Explore

Starting July 1: Stream Alien Intrusion FREE for 7 days!

Also Available in:

Big bang ‑uskomukset: Myytti murrettu

Kirjoittaja 

Alkuperäisjulkaisu: Creation 37(3) ss.48–51 heinäkuu 2015
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 20, s.48, 19 helmikuun 2016
big-bang

Yleisesti hyväksytyn alku­rä­jäh­dys­mal­lin (Big Bang) pitäisi selittää maa­il­man­kaik­keuden historia tarkasti (katso Kaavio 1). Jotta se onnistuisi, malli on täytetty todista­mat­tomilla kor­jaus­teki­jöil­lä. Tämä saattaa vai­kut­taa liioitellulta väit­teeltä, mutta tämä todellakin vai­kut­taa olevan kosmo­logian nykytila.

Näin on käynyt, sillä todistamattomat alkuoletukset ovat itsessään vääriä! Muutamat urheat fyysikot ovat uhkarohkeasti yrittäneet haastaa vallalla olevan paradigman, standardin ΛCDM-mallin, joka sisältää alkuräjähdyksen ja laajenemisen.1 Yksi heistä on professori Richard Lieu, Alabaman yliopiston astrofysiikan laitoksen johtaja, joka kirjoitti:

Kosmologia ei ole edes astrofysiikkaa: kaikki pääolettamukset tällä alalla ovat vahvistamattomia (tai mahdottomia vahvistaa) laboratoriossa ….”2 [korostus lisätty]

Hän jatkaa sanoen tämän johtuvan siitä, että ”universumi ei tarjoa mahdollisuutta kontrollikokeeseen, ….” Hän tarkoittaa, että samat havainnot voidaan tulkita usein eri tavoin. Koska ei ole mitään muita maailmankaikkeuksia, joihin verrata omaamme, on mahdotonta määrittää oikeaa vastausta ehdottoman tarkasti. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme tiedä, miltä tavallisen maailmankaikkeuden tulisi näyttää. Tästä syystä nykyajan kosmologit keksivät kaikenlaisia asioita, joilla on juuri sellaiset ominaisuudet, jotka saavat heidän teoriansa toimimaan, mutta joita ei ole koskaan havainnoitu laboratoriossa. He ovat ”tottuneet keksimään tuntemattomia selittämään tuntemattoman”, Lieu sanoo.

15332-figure1

Pimeä aine ja pimeä energia

Kosmologit kertovat meille, että elämme maailmankaikkeudessa, joka on täynnä näkymätöntä, havaitsematonta tavaraa—noin 74% pimeää energiaa ja 22% pimeää ainetta (katso Kaavio 2). Mutta mitä on tämä aine, jota emme voi havaita, mutta jota pitäisi olla kaikkialla ympärillämme? Vain 4% maailmankaikkeuden aine-/energiasisällöstä pitäisi oletettavasti olla tavallisia, tuttuja atomeja.

Kesäkuussa 2013, kun Planck ‑satelliitin ensimmäiset tulokset oli julkaistu, pimeän energian ja pimeän aineen jakeet muutettiin merkittävästi 68%:iin pimeää energiaa ja 27%:aan pimeää ainetta, jolloin jäljelle jäi 5% normaalia atomiainetta.3

Silti meille kerrotaan, että nyt elämme tarkan kosmologian aikaa.4 Mutta näemme täydellisen erimielisyyden näiden fraktioiden määrittämisen välillä korkean punaisen siirtymän supernovamittauksista ja Planckin CMB ‑mittauksista. Edes väitetyt virheet eivät auta arvojen osumiseen.5

Erilaisia pimeän aineen muotoja on etsitty laboratorio-olosuhteissa jo 40:nen vuoden ajan, muun muassa aksionia (nimetty suositun yhdysvaltalaisen pesuainemerkin mukaan, koska sen löytämisen ajateltiin siistivän hiukkasfysiikkaa). Hiljattain väitettiin jonkin pimeän aineen hiukkasen löytyneen laboratoriokokeessa, mutta tämä väite vaatii tarkkaa vahvistusta.6

15332-figure2

Nykyään meillä on myös pimeää energiaa—jonkin­laista vas­ta­pai­no­voi­maa, joka laa­jen­tai­si maa­ilman­kaik­keutta vielä nope­am­min nykyään kuin men­nei­syy­des­sä. On väitetty, että

”On luonnon ironiaa, että universumin kaikkein runsain energian muoto on myös kaikkein salaperäisin. Sen käänteentekevän löydön jälkeen, että kosminen laajentuminen kiihtyy, on muotoutunut yhtenäinen kokonaiskuva, joka ilmaisee, että kaksi kolmasosaa kosmoksesta koostuu ‘pimeästä energiasta’—jonkinlaisesta painovoimallisesti työntävästä materiaalista.”7 [korostus lisätty]

Oletetusti siis pimeä energia on vahvistettu fakta. Mutta vahvistaako todistusaineisto sen, että maailmankaikkeuden laajentuminen kiihtyy? He ovat oikeassa ironian suhteen; vaikka tämä energia on väittämän mukaan näin runsasta, sitä ei voida havaita paikallisesti laboratoriossa. Vuonna 2011 Nobelin fysiikanpalkinto myönnettiin maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen löytämisestä, mikä tarkoittaa pimeän energian olevan todellista (vaikuttaisi siltä, että tieteen ‘portinvartijat’ eivät enää koskaan voi perääntyä tämän asian suhteen). Mutta se ei liity mihinkään, minkä tunnemme laboratoriossa, mikä tuskin on järkevää.

Kuten Lieu huomauttaa,
”… astronomiset havainnot itsessään eivät voi koskaan todistaa fysiikan teoriaa ‘riittävän varmasti’. Tämä johtuu siitä, että elämme vain yhdessä universumissa—välttämätöntä ‘kontrollikoetta’ ei ole saatavilla.”8

Ei ole keinoa olla vuorovaikutuksessa maailmankaikkeuden kanssa ja testata kyseistä teoriaa, kuten kokeellinen tiedemies voisi tehdä laboratoriossaan. Parhaimmillaan kosmologi voi kerätä niin paljon aineistoa kuin voi ja käyttää tilastollisia perusteluja yrittäessään osoittaa, että hänen johtopäätöksensä on todennäköinen. Lieu sanoo (korostus lisätty):

”Tämän takia lupaus käyttää maailmankaikkeutta laboratoriona, jossa uusia erehtymättömiä fysiikan lakeja voidaan löytää ilman kokeellisten tutkimusten tuloksia, on mieletön …”.8

Tuntemattomat selittävät tuntematonta

Lieu luettelee viisi kohtaa, joissa kosmologit käyttävät ‘tuntemattomia’ selittämään ‘tuntemattomia’, ja siten eivät ole hänen mukaansa oikeastaan tekemässä astrofysiikkaa. Kuitenkin ΛCDM-alkuäjähdysmallin väitetään selittäneen (ja kosmisen taustasäteilyn, CMB:n9, tapauksessa jopa ennustaneen10 kaikki nämä. Mitkään niistä eivät perustu laboratoriokokeisiin, eikä niitä todennäköisesti tulla koskaan siten selittämäänkään. ‘Tuntemattomat’ laboratoriossa (siis tiedemiehille epäselvät) on listattu kursiivilla. Ne ovat:

  1. Galaksien valon punasiirtymä, selityksenä avaruuden laajeneminen,11
  2. Kosminen taustasäteily, selitetty alkuräjähdyksen jälkiloisteeksi,
  3. Tähtien ja kaasujen havaittu liike kierteisgalaksien kiekoissa,12 selityksenä pimeä aine,
  4. Kaukaiset supernovat13 ovat himmeämpiä kuin niiden pitäisi olla, siispä maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy, selityksenä pimeä energia,
  5. Tasaisuus (avaruudella on euklidinen geometria) ja isotropia (yhtenäinen rakenne kaikissa suunnissa), selityksenä valoa nopeampi laajeneminen (katso laatikko).

Kokeellisena tutkijana tiedän, etteivät näiden niin kutsuttujen ‘kosmologisten kokeiden’ normit kestäisi tarkastelua minun laboratoriossani. Kuitenkin on sanottu, että elämme nykyään ‘tarkan kosmologian’ aikakautta.14

Kosmologi Max Tegmark sanoi:

”… 30 vuotta sitten kosmologia sijoitettiin jonnekin filosofian ja metafysiikan välimaastoon. Oli mahdollista mennä oluelle ja spekuloida, mitä tapahtui, ja sitten palata kotiin, sillä kovin paljoa muuta ei ollut tehtävissä.” [Mutta nykyään aletaan saavuttaa] ”yhdenmukainen kuva siitä, miten maailmankaikkeus kehittyi ensi hetkestään nykyisyyteen.”4

Miten tämä voi olla totta, jollei mitään Lieu’n viidestä havainnosta ylempänä voida selittää ‘tunnettujen’ asioiden avulla? Ne on selitetty turvautumalla ‘tuntemattomiin’ silmänkääntötempulla, joka sallii kirjoittajan sanoa: ‘Olemme saavuttamaisillamme totuuden.’

Mihin tämä johtaa?

Muistan, kun Nobel-palkittu Steven Chu puhui suurelle joukolle lukiolaisia Australian fyysikkojen kansallisessa kongressissa Australian kansallisessa yliopistossa Canberrassa vuonna 2005. Hän sanoi, että ymmärrämme nykyään lähes kaiken, mitä maailmankaikkeudesta voidaan tietää muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta, kuten mitä pimeä aine ja energia ovat, jotka [väitteiden mukaan] muodostavat 96% maailmankaikkeudestamme.

Kosmologeilla voi olla tavoitteensa—pönkittää uskoaan malliin, joka perustuu vääriin ja todistuskelvottomiin oletuksiin—mutta se on vuotava astia eikä tule kestämään todistusaineistoa, jota lopulta julkaistaan sitä vastaan.

On tosiasia, ettei maailmankaikkeuden historiaa voida määrittää mallista, joka ei ole itsenäisesti testattavissa. Ja jotta nykyinen malli kuvaa havaintoja, tarvitaan lukuisia keinotekoisia korjauksia. Alkuräjähdyksen kosmologia on vahvistettu niiden mielestä, jotka jo valmiiksi uskovat, että maailmankaikkeus loi itsensä noin 14 miljardia vuotta sitten—tyhjästä. Mielestäni raamatullinen kokonaiskuva on paljon uskottavampi—meidän tulee vain täyttää puuttuvat yksityiskohdat.

Miksi alkuräjähdys tarvitsee valoa nopeamman laajenemisen toimiakseen

Kosminen inflaatio on erittäin nopea varhaisen maailmankaikkeuden eksponentiaalinen laajeneminen ainakin 1078‑kertaiseen tilavuuteen, johtuen negatiivisen paineen omaavan tyhjiön energiatiheydestä. Laajenemisvaihe muodostaa ensimmäisen osan sähköheikkoepookista suuren yhtenäisvaiheen jälkeen. Sen väitetään kestäneen 10-36 sekunnista alkuräjähdyksen jälkeen suunnilleen 10-33 tai 10-32 sekuntiin. Tuon jakson jälkeen maailmankaikkeus jatkoi kyllä laajenemistaan, mutta hitaammin.

Inflaatioon vedotaan, sillä ilman sitä alkuräjähdys ei selittäisi havaintoja. Alkuräjähdysteoriat, jotka eivät sisällä laajenemista, kohtaavat kaksi1 suurta ongelmaa:

  1. ‘Tasaisuus’: On tosiasia, että kaikki mitä koskaan mittaamme maailmankaikkeudessa on euklidista, eli avaruus ei ole kaareutunut. Tämä riippuu massatiheydestä, jota kuvaa Ω (iso oomega). Ω > 1 tarkoittaa, että universumilla on tarpeeksi massaa aiheuttaakseen luhistumisen tulevaisuudessa, ja sillä olisi elliptinen geometria tai avaruus olisi positiivisesti kaareutunut. Ω < 1 tarkoittaa, että se laajenisi ikuisesti, mikä sisältäisi negatiivisen kaareutumisen tai hyperbolisen geometrian. Havainnot kuitenkin osoittavat tasaiseen geometriaan, mikä tarkoittaa sitä, että Ω = 1, eli tiheys on juuri luhistumisen vaatiman rajan alapuolella. Tämä on kosminen hienosäätö -ongelma, jossa laajenemisen voima vastasi painovoimaa tarkkuudella 1/1060. Lisäksi, koska maailmankaikkeus on muuttunut tarvitusta kriittisestä tiheydestä kosmisen ajan kuluessa, sen on täytynyt olla vieläkin lähempänä täydellistä tasaisuutta hetki alkuräjähdyksen jälkeen.
  2. Horisonttiongelma: Valolla ei ole ollut tarpeeksi aikaa alkuräjähdyksen jälkeen matkata näkyvän maailmankaikkeuden alueiden välillä, joiden tulisi olla kausaalisesti koherentteja [syy-yhteydessä toisiinsa], joten ne eivät ole kausaalisesti yhteydessä (eli ‘horisontin’ takana)—esimerkiksi valo maailmankaikkeuden täysin vastakkaisilta puolilta. Miksi se sitten on yleisesti ottaen samanlainen jokaisessa suunnassa, mihin katsomme? Tämä on totta varsinkin kosmisen taustasäteilyn lämpötilan suhteen, jossa näemme saman ilmiön—universumi on isotrooppinen, samanlainen kaikissa suunnissa tarkkuudella 1/100 000. Tätä kutsutaan sileysongelmaksi, ja se on vielä uskomattomampi, sillä universumin laajetessa isotropian väitetään vähenneen, alkaen arvosta 1/1040.

Kuitenkaan ei ole olemassa mitään hyvää mekanismia aiheuttamaan tätä valoa nopeampaa laajenemista tai pysäyttämään sitä laajenemisen alettua. Surullisenkuuluisa ‘Higgsin bosoni’ tai ‘jumalhiukkanen’ on yhteensopimaton uusimpien tutkimusten salliman inflaatiomallin kanssa.2,3 Kuitenkin tuo inflaatiomalli on saattanut saada hengähdystauon, sillä väitetty havainto on virallisesti huomattu vääräksi.4 Harhaanjohdettujen kristittyjen, jotka uskovat alkuräjähdykseen, on kuitenkin epätoivoisesti puolustettava laajenemista.5

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Monet kosmologit esittävät vielä kolmannenkin ongelman: magneettisten monopolien puutteen. Nämä ovat hypoteettisia [oletettuja] hiukkasia, joilla on pohjoisnapa muttei etelänapaa yms., ja monet hiukkasfysiikan mallit ennustavat, että niitä pitäisi muodostua alkuräjähdyksen valtaisissa alkulämpötiloissa. Kuitenkin hypoteettisen hiukkasen puute ei ole kovin vakuuttavaa todistusaineistoa hypoteettiselle mallille.
  2. Fairbairn, M. & Hogan, R., Electroweak Vacuum Stability in Light of BICEP2, Physical Review Letters 112:201801, 20 May 2014 | doi:10.1103/ PhysRevLett.112.201801. See also Should the Higgs boson have caused our Universe to collapse? Royal Astronomical Society, www.ras.org.uk, 24 June 2014.
  3. Hartnett, J.G., Inflation—all in the ‘Dark’: The Higgs boson messes with cosmic inflation, creation.com/inflation-higgs, 31 July 2014
  4. Hartnett, J.G., New study confirms BICEP2 detection of cosmic inflation wrong, creation.com/inflation-wrong, 5 February 2015.
  5. Hartnett, J.G., The big bang is not a Reason to Believe! creation.com/big-bang-not-a-reason, 20 May 2014.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. ΛCDM = lambda-kylmä pimeä aine ‑malli, jossa on nollasta eroava kosmologinen vakio ja valoa nopeampi laajenemisvaihe varhaisten tiheyspoikkeamien tasoittamiseksi sekä lukuisten muiden ongelmien, muun muassa monopolien puutteen, ratkaisemiseksi. Saadaksesi lisätietoja katso laatikko ja [englanniksi] Lisle, J., Light-travel time: a problem for the big bang, Creation 25(4):48–49, 2003; creation.com/lighttravel. Palaa tekstiin.
  2. Lieu, R., ΛCDM cosmology: how much suppression of credible evidence, and does the model really lead its competitors, using all evidence? 17 May 2007; arxiv.org/pdf/0705.2462v1.pdf. Palaa tekstiin.
  3. Kesäkuussa 2013, kun Planck ‑satelliitin ensimmäiset tulokset oli julkaistu, pimeän energian ja pimeän aineen jakeet muutettiin merkittävästi 68%: iin pimeää energiaa ja 27%: aan pimeää ainetta, jolloin jäljelle jäi 5% normaalia atomiainetta. Katso darkmatterdarkenergy.com/2013/06/18/more-dark-matter-first-planck-results/. Palaa tekstiin.
  4. Tegmark, M., Precision Cosmology (lecture), MIT World, 7 June 2008. Palaa tekstiin.
  5. Hartnett, J.G., Claimed dark matter ‘find’ won’t help end ‘big bang’ crisis, creation.com/dark-matter-crisis, 25 January 2014. Palaa tekstiin.
  6. Katso Taulukko I and Kuva 1 englanninkielisestä artikkelista: “A missing neutrino–dark radiation;” biblescienceforum.com/2014/09/25/a-missing-neutrino-dark-radiation. Palaa tekstiin.
  7. Caldwell, R.R., Dark energy, Physics World—the member magazine of the Institute of Physics, 29 May 2004; physicsworld.com. Palaa tekstiin.
  8. Lieu, Ref. 2. Palaa tekstiin.
  9. CMB, eli kosminen taustasäteily [cosmic microwave background radiation]. Katso myös [englanniksi] Hartnett, J., The Big Bang fails another test, Journal of Creation 20(3):14–16, 2006. Palaa tekstiin.
  10. Analyysi tämän väitteen loogisista ja tieteellisistä virhepäätelmistä, katso [englanniksi] Sarfati, J., Nobel Prize for alleged big bang proof, creation.com/nobel-prize-big-bang, 8 October 2006. Palaa tekstiin.
  11. Avaruuden metrinen laajeneminen on kahden toisistaan etäällä olevan universumin osan välisen etäisyyden kasvamista ajan myötä. Se on sisäistä laajenemista, missä itse avaruuden mittakaava muuttuu. Siis metrinen laajeneminen määritellään kahden universumin osan välisenä etäisyyden kasvuna, vaikka nuo osat eivät ‘liikkuisi’ minnekään. Palaa tekstiin.
  12. Kaasujen (ja tähtien) nopeudet kierteisgalaksien kiekkojen ulkoreunalla on päätelty niiden spektrien Doppler-siirtymistä eivätkä ne noudata Keplerin lakeja, kuten Newtonin gravitaatiolaki ennustaisi. Koska nuo ‘nopeudet’ ovat poikkeuksellisia, käytän sanaa ‘havaittu’ tässä kuvaamaan tulkintaa havainnoista. En väitä, että se olisi mieletön, vaan että se on todistamaton. Palaa tekstiin.
  13. Supernova = räjähtävä tähti. Tyypin Ia supernovia käytetään standardisoituna valonlähteenä mitattaessa etäisyyttä avaruudessa. Palaa tekstiin.
  14. Esimerkiksi [englanniksi] Ellis, R., New age of precision cosmology, physicsworld.com, 1 July 1999; Primack, J.R., Precision Cosmology, New Astron. Rev. 49:25–34, 2005. Palaa tekstiin.