Explore
Stream Alien Intrusion: Unmasking a Deception free from July 1st - July 7th!
Learn more
Also Available in:

Lampaiden ja vuohien erottaminen toisistaan


Luominen #5:28–30 (Luominen.fi)

Kun kehitysopin kannattajilta kysytään esimerkkejä ”molekyyleistä mieheksi”-evoluutiosta, he viittaavat usein eläinpopulaatioissa tapahtuviin muutoksiin. Eläimet pystyvät sopeutumaan uusiin elinympäristöihin ja kotieläimille voidaan valita haluttuja ominaisuuksia. Ovatko nämä esimerkit todellakin todisteita ”molekyyleistä mieheksi”-evoluutiosta? Ennakoivatko tämän tyyppisiä muutoksia vain evoluutioon uskovat? Selittävätkö tällaiset muutokset sen, miten eläimet saivat alun perin alkunsa?

Raamatun historia

9492-sheep1
Kuva: stock.xchng

Raamatullisen kuvauksen mukaan Jumala loi eläimet ”kunkin lajinsa mukaan”. Näille lajeille luotiin lisääntymiskyky, jotta ne voisivat täyttää koko maan (1. Moos. 1:20–31). Alussa kaikki oli ”sangen hyvää” (1. Moos. 1:31). Kuitenkin ihmiskunta kapinoi pian Jumalaa vastaan ja maapallo kirottiin. Tässä vaiheessa kuolema, piikkipensaat ja kärsimys tulivat osaksi maailmaa (1. Moos. 3). Monia vuosia myöhemmin ihmiskunta tuli niin syntiseksi, että ihmisten ajatukset olivat alinomaa pahat. Silloin Jumala lähetti tuomion maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen muodossa. Nooa oli rakentanut valtavan arkin Jumalan käskystä ennen vedenpaisumusta. Kaikista maalla elävistä eläimistä ja linnuista Jumala johdatti arkkiin joitakin yksilöitä, jotka säilyivät hengissä Nooan perheen kanssa (1. Moos. 6:5–8:19).

Tämä historia huomioon ottaen on järkevää olettaa, että ihmiskunnalla ja eläimillä olisi tarpeen olla kyky sopeutua uusiin elinympäristöihin. Muutoin ihmiset ja eläimet olisivat olleet kykenemättömiä hyödyntämään uusia, epäsuopeitakin ympäristöjä, joita syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen jälkeen syntyi. Jumalan tarkoitus oli, että eläimet lisääntyisivät ja täyttäisivät maan, koska Hän oli luonut maapallon asuttavaksi.1 Niinpä eläinten sopeutumiskyky uusiin ympäristöihin on itse asiassa ennustettavissa oleva asia kreationistisesta näkökulmasta.

Muutoksia pohdittavaksi

Raamattu ei tarjoa tyhjentävää historiankuvausta, mutta se väittää olevansa innoitettua ja täsmällinen kaikissa esittämissään asioissa. On mielenkiintoista panna merkille, että hepreassa (kieli, jolla suurin osa Raamatusta on kirjoitettu) on sana2, joka tarkoittaa lampaita ja/tai vuohia. Tätä sanaa käytetään 1. Mooseksen kirjassa kuvattaessa Aadamin ja Eevan pojan Aabelin kasvattamia, Jumalalle uhraamia eläimiä (1. Moos. 4:2,4). Raamattu viittaa tavallisesti yhteisesti sekä lampaisiin että vuohiin. Usein toistuva yksittäisen sanan käyttäminen lampaista ja vuohista puhuttaessa viittaa vahvasti siihen, että nämä eläimet kuuluvat samaan luotuun lajiin [engl. kind]. Raamatussa on kuitenkin myös sanoja, jotka viittaavat nimenomaan lampaisiin3 ja toiset sanat taas viittaavat nimenomaan vuohiin.4

Lampaiden ja vuohien kuulumista samaan luotuun lajiin tukee lisäksi se tosiasia, että jotkut lampaiden ja vuohien väliset parittelut ovat johtaneet eläviin jälkeläisiin.5 Tämä luotu laji on käynyt läpi lajiutumiseksi kutsutun muutoksen, missä jotkut luodun lajin jälkeläisistä eroavat muista sen verran, että ne luokitellaan [biologiassa] eri lajeiksi [engl. species].6 Kesylampailla (Ovis aries) ja-vuohilla (Capra hircus) on hyvin samanlainen anatomia ja ne on luokiteltu samaan alaheimoon (Caprinae).

Muuntelua karvoituksessa

Kuva: stock.xchng 9492-goat

Vuohi



Kuva: stock.xchng 9492-sheep2

Lammas

Kuten useimmilla nisäkkäillä, on lampailla ja vuohillakin kahdentyyppistä karvoitusta – niillä on ulompi, tavallisesti paljon silmiinpistävämpi peitinkarvakerros sekä aluskarva, jota kutsutaan näiden eläinten kyseessä ollessa villaksi.7 Nämä karvat vaihtelevat pituudeltaan, läpimitaltaan ja väriltään.8 Eläimillä tällainen muuntelukyky on tärkeä, koska se auttaa niitä sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin. Muuntelukyky on hyödyllistä myös kasvattajille. Esimerkiksi villaa vaatetuksessa arvostaneissa kulttuureissa lampaista valittiin ne, joilla oli hienoa (ohutta), valkoista villaa. On olemassa useita rotuja, jotka tunnetaan hienon villan rotuina (kuten merinolammas), joilla on hyvin harvoja peitinkarvoja ja runsaasti hienoa, valkoista villaa. Kuitenkin kun kasvattajat valikoivat tämän ominaisuuden, he menettivät osan muuntelukyvystä, joka lampaissa oli ollut luonnostaan. Toisin sanoen kasvattajat karsivat pois eläimet, joilla oli karkea villa tai karva. Jos kasvattaja haluaisi saada takaisin jotakin tästä menetetystä informaatiosta, lampaat pitäisi risteyttää muiden rotujen lampaiden kanssa, joilla nuo ominaisuudet ovat yhä tallella.

Tämä on yksi esimerkki siitä, miten mutaatiot muuttavat olemassa olevia biokemiallisia reaktioteitä toimintakyvyn menettämisen kautta, vaikka ne voivatkin näennäisesti lisätä jotakin

Joskus mutaatiot lisäävät eläinten muuntelukykyä. Esimerkiksi lampailla valkoinen villa on yleensä hallitseva. Kuitenkin on olemassa mutaatio, joka aiheuttaa sen, että musta väri on hallitseva. Tämä mutaatio aiheuttaa mustaa väriainetta tuottavan biokemiallisen koneiston ”kytkeytymisen päälle”, silloin kun sen ei kuuluisi olla aktiivinen.9 Tämä ei ole erityisen haluttu piirre; valkoinen villa on yleensä halutumpaa, koska sitä on helppo värjätä monenlaisiksi eri väreiksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten mutaatiot muuttavat olemassa olevia biokemiallisia reaktioteitä toimintakyvyn menettämisen kautta, vaikka ne voivatkin näennäisesti lisätä jotakin (tässä tapauksessa enemmän mustaa pigmenttiä).9 Tämä voi lisätä muuntelukykyä, mutta se vaurioittaa olennaisesti reaktiotietä. Usein tämä prosessi johtaa sairauteen,10 mutta toisinaan, joskin vain hyvin harvoin, se voi lisätä myös jonkin halutun ominaisuuden.11 Kreationistit ovat tunnistaneet kaikki nämä muutokset eläimissä (ts. lajiutuminen, luonnonvalinta ja keinotekoinen valinta sekä mutaatiot).

Ketä yritetään sumuttaa?

Tässä vaiheessa voi vaikuttaa siltä, kuin kreationistit uskoisivat evoluutioon aivan yhtä paljon kuin evolutionistitkin. Kreationistit uskovat kyllä, että eläimet voivat muuttua ajan mittaan, mutta on kuitenkin olemassa tärkeä ero. Evolutionistien ”logiikka” on usein seuraavan kaltainen:

  1. Evoluutio tarkoittaa muutosta ajan kuluessa.
  2. Eläinten on havaittu muuttuvan ajan kuluessa.
  3. Siispä kaikki eläimet ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta, joka syntyi itsestään elottomista aineista.
Evolutionistit ovat käyttäneet tätä taktiikkaa [kaksiselitteistä puhetta] vuosien ajan hämätäkseen ihmisiä.

Nyt jonkin tässä pitäisi vaikuttaa hyvin epäilyttävältä. Muutos ajan kuluessa ei viittaa siihen, että kaikilla elävillä eliöillä olisi yksi, yhteinen kantamuoto. Kohdat yksi ja kolme käsittävät kaksi erilaista evoluution määritelmää. Evolutionistit määrittelevät ensin evoluution pelkäksi muutokseksi, sitten he ”asettavat syötin koukkuun” ja vaihtavat evoluution tarkoittamaan sitä, että kaikki eliöt ovat polveutuneet yhteisestä kantamuodosta. Sanan määritelmän muuttaminen kesken väitettä on looginen virhepäätelmä, joka tunnetaan nimellä kaksiselitteinen puhe. Evolutionistit ovat käyttäneet tätä taktiikkaa vuosien ajan hämätäkseen ihmisiä. Vaikka mutaatiot saattavat aiheuttaa muutoksia olemassa olevissa biokemiallisissa reaktioteissä, ne ovat riittämättömiä selittämään monien monimutkaisten, toisistaan riippuvaisten reaktioteiden alkuperää, jotka ovat luonteenomaisia eläville eliöille.12 Seuraavan kerran, kun joku yrittää puolustaa uskoaan ”molekyyleistä mieheksi”-evoluutioon antamalla esimerkin muutoksesta, kysy onko muodostunut jokin uusi elin, rakenne tai biokemiallinen reaktiotie. Jos evoluutio olisi totta, pitäisi olla olemassa useita vuosikertoja julkaisuja täynnä esimerkkejä muutoksista, jotka tekisivät eläimet monimutkaisimmiksi. Kuitenkaan yksikään eläimissä esiintyvä muutos ei lisää toimivaa informaatiota. Näemme ympärillämme eläimiä, jotka ovat hyvin suunniteltuja ja ne kykenevät sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin.

Vaikka haitalliset mutaatiot muistuttavat meitä siitä, että maailma on turmeltunut ihmiskunnan synnistä, on Tekijämme luova nerous yhä silminnähtävissä Hänen luomissaan asioissa.


Erotetaan lampaat vuohista

Kuva: stock.xchng 9492-herd

(Matt. 25:31–34, 41, 46)

Jeesus sanoi viimeisellä tuomiolla olevan niin kuin lammaspaimenen erottaessa lampaat vuohista (paimenet laidunsivat niitä sekalaumoissa). Länsimaissa lampaiden erottaminen vuohista ei ole vaikeaa, koska lampaat on jalostettu siten, että niiden villantuottoa korostetaan, joten ne näyttävät melko erilaisilta. Kuitenkin Aasiassa ja Afrikassa lampaat ja vuohet ovat usein ulkonäöltään samantapaisia, mikä on yhdenmukaista sen kanssa, että ne kuuluvat samaan luotuun lajiin, kuten Dr Lightner huomautti edellä.1 Muiden kuin lammaspaimenten on vaikea erottaa tällaiset lampaat ja vuohet toisistaan, mutta paimen tietää eron ja erottaa ne helposti. Esimerkiksi niiden käyttäytymisessä on eroja: lampailla on tapana seurata; vuohet menevät omia teitään. Tuomiolla Suuri lammasten Paimen (Hebr. 13:20) tietää eron ja erottaa Häntä seuranneet (Matt. 10:38) niistä, jotka menivät omia teitään.

  1. Katso myös Sheep-goat hybrid, Creation 23(2):5, 2001.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. 1. Moos. 8:17; 9:1,7; Jes. 45:18. Takaisin tekstiin.
  2. Tsō’n. Tätä sanaa käytetään 275 kertaa Vanhassa Testamentissa. Kohlenberger III, John R. and Swanson, James A., The Hebrew-English Concordance to the Old Testament, Zondervan, Michigan, USA, pp. 1349–1351, 1998. Takaisin tekstiin.
  3. Esimerkiksi keseb-sanaa, jota on käytetty ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjassa (30:32), käytetään yhteensä 13 kertaa. Viite 2, p. 854. Takaisin tekstiin.
  4. Esimerkiksi ‘ēz-sanaa on käytetty yhteensä 74 kertaa, ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjassa (15:9). Viite 2, pp. 1190–1191. Kaikki yllä mainitut hepreankielen sanat esiintyvät 3. Mooseksen kirjan kohdassa 1:10: ”Ja jos hänen uhrilahjansa… on otettu pikkukarjasta (tsō’n), lampaista (keseb) tai vuohista (‘ēz)…” Takaisin tekstiin.
  5. Vaikkei lampaiden ja vuohien välinen parittelu olekaan epätavallista, kun niitä pidetään samoissa tiloissa, on elävän jälkeläisen saaminen todellakin hyvin harvinaista. Stewart-Scott I.A., et al., A case of a sheep-goat hybrid in New Zealand, New Zealand Veterinary Journal 38(1):7–9, 1990; Letshwenyo, M. and Kedikilwe, K., Goat-sheep hybrid born under natural conditions in Botswana, Vet Rec. 146(25):732–734, 2000. Takaisin tekstiin.
  6. Monien evolutionistien yllätykseksi kreationistit uskovat, että tällaiset muutokset voivat tapahtua hyvinkin nopeasti sopivissa olosuhteissa. Katso Catchpoole, D. and Wieland, C., Speedy species surprise, Creation 23(2):13–15, 2001, ; Bell, P., Genetic engineers unwind species barrier, Creation 25(4):52–53, 2003, ; and Wieland, C., Brisk biters, Creation 21(2):41, 1999, . Takaisin tekstiin.
  7. Aluskarva voi koostua myös turkista tai ”nukasta”, riippuen eläimestä ja sen karvan erityisistä ominaispiirteistä. Aluskarva on tyypillisesti peitinkarvaa pehmeämpää. Takaisin tekstiin.
  8. Myers, P., Hair, Animal Diversity Web, , 23 June 2005. Takaisin tekstiin.
  9. Tässä tapauksessa yhden ainoan aminohapon substituutio muuttaa reseptorin rakennetta ja aiheuttaa sen, että α-melanosyyttiä [melaniinia tuottava värisolu] stimuloivan hormonin (MSH) reseptori aktivoituu jopa MSH:n puuttuessa. Toinen tähän ominaisuuteen liittyvä mutaatio on myös havaittu. Våge, D.I., et al., Molecular and pharmacological characterization of dominant black coat color in sheep, Mammalian Genome 10(1):39–43, 1999. Takaisin tekstiin.
  10. Basrur, P.K. and Yadav, B.R., Genetic diseases of sheep and goats, Vet Clin North Am Food Anim Pract. 6(3):779–802, , 4 September 2006. Takaisin tekstiin.
  11. Esimerkiksi dorset-lampaiden sarvettomuus johtui mutaatiosta, joka poisti sarvet. Lightner, J., The riddle, Creation 27(4):30–32, 2005. Lammasfarmareista tämä oli hyödyllistä. Takaisin tekstiin.
  12. Tiedetään esimerkiksi, että lampaiden karvojen väriä säätelee ainakin kolme erilaista geeniä; katso Mongold, S., Color genetics in Icelandic sheep, , 4 September 2006. Karvan kasvua kontrolloivat myös monimutkaiset, biokemialliset vuorovaikutukset useiden solutyyppien välillä; katso Nakamura, M., et al., Control of pelage hair follicle development and cycling by complex interactions between follistatin and activin, , 23 June 2005. Takaisin tekstiin.