Explore
Also Available in:

Raidat hiekassa

Tarkoittavatko useat kerrostumat useita vuosia?

Alkuperäisjulkaisu: Creation 19(1) ss.39–40 joulukuu 1996
Kääntänyt Luominen.fi

Aikaisin eräänä elokuisena aamuna 1995 lähdin surffaamaan poikani kanssa Greenmount-rannalle, joka sijaitsee Gold Coastissa, Queenslandissa, Australiassa. Otin kamerani mukaan siltä varalta, että vastaani sattuisi jotain mielenkiintoista, joka houkuttelisi minut käyttämään loputkin kameraan lataamastani filmistä. Kulkiessani rannalla huomasin öisen nousuveden ja aaltojen irrottaneen hiekkaa rannalta (Kuva 1). Hämmästykseni näin jotain, joka näytti selviltä laminaatioilta tai kerrostumilta hiekassa – ne muodostuivat normaaleista kvartsirakeista ja pienemmistä, tiheämmistä mineraalirakeista, kuten rutiilista [Titaanioksidin kiderakenne], joka on väriltään tummaa (Kuva 2). Kerrostumat olivat nähtävissä pitkin koko paljastunutta hiekkamassaa.

681-stripes2
Kuva 1. Myrskyaaltojen muodostama jyrkänne Coolangatta-rannalla, jossa näkyy kerrostumia.

Kerrostumien, jotka näyttävät samanlaisilta kuin nämä, uskotaan usein olevan todisteita valtavista ajanjaksoista. Niiden saatetaan tulkita olevan esimerkiksi seurausta jaksollisten tulvien aikana kerrostuneesta aineksesta. Joissakin kallioissa on pareittain tummia ja vaaleita kerrostumia, joita pidetään vuosittaisten tulvien seurauksena kerrostuneena aineksena. Tällaisen ajattelumallin mukaan materiaalin huuhtoutuessa ja laskeutuessa hitaasti pohjaan, hieno materiaali laskeutuu karkean jälkeen, muodostaen hienon ja karkean kerroksen jokaisen tulvan aikana. Jos kerrostuminen tapahtui näin ja kerrostumia on tuhansia, niin tämä kuvaisi tuhansien vuosien aikana olleita tulvia. Tällaista ajattelutapaa käyttäen kiville annetaan joskus useiden miljoonien vuosien ikiä.

Monien kerrostumien on kuitenkin huomattu muodostuvan melko nopeasti ‒ muutamassa tunnissa kesäkuun 12. päivänä vuonna 1980 ‒ St. Helensin tulivuoren purkauksesta seuranneiden muta ja tuhka virtojen seurauksena Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltojen luoteisosassa.1 Myös Pierre Julianin, Yongqiang Lanin ja Guy Berthaultin kokeissa, joissa he osoittivat virtaustankkeja käyttäen, kuinka erikokoiset ja-tiheyksiset hiekanjyvät voivat muodostaa useita kerrostumia lähes silmänräpäyksessä nopeasti virtaavassa vedessä.2 Kerrostumien tyyppi, oli se sitten hienojakoinen kerrostuma karkeamman päällä tai päinvastoin, riippui jyvien suhteellisesta tiheydestä ja koosta.

Hieman etsivän työtä

Kuinka rannan hiekka sitten kerrostui? Rannan hiekka ei yleensä kerrostu tällä tavalla. Tämä hiekka oli laitettu sinne hiljattain Gold Coastin kaupunginvaltuuston rannan kunnostusprojektin puitteissa. Rannat menettävät hiekkaa tällä kohtaa rannikkoa, ilmeisesti aallonmurtajien takia, jotka on rakennettu laivaus-syistä Tweed-joen suun turvaamiseksi. Nämä aallonmurtajat pysäyttävät vallitsevista merivirroista johtuvan luonnollisen hiekan ajautumisen kohti pohjoista Gold Coastin rannoille. Kun hiekan tulo etelästä on estynyt, menetetty hiekka ei korvaudu, joten rannat menettävät hiekkaa, mikä ei ole hyväksi rannoille eikä turismista elinkeinonsa hankkiville.

681-stripes1
Kuva 2. Kerrostumat hiekkajyrkänteessä. Korkeus on noin 650 mm.

Rannan parannustyöprojektin puitteissa ruopattiin Tweed-joen hiekkasärkkää, josta hiekka kuljetettiin laivalla useita kilometrejä pohjoiseen eteläisille Gold Coastin rannoille, missä hiekka pumpattiin rantaan hiekka-vesi-vellinä paksun putken läpi. Kun yksi rannan osa oli saatu kunnostettua hiekalla, putkea jatkettiin niin, että hiekkaa voitiin kuljettaa seuraavalle rannan osalle. (Kts. kuva alhaalla, joka näyttää kaaviokuvan laivasta, putkesta rannalle ja vellin laskemisesta rannalle).

Dr Tom Conner, insinööriyrityksestä Kinhill, Cameron ja McNamara, joka johti projektia, kertoo aluksessa olleen 8 000 kuutiometriä hiekkaa kerrallaan. Hiekkavellin, joka koostui noin 30 prosentista hiekkaa ja 70 prosentista vettä, pumppaamisessa rannalle kesti vain tunnin. Tämä tarkoittaa yli 400 000 litraa vettä ja hiekkaa (vastaa noin kymmentä normaalia yksityisuima-altaallista vettä) minuutissa. Näin saatiin aikaan, kuten Dr Conner kuvaili, melko nopeasti takaisin mereen virtaava pieni ”joki”, jossa hiekka kerrostui veden virratessa. Toisin sanoen hiekka kerrostui melko nopeasti virtaavassa ja myllertävässä ympäristössä. Tunnissa pumpatun hiekan määrä riittäisi peittämään jalkapallokentän yli metrin syvyydeltä. Kuvien kerrostumat olisivat syntyneet alle tunnissa, koska alue, joka kerrallaan peitettiin, oli kooltaan paljon pienempi kuin jalkapallokenttä.

Guy Berthault työtovereineen sai kontrolloiduissa virtaustankkikokeissaan aikaan tällaisia kerrostumia käyttämällä erikokoisia jyviä, tässä ne olivat paitsi erikokoisia, myös eri tiheyksisiä. Näyttää siltä, että on eri keinoja saada aikaan monia vuorottelevia kerrostuma raitoja nopeasti, ilman miljoonia vuosia.

Itse asiassa moni evoluutioon uskova geologi myöntäisi tämän itsekin, jos heiltä sitä tiukattaisiin. Joka tapauksessa käsityksessä, jossa tuhannet täydellisesti muodostuneet kerrostumat muodostuisivat hitaasti ja asteittain, on muita ongelmia. Esimerkiksi kuinka järven pohjassa oleva tulvan aiheuttama kerrostuma pysyisi koskemattomana kuukausia ennen seuraavan tulvan aiheuttamaa uutta kerrostumaa? Voisi olettaa, että biologinen toiminta ja jo heikotkin virtaukset sekoittaisivat siistit kerrostumat, jotka ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen Green River-kerrostumassa keskimäärin vain noin 0,1 millimetriä paksuja. Jokaisen sellaisen ohuen kerrostuman on oletettu pysyneen koskemattomana noin vuoden ajan ennen kuin seuraava tulvan kantama sedimentti kerrostui sen päälle. Lisäksi, Green Riverin kivissä on useita kauniisti säilyneitä kalojen fossiileita ‒ kuinka tämä olisi mahdollista, jos sedimenttiä on kerrostunut vaivaiset 0,1 millimetriä vuodessa? Nykyään on runsaasti todisteita sille, että ohuet kerrostumat voivat muodostua nopeasti virtaavassa vedessä – juuri sellaisissa olosuhteissa, jollaisten voidaan olettaa vallinneen Raamatun mukaisen vedenpaisumuksen eri vaiheissa.3

Kuinka se tehdään

9389-map
Kuva 3. Kuinka hiekka kuljetettiin ja pumpattiin rannalle.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Ken Ham, I got excited at Mount St. Helens! Creation 15(3):14–19, June 1993; creation.com/i-got-excited-at-mount-st-helens. Takaisin.
  2. Pierre Julien, Yongqiang Lan and guy Berhault, Experiments on stratification of heterogenous sand mixtures, Journal of Creation, 8(1):37–50, 1994; creation.com/sandstrat. Takaisin.
  3. Tarkkaan ottaen, oikeat kerrostumat vaativat kuivuneita pintoja kerrostumien väliin, mitä näissä ei havaita ‒ vielä. Lisäksi osa näistä rannan esimerkissä olleista kuvioista yhdistyvät, kuten tapahtuu joissain hiekkakivissä (hiekka, joka on kuivunut ja kovettunut oikeissa olosuhteissa). Berthaultin esimerkki (Viite 2) on siten vakuuttavampi tapa aitojen kerrostumien muodostumiselle kuin se, mikä tässä esitetään. Takaisin.