kuusi 24–tuntista päivää. Jos heprealaisen kirjoittajan tarkoituksena olisi ollut antaa tällainen kuva luomisesta … se näyttäisi olevan vastoin nykyajan tieteellistä tutkimusta, joka osoittaa, että maapallo luotiin useita miljardeja vuosia sitten … viime aikoina tietomme ydinfysiikasta on lisääntynyt ja radio­aktiivis­ten mineraalien hajoaminen näyttää vahvistavan sen, että maapallo on vanha.‘5

  5. ‘Valitettavasti en ole samaa mieltä kanssanne siitä, että Raamatun arvovalta olisi vaakalaudalla, jos 1. Mooseksen kirjan lukuja 1–3 (1 Moos. 1–3) ei tulkittaisi kirjaimellisesti … Tämä kysymys liittyy läheisesti maapallon vanhaan ikään. En ole vakuut­tunut krea­tio­nistien yrityksistä puolustaa “nuoren maapallon” asemaa tieteellisesti, enkä usko 1. Mooseksen kirjan 1. luvun (1 Moos. 1) “seitsemän päivän” edellyttävän tuollaisten johtopäätösten tekemistä.’6

  6. ‘Meillä on biologi­sessa tiede­kunnas­samme maltillinen näkemys maapallon synnystä. Tietenkin me kaikki uskomme luomiseen, ja kaikki vakituisesti tiedekunnan palkka­listoilla olevat uskovat, että maapallo on miljardeja vuosia vanha.‘7

  7. ‘… Hänen henkilö­kohtainen mielipi­teensä maallik­kona, jolla ei ole mitään koulu­tusta eksak­teissa ja teo­reet­tisissa tieteissä, kallistuu siihen, että luomis­hetkeen on voinut sisältyä “alkuräjähdys”–tyyppinen episodi … Hän ei tiedä, tapahtuiko se 6 000 vai 4 miljardia vuotta sitten, tai kuuden, kirjaimellisen, 24–tuntisen päivän aikana. Hän ei myöskään tunne oloaan kotoisaksi niiden seurassa, jotka varauksetta väittävät tietävänsä miten asia on.‘8

Meenneisyyden suuret saarnaajat tarjoavat viisaita sanoja meille tänään …

598-spurgeon

Monet kristilliset johtajat pilkkaavat meidän kaltaisia ihmisiä siitä, että olemme dogmaat­tisia luomis­päivistä—silti he ovat yhtä dogmaat­tisia mil­joo­nien ja mil­jardien vuosien sallin­nassa.

Mutta auringon alla ei ole mitään uutta (Saarn. 1:9). Vuonna 1877 Charles Haddon Spurgeonilla oli sama ongelma. Se mitä hän sitten sanoi, on julistettava kirkolle tänään:

‘Veljet, meitä kutsutaan vilpittömästi luopumaan esi-isiemme vanhan­aikaisesta usko­muksesta ole­tet­tujen tie­teel­listen löytöjen vuoksi. Mikä on tiede? Menetelmä, jolla ihminen yrittää salata tietä­mättö­myytensä. Sen ei pitäisi olla niin, mutta niin on. Teidän ei tule olla dogmaat­tisia teologiassa, uskonveljeni, se on jumalatonta; mutta tiedemiehille se on oikea asia. Teitä ei sallita koskaan väittämään mitään kovin voimakkaasti; mutta tiedemiehet voivat rohkeasti väittää, mitä he eivät voi todistaa, ja vaatia uskon joka on paljon enemmän herkkäuskoista kuin mikään mitä meillä on. Todellakin sinun ja minun on otettava raamatumme ja muotoiltava ja muovattava uskomusksemme niin sanottujen tieteellisten ihmisten jatkuvasti muuttuvien opetusten mukaisesti. Mitä hulluutta tämä on! Räjähtävät harhaluulot ja hylätyt teoriat jäljittäävät maailman läpi niin sanotun (valheellisesti) tieteen marssin. Aikaisemmin palvottuja entisiä tutki­mus­matkai­li­joita nyt pilkataan;väärien hypo­teesien jatkuva tuhou­tuminen on yleis­maail­mallisen pahamaineisuuden aihe. Jäljelle jääneet roskat, jotka koostuu oletuksista ja teorioista, joita on yhtä paljon kuin rikkoutuneita pulloja, osoittavat, missä oppineet ovat leiriytyneet.’9

Minulla on monia muita saman­tapaisia lainauksia kristityiltä johtajilta—kaikissa on pohjim­miltaan kyse samasta asiasta—he eivät usko tai eivät voi pitää kiinni kuudesta kirjai­mellisesta luomis­päivästä, koska he ovat hyväksyneet kehitys­opillisen opetuksen miljoonista ja miljardeista vuosista (tai saaneet vaikutteita siitä).

Ollaanpa rehellisiä—jos joku vain lukisi Jumalan sanaa ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita, hän ei koskaan saisi mistään ajatusta miljoonista vuosista. Tämä ajatus, joka on sanan kanssa ristiriidassa, tulee Raamatun ulkopuolelta.

Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olen työskennellyt luomiskysymysten parissa, olen itse asiassa huomannut, että kaikissa tapauksissa joissa kristityt johtajat torjuvat kuusi kirjaimellista luomispäivää ja nuoren maapallon, heihin on vaikuttanut jokin Raamatun ulkopuolinen asia—erityisesti ajatus miljoonista ja miljardeista vuosista. Jotkut väittävät torjuvansa kuusi kirjaimellista päivää Raamatun perusteella—mutta kyselemällä lisää asiasta olen aina saanut selville, että niin kutsuttu maapallon ‘tieteellinen’ ikä onkin pohjimmainen syy.

Tällaiset johtajat ovat antaneet maailman vietellä itsensä, ja niin he ovat tehneet kompro­misseja Jumalan sanan kanssa. Tämä on ‘Bileamin oppia’. Mutta mitä vikaa on kristityissä johtajissa, jotka uskovat miljooniin tai miljardeihin vuosiin?

  • He sanovat seurakunnalle, että on ihan oikein tulkita Raamattua erehty­väisten ihmisten pettävien mene­telmien mukaan. Lopulta tämä horjuttaa koko Jumalan sanan arvovaltaa.
  • Heti kun ihminen hyväksyy miljoonat vuodet, hänen täytyy myös hyväksyä ne fossiili­aineistoon. Siitä seuraa, että kuolema, veren­vuodatus, sairaudet ja kärsimys ovat olleet ennen syntiin­lankee­musta. Tämä tuhoaa pohjan evan­keliu­milta, kuten usein on huomattu.
  • Pohjimmiltaan he sanovat, että Jumala ei kykene ilmoit­tamaan meille selvästi elämän alkuperää—meidän täytyy luottaa erehty­väisiin tiedemiehiin.
  • He edistävät virheellistä ajatte­lutapaa. Kaikki totuus on Jumalan totuutta, joten todellinen tiede täytyy rakentaa Jumalan sanan mukaan, tai se johtaa vääriin johto­päätöksiin.
  • Tämä myönny­tyksiin perustuva opetus johtaa ihmisiä pois yksin­kertai­sesta uskosta Jumalan sanaan ja tuo Herran tuomion.

Miksi kristityt ovat niin kärkkäitä hyväk­symään ihmisten erehty­väiset iän­määri­tys­mene­telmät kiistatto­mina? Media ja koulutus­järjes­telmämme ovat iskostaneet mieliimme miljoonia ja miljardeja vuosia niin, että tuntuu radikaalilta uskoa maailman­kaikkeuteen, joka on luotu vain joitakin tuhansia vuosia sitten. Pelkäämme, että muut sanovat meidän kieltävän ‘tosiasiat’. Kaikki iän­määri­tysmene­telmät perustuvat kuitenkin erehty­väisten ihmisten vaja­vaisiin oletuksiin (myös monet mene­telmät, jotka vihjaavat nuoreen maapalloon), eikä niitä tulisi ottaa ehdot­tomina totuuksina yli Jumalan sanan selkeän opetuksen!

Valitettavasti monissa seura­kunnissa Raamattu nähdään vain kirjana muiden joukossa—ajatellaan, että sen ovat kirjoittaneet erehty­väiset ihmiset, joten se täytyy tulkita uusimpien tieteellisten teorioiden yms. mukaan. Mutta Raamattu ei ole erehtyväisten ihmisten sanaa—‘…otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana …’ (1.Tess. 2:13).

Kristittyjen johtajien kannattaisi miettiä Herran Pergamon seurakunnalle antamaa varoitusta, jossa puhutaan niistä, jotka tekevät kompro­misseja sanan kanssa ja kannattavat ‘Bileamin oppia’. ‘Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla (Ilm. 2:16).’

Kirkot ovat heikkoja länsimaissa—evoluutioon perustuva humanismi valtaa kansakuntia. Jumala tuomitsee seura­kuntansa ‘hengel­lisestä hau­reu­desta’—maailman oppien kanssa tehtyjen kompromissien vuoksi.

Minun asenteeni näihin nykypäivän kristittyihin johtajiin on saman­lainen kuin uskon­puhdis­tuksen aloittajan, miehen, joka haastoi kirkon sanomalla Sola Scriptura (Yksin Raamattu) ja kehotti kirkkoa palaut­tamaan Raamatun arvovallan. Tämä mies oli Martti Luther, joka kirjoitti:

‘Luomisen “päivät” olivat tavallisten päivien pituisia. Meidän täytyy ymmärtää, että nämä päivät olivat todellisia päiviä (veros dies), vastoin pyhien isien mielipidettä. Aina, kun huomaamme, että isien mielipiteet ovat risti­riidassa Raamatun kanssa, me siedämme heitä kunnioittaen ja tunnustamme heidät vanhim­miksemme. Silti emme tingi Raamatun arvovallasta heidän tähtensä.’10

Meidän tulee antaa kristityille johtajille kunnia silloin, kun se heille kuuluu. Kun he tekevät kompro­misseja jollakin alueella, se ei tarkoita, että emme voi luottaa mihinkään, mitä he sanovat. Ensimmäinen Mooseksen kirja (1 Moos.) on kuitenkin pohjana muulle Raamatulle, ja suhtau­tumi­semme siihen vaikuttaa myös suhtau­tumi­seemme muihin Raamatun kirjoihin. Jos kristityt johtajat siis tekevät kompro­misseja ensim­mäisen Raamatun kirjan sisällöstä korvaten sen sanoman ihmisten teorioilla, silloin heidät täytyy rakas­tavasti panna tilille! Kansakuntien tulevai­suudesta pääte­tään sen perusteella, mitä tässä asiassa tapahtuu—eli kysymys on todella vakava.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Genesis, an Expositional Commentary, James Montgomery Boice, s. 68. Palaa tekstiin.
  2. Kirje R.C. Sproulilta, Ligonier Ministries, 20. marraskuuta 1996. [Toimittajan huomautus: Dr Sproul on hiljattain arvioinut uudelleen kantaansa tässä asiassa. Ks. Famous evangelical apologist changes his mind (Kuuluisa evankelinen apologiikka muuttaa mieltään) .] Palaa tekstiin.
  3. Space and Time in the Genesis Cosmogony, Meredith G. Kline, Westminster Theological Seminary in California s.1. Muokkaamaton artikkeli ennen ilmestymistään: Perspectives On Science & Christian Faith 48(1), March 1996. Palaa tekstiin.
  4. Viite 3, alaviite 47, s. 34. Palaa tekstiin.
  5. A Survey Of Old Testament Introduction, Gleason L. Archer, s. 196–197, 994. Palaa tekstiin.
  6. Kirje, 25. syyskuuta, 1996, Pastori Roy Clements, Eden Baptistikirkko, Iso-Britannia. Palaa tekstiin.
  7. Kirje 7. joulukuuta, 1996, Dr John Brushaberilta, jolla on professuuri biologian osastolla, Asbury Collegessa, Kentuckyssa. Palaa tekstiin.
  8. Focus on the Family, kirje Carolyn Bushilta, Dr James Dobsonin vanhempi kirjeen­vaihtaja, 28. lokakuuta, 1994. Palaa tekstiin.
  9. The Sword and the Trowel, (Miekka ja Muurauskauha) C. H. Spurgeon, s. 197, 1877. Palaa tekstiin.
  10. What Martin Luther Says: A Practical in-Home Anthology for the Active, # 4936, s. 1523, 1959. Palaa tekstiin.