Explore
Click here to view CMI's position on climate change.
Also Available in:

Dinosaurukset ja lohikäärmeet


Luominen nro 2. s. 6–7

1956-iguanodon-stamp

1956-stegosaurus-stamp

1956-trex-stamp

1956-protoceratops-stamp

1956-triceratops-stamp

Dinosaurukset ovat kaikkiaalla Britanniassa! Niitä löytyy viiden postimerkin muodoissa, jotka kuvaa Iguanodonia, Stegosaurusta, Tyrannosaurusta, Protoceratopsia ja Triceratopsia.1 Postimerkit julkaistiin Royal Mailissa 20. elokuuta 1991 juhlimaan 150-vuotispäivää siitä, kun kuuluisa brittiläinen anatomisti ja paleontologi, Sir Richard Owen, ensin käytti sanaa ‘dinosaurus’ eli ‘hirmulisko’ (kreikan sanoista deinos = hirveä + sauros = lisko)). Hän käytti termiä vuonna 1841 Plymouthissa pidetyssä British Association for the Advancement of Science -tapahtumassa.

Sir Richard Owen oli Britannian tärkein vertailevan anatomian asiantuntija ja oli ensimmäinen huomaamaan, että nämä olennot olivat erottuva ryhmä aiemmin tuntemattomia matelijoita. Vaikka kaikki nyt hyväksyvät tämän johtopäätöksen, on nykyään vähemmän tunnettua, että Owen vastusti Charles Darwinia ja evoluutioteoriaa tieteellisillä perusteilla.2

Niitten löydön jälkeen dinosauruksia on kuvattu vähintään 280 postimerkissä, joita edustavat 70 sarjaa noin 50 maasta, mukaan lukien niin erilaisia paikkoja kuten Venäjä, Marokko, Jemen, Nicaragua, Kiina, Mongolia, Laos, Vietnam, Kuuba ja Ison–Britannian Etelämantereen alue. Yllättäen olematon Brontosaurus on kuvattu ja nimetty kahteen postimerkkiin–USA 25 ¢, jossa on eläinpari, ja Keski–Afrikan tasavallan SOF, jossa on kuvattu lauma.3 Tyrannosaurusta kuvaavia postimerkkejä on ollut enemmän kuin tämän dinosauruksen fossiilien kokonaismäärä—tähän mennessä—vain kolme täydellistä luurankoa.4 Kehitysoppiin uskovien mielestä dinosaurukset ovat kehittyneet, kun taas luomiseen uskovien mielestä ne ovat niitä ‘metsäeläimiä’, jotka Jumala loi muiden maalla elävien eläinten ohella luomisviikon kuudentena päivänä (1 Mooses 1:24–31)5 Ketkä ovat oikeassa?

Kehitysopin kannattajien oletukset

Jos kehitysoppi on totta, meidän pitäisi olettaa, että:

  1. Olisi olemassa fossiilitodisteita, jotka viittaisivat kaikkien dinosaurusten yhteiseen kantaisään.

  2. Olisi fossiilitodisteita välimuodoista, joissa näkyisi monia erilaisten ominaispiirteiden kehitysvaiheita. Näitä ominaispiirteitä ovat esimerkiksi panssarillisten dinosaurusten laatat ja piikit(stegosaurukset), sarvellisten dinosaurusten 1–7 sarvea (ceratopsiat), ankannokkaisten dinosaurusten nokat (hadrosaurit), luupää-dinosaurusten paksut kallot (pachycephalosaurukset), lentävien matelijoiden siivet (pterosaurukset), monenlaisten meressä elävien matelijoiden tunnusomaiset piirteet ja niin edelleen.

Itse asiassa kaikki fossiiliaineiston dinosaurukset ovat täydellisesti muodostuneita. Niissä ei ole jälkeäkään kantaisistä, eikä ole olemassa yhtään ainutta sellaista dinosauruksen fossiilia, jota voitaisiin kutsua tunnettujen dinosaurustyyppien välimuodoksi.

Luomisen kannattajien oletukset

Toisaalta, jos luominen on totta ja dinosaurukset luotiin luomisviikon kuudentena päivänä, meidän pitäisi olettaa, että:

  1. Dinosaurusten fossiilit ilmestyisivät yhtäkkisesti fossiiliaineistoon, toisin sanoen ilman kantaisiä ja välimuotoja. Itse asiassa juuri näin asia onkin.

  2. Jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, tästä seuraa, että kaksi yksilöä jokaisesta, vielä vedenpaisumuksen aikana eläneestä luodusta lajista olisi mennyt Nooan arkkiin. Olisivatko niin suuret eläimet mahtuneet mukaan?

    Nooan arkissa

    Wikimedia CommonsRichard_Owen
    Brittiläinen anatomi Sir Richard Owen vastusti voimakkaasti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Vuonna 1841 Owen otti käyttöön sanan ‘dinosaurus’.

    Ensinnäkin, kaikki dinosaurukset eivät olleet suuria; monet olivat verrattain pieniä. Esimerkiksi Compsognathus oli noin kanan kokoinen, ja pienimmän koskaan löydetyn dinosauruksen, Mussauruksen, kallo oli vaivaiset 32 millimetriä pitkä6—suurin piirtein tavallisen paperiliittimen pituinen. Toiseksi dinosaurukset, kuten nykyajankin matelijat, munivat munia, joissa oli nahkamainen kuori (verrattuna kovakuorisiin linnun muniin); tämän päivän matelijat jatkavat kasvuaan kuoriutumisen jälkeen suurimman osan elämäänsä.

    Suurin dinosauruksen muna on löytynyt Ranskasta; se on 30 senttimetrin pituinen ja on näytteillä Reddingin yliopistossa, Englannissa. Muut samasta paikasta löytyneet munat ovat 25 senttimetrin pituisia eli noin jalkapallon kokoisia; jättimäinen, nelijalkainen kasvinsyöjä, sauropod, on muninut nämä munat. Syy munien suhteellisen pieneen kokoon on se, että mitä suurempi muna on, sen paksumpi kuoren täytyy olla. Jos kuori olisi ollut liian paksu, sen läpi ei olisi kulkenut tarpeeksi ilmaa sisällä olevalle vauvadinosaurukselle, eikä vauvadinosaurus olisi onnistunut pääsemään ulos munasta.7

    Joten, jos vauvadinosaurukset ovat jalkapallon kokoisia, on järkeenkäypää olettaa Jumalan ohjanneen suurempien lajien lapsi-kokoluokan dinosauruksia arkkiin, tai kenties teini-ikäisiä yksilöitä; Hänen ei ollut välttämätöntä ohjata sinne isoisäkokoluokan dinosauruksia!

  3. Kolmas asia, jonka voi järkevästi olettaa, on se, että jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, monien kansojen kansanperinteissä olisi kertomuksia dinosauruksista. Olisivathan vedenpaisumuksesta selviytyneet ihmiset eläneet niiden kanssa samanaikaisesti dinosaurusten sukupuuttoon kuolemiseen asti. Näissä kertomuksissa ei tietenkään käytettäisi termiä ‘dinosaurus’, koska, kuten olemme jo todenneet, tämä termi keksittiin vasta vuonna 1841. Olettaisimme kertomuksissa käytettävän sellaisia termejä kuten ‘hirviö’ tai ‘lohikäärme’.

    Lohikäärmetarinat

    Tällaisia kertomuksia on itse asiassa paljon kaikkialla maailmassa. Yksi vanhimmista kertomuksista kertoo Gilgameshista, muinaisen Babylonialaisen eepoksen sankarista, joka tappoi setrimetsässä valtavan matelijamaisen olennon nimeltä Khumbaba.8 Varhaisissa brittikertomuksissa on ensimmäisiä eurooppalaisia kuvauksia matelijahirviöstä. Eräs noista hirviöistä tappoi ja nieli Walesin kuningas Morviduksen noin 336 jKr. Toinen hallitsija, kuningas Peredur, onnistui kuitenkin surmaamaan hirviönsä Walesissa, paikassa nimeltä Llyn Llion.9,10

    Historiallinen, anglosaksinen Beowulf–runo kertoo kuinka Beowulf (noin 498–583 jKr.), Skandinaviasta, tappoi hirviön nimeltä Grendel sekä sen oletetun emon ja useita meressä eläviä matelijoita.11 Beowulf menetti henkensä 88 vuoden iässä tappaessaan lentävää matelijaa. Saksilainen kuvaus tästä olennosta sopii jättimäiseen Pteranodoniin—se oli ‘viidentoista metrin pituinen (tai mahdollisesti siipiväliltään)’.12 Grendel–hirviötä, jonka Beowulf tappoi monta vuotta aikaisemmin, kuvattiin seuraavasti: Se oli ilmeisesti nuorukainen (se tunnettiin vain 12 vuoden ajalta), se seisoi ihmismäisesti (toisin sanoen, se oli kaksijalkainen) ja sillä oli kaksi pientä eturaajaa, joita saksilaiset kutsuvat nimellä eorms (engl. arms eli kädet). Niistä toisen Beowulf repäisi irti. Grendel oli muthbona—sellainen, joka tappaa suullaan tai leukaperillään—ja sen iho kesti miekanlyöntejä.13

    Muissa hyvin tunnetuissa, keskiaikaisista sankareista ja lohikäärmeistä kertovissa kertomuksissa seikkailevat muun muassa muinainen teutoni Siegfried (mahdollisesti sama henkilö kuin muinaisnorjalainen Sigurd, joka surmasi Fafner–nimisen hirviön),14 Tristan (tai Tristram), Britannian kuningas Arthur ja Sir Lancelot15 sekä kenties kaikkein kuuluisin näistä kaikista, Yrjänä, josta tuli Englannin suojeluspyhimys. (Elokuva ja video The Great Dinosaur Mystery16 kertoo seikkaperäisesti monista muistakin tällaisista kertomuksista.)

    Lisäksi monet sotajoukot ovat käyttäneet lohikäärmetunnusta. Myöhempien itäisen Rooman keisarien johdolla purppuranpunaisesta lohikäärmetunnuksesta tuli juhlallinen standardi, jota kutsuttiin nimellä drakonteion.17 Ennen Englannin normannivalloitusta vuonna 1066 lohikäärme oli tärkein kuninkaallisten sotatunnusten joukossa. Tämän oli saanut aikaan Uther Pendragon, joka oli kuningas Arthurin isä. Muita lohikäärmetunnusta käyttäviä kuninkaita olivat Rikhard I vuoden 1191 ristiretkellä ja Henry III sotiessaan walesilaisia vastaan vuonna 1245.18

    Kiinassa lohikäärme on kansallissymboli kuninkaallisen perheen tunnuksessa. Lohikäärme koristi myös kiinalaista lippua siihen asti, kunnes Kiinan kansallinen tasavalta perustettiin vuonna 1911.

    Vaikkakin monia näitä lohikäärmekertomuksia ja piirustuksia on epäilemättä vuosien varrella kaunisteltu, on niiden maailmanlaajuinen olemassaolo kuitenkin tosiasia. Monet yhtäläisyydet surmattujen olentojen ja tunnettujen dinosaurusfossiilien välillä osoittavat selvästi taustalla olevaan todellisuuteen. Nykyään lohikäärmeistä kertovissa lastenkirjoissa on poikkeuksetta piirustuksia satuolennoista, mutta tästä aiheesta tutkimusta tehneen Paul Taylorin19 mukaan monissa (kenties suurimmassa osassa) historiallisissa lohikäärmekertomuksissa ei ole tätä mielikuvituksellista ainesta mukana; yleensäkin mitä vanhempia kertomukset ovat, sitä todenmukaisempia ne ovat, kun taas uudemmat tarinat ovat enemmän mielikuvituksellisia. Yksi selitys tähän voisi olla se, että kun todisteet dinosaurusten muodossa kuolivat sukupuuttoon, juttujen kertojat tekivät tarinoistaan uskomattomampia ja yhdistivät useiden lohikäärmeiden piirteitä yhteen lohikäärmeeseen.

  4. Neljänneksi voimme loogisesti olettaa, että jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, niistä olisi maininta muualla Raamatussa.

    Dinosaurukset Raamatussa

    Kaksi tällaista eläintä on itse asiassa kuvattuna Jobin kirjassa. Ensimmäinen on jättimäinen kasvinsyöjä, joka saattaa olla joko Diplodocus tai Brachiosaurus: ‘Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas… se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun… nikamat niinkuin raudasta taotut… se juo tyhjäksi virran’ [viimeisin käännetty suoraan engl. Raamatusta = ‘he drinketh up a river’] (Jobin 40:10–19).

    Toinen tuntuu olleen jonkinlainen suuri tultasyöksevä eläin. Aivan kuten pienellä pommittajakuoriaisella on räjähdyksiä aikaansaava mekanismi, suurella merilohikäärmeelläkin on voinut olla räjähdyksiä aikaansaava mekanismi. Tämä mekanismi on tehnyt siitä todellisen, tultasyöksevän lohikäärmeen: ‘Voitko onkia koukulla Leviatanin… sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki…’ (Jobin 40:20–41:25).

    On myös mielenkiintoista, että englanninkielisessä kuningas Jaakon Raamatunkäännöksessä (King James version) on termiä ‘dragon(s)’ eli ‘lohikäärme(et)’ käytetty yli 20 kertaa Vanhan Testamentin puolella20 : kerran kielikuvana viitaten faaraoon, Egyptin kuninkaaseen, lohikäärmeenä [suom. Raamatussa ‘krokodiili’] (Hesekielin 29:3) ja muilla kerroilla viitaten eläimiin, esimerkiksi: ‘…sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä’ (Psalmien 91:13) sekä: ”Ja minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten [engl. Raamatussa lohikäärmeiden] asunnoksi…” (Jeremian 9:11).

    Tällä asialla on erityinen merkitys, kun käsitämme, että kuningas Jaakon käännös on julkaistu Herran vuonna 1611; toisin sanoen Raamatun kääntäjät käyttivät alle neljä vuosisataa sitten mielellään termiä ‘dragon’ eli ‘lohikäärme’ varmana siitä, että sen käyttäminen olisi lukijoille merkityksellistä, eikä tarunomaista.

Johtopäätös

Kaikkien luomismalliin pohjautuvien dinosauruksia koskevien oletusten on nähty toteutuneen, kun taas yksikään evoluutiomalliin pohjautunut oletus ei ole toteutunut. Sen vuoksi on järkevää tehdä se johtopäätös, että elleivät kehitysopin kannattajat olisi lukkiutuneet miljoonien vuosien hahmotelmiinsa, ei olisi ongelmallista ajatella dinosaurusten ja ihmisten eläneen yhtä aikaa maapallolla. Näin on ollut Aadamin ajoista lähtien siihen asti, kunnes dinosaurukset kuolivat vähitellen sukupuuttoon, aivan kuten monet muutkin eliöt.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Iguanodon on ainoa viidestä dinosauruksesta, jotka on löydetty Britanniassa ja joka oli ensimmäinen sellainen fossiili, jonka Dr. Gideon Mantrell ja hänen vaimonsa Mary Ann löysivät vuonna 1822; kaikki muut on löydetty Pohjois-Amerikasta. Palaa tekstiin.
  2. Taylor, I., In the Minds of Men, TFE, Publishing, Toronto p. 210, 1984. Palaa tekstiin.
  3. Kuitenkaan kaikkein tunnetuinta fossiiliaineiston dinosaurusta, Brontosaurusta, ei ole koskaan ollutkaan! Brontosauruksen eli ”ukkosliskon” (nimi on annettu sen vuoksi, että maan on ajateltu jylisseen, kun Brontosaurus on kävellyt ohitse) luiden löytyessä siltä puuttui pää. Korjatakseen tämän ilmeisen puutteen luut löytänyt tiedemies lisäsi viiden-kuuden kilometrin päästä löytyneen kallon löydökseensä, mutta ei kertonut tästä kenellekään. Valitettavasti ne eivät kuuluneetkaan yhteen. Pää kuului jo aiemmin löydetylle dinosaurukselle nimeltä Apatosaurus; ruumis oli Diplodocuksen. Palaa tekstiin.
  4. Scott, A.C., Geology on Stamps: 150 years of dinosaurs, Geology Today 7(5):187–189, September 1991. Palaa tekstiin.
  5. Lentävät matelijat (kuten lentoliskot) ja meressä elävät matelijat (kuten plesiosaurukset) eivät ole tarkkaan ottaen dinosauruksia. Jumala loi ne luomisviikon viidentenä päivänä. Samana päivänä Jumala loi myös muut merieläimet (kuten kalat ja valaat) sekä linnut (1 Mooses 1:20–23). Palaa tekstiin.
  6. Carig, A., A New Look at Dinosaurs, Rigby publishers, Adelaide, p. 113, 1985. Palaa tekstiin.
  7. Ref. 6, pg. 144. Palaa tekstiin.
  8. Encyclopaedia Britannica, Vol. 10, p. 359, 1962. Palaa tekstiin.
  9. Cooper, B., ‘Anglo-Saxon Dinosaurs described in early historical records’, pamphlet No.280, Creation Science Movement, Portsmouth, UK, 1992. Palaa tekstiin.
  10. Monmouthin Geoffrey on kääntänyt tämän tarinan walesin kielestä latinaksi. Palaa tekstiin.
  11. Muutamia näistä olennoista on kuvattu viime vuosina esiin kaivetuissa saksilaisten ja tanskalaisten laivojen käärmemäisissä keulakuvissa. Palaa tekstiin.
  12. Ref. 8. Palaa tekstiin.
  13. Ref. 8. Palaa tekstiin.
  14. Voisunga Sagan mukaan, lähde: viite 4. Palaa tekstiin.
  15. Encyclopedia Britannica, 1962, Vol. 7, p. 569. Palaa tekstiin.
  16. Made by films for Christ from Arizona, and available from them. Palaa tekstiin.
  17. Ref. 14, p. 570. Palaa tekstiin.
  18. Ref. 14. Palaa tekstiin.
  19. Paul Taylor (Films for Christ), henkilökohtainen tiedonanto, helmikuun 14. päivä, 1992. Palaa tekstiin.
  20. Young’s Analytical Concordance to the Bible. Palaa tekstiin.

Helpful Resources