Kiinan alkuperäinen ‘tuntematon’ jumala

Muinainen kuvamerkkikirjoitus osoittaa Raamattuun!

Kirjoittaja: Ethel Nelson
Alkuperäisjulkaisu: Creation 20(3):50–53, kesäkuu 1998
Julkaistu suomeksi: Luominen-lehti nro 15 marraskuun 28, 2014

Kiinassa Pekingissä sijaitsevaa 450 vuotta vanhaa Taivaan temppeliä verhoaa arvoitus. Miksi keisarit uhrasivat sonnin suurella valkoisella marmorisella Taivaan alttarilla jokavuotisessa seremoniassa, niin kutsutussa ‘rajauhrissa’, joka oli vuoden tärkein ja värikkäin juhla? Tämä rituaali päättyi vuonna 1911, kun viimeinen keisari syöstiin vallasta. Uhri­se­re­mo­nia ei kuitenkaan alkanut vasta 450 vuotta sitten, vaan sen juuret ulottuvat 4 000 vuoden taakse. Yksi varhaisimmista merkin­nöistä rajauhrijuhlasta löytyy Kungfutsen kokoamasta Shu Jingistä (Historian kirjasta). Siinä kerrotaan keisari Shunista (hallitsi vuosina 2256–2205 eKr. ensimmäisen kirjatun dynastian alkaessa), joka ‘uhrasi ShangDille’.¹

Kuka on ShangDi? Nimen kirjai­mel­linen merkitys on ‘Taivaallinen halitsija’. Tarkastelemalla Ming-dynastian säädöksiin (v. 1368 jKr.) kirjattuja rajauhrirituaalissa lausuttuja tekstejä, voi alkaa ymmärtää, millaista kunnioitusta muinaiset kiinalaiset osoittivat ShangDille. Rituaaliin osallistuva keisari mietiskeli aluksi Taivaan temppelin kei­sa­ril­li­sessa holvissa samalla, kun juhla-asuun sonnustautuneet laulajat resitoivat muusikkojen säestyksellä:

‘Sinua, oi, salaperäisesti toimiva Luoja, minä kunnioitan ajatuksin. … Suurin seremonioin minä Sinua. Minä, palvelijasi, olen vain ruoko tai paju, sydämeni on vain kuin muura­haisen sydän. Kuitenkin olen saanut vastaanottaa Sinun suosiollisen päätöksesi, kun olet nimittänyt minut keisarikunnan hallintoon. Vaalin syvästi tunnetta tietämättömyydestäni ja sokeudestani ja pelkään osoittautuvani kelvottomaksi suuren suo­sioll­isuu­tesi edessä. Siksi noudatan kaikkia määräyksiä ja säädöksiä ja pyrin kaikessa mitättömyydessänikin täyttämään uskollisesti velvol­li­suu­teni. Täältä kau­kai­suu­desta ihailen taivaallista palatsiasi. Tule alttarille kallisarvoisissa vaunuissasi. Minä, palvelijasi, kumarran kunnioittaen pääni maahan ja odotan ylitse­vuo­tavaa armoasi. … Oi, kunpa vahvistaisit hyväksyväsi uhrilahjamme ja huomioisit meidät, kun näin palvomme Sinua, jonka hyvyys on ehtymätön!’²

Wikipedia

Näin keisari palvoi ShangDitä. Voisimmeko jäljittää tämän suurenmoisen muinaisen seremonian alkuperäisen tarkoituksen? Kun keisari otti osaa tähän ShangDille omistettuun vuosittaiseen sere­moniaan, resitoitiin seuraavat sanat, jotka selvästi osoittavat keisarin pitäneen ShangDitä maailman luojana:

‘Muinaisessa alussa vallitsi suuri kaaos, vailla muotoa, ja pimeys. Viisi elementtiä [planeetat] eivät vielä olleet alkaneet pyöriä, eivätkä aurinko ja kuu paistaa. Sinä, oi Hengellinen Hallitsija, erotit ensin karkeammat osat puhtaammista. Sinä teit taivaan. Sinä teit maan. Sinä teit ihmisen. Kaikki olevaiset ja niiden lisääntymisvoima saivat alkunsa.’³

Kristitylle edellä mainittu resitointi kuulostaa oudon tutulta. Kuinka lähellä se onkaan Raamatun luomis­kerto­muksen ensimmäistä lukua! Huomaa samankaltaisuus verrattuna otteisiin yksityis­koh­tai­sem­mista heprealaisista kirjoituksista:

‘Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä…’

‘Jumala sanoi: “Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin.” Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerään­tymis­paikan hän nimitti mereksi…

‘Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitse­maan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet…’

‘Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen;… ’ (1 Moos. 1:1–2, 9–10, 16, 27–28).

ShangDi, kiinalaisten Luoja-Jumala osoit­tau­tuu todella samaksi kuin hep­rea­lais­ten Luoja-Jumala. Itse asiassa, yksi Jumalan hep­rea­lai­sis­ta nimistä on El Shaddai, mikä muistuttaa ääntämykseltään sanaa ShangDi. Vielä enemmän samalta kuulostaa varhaisen Zhou-kauden vastine ShangDille: ‘djanh-tigh’ [Zhan-dai].⁴ Toinen nimi muinaisten kiinalaisten Jumalalle, vaihtoehtona ShangDille, oli Taivas (Tian). Han-dynastian oppinut Zheng Xuan on sanonut: “ShangDi on toinen nimi Taivaalle (Tian)”.⁵ Myös suuri filosofi Motze (408–382 eKr.) piti Taivasta (Tian) Luoja-Jumalana:

‘Tiedän, että Taivas rakastaa ihmisiä hellästi, eikä syyttä. Taivas määräsi auringon, kuun ja tähdet valaisemaan ja opasta­maan heitä. Taivas sääti neljä vuodenaikaa, kevään, syksyn, talven ja kesän sääntelemään heidän toimiaan. Taivas lähetti alas lumen, pakkasen, sateen ja kasteen kasvattamaan viittä viljalajia, pellavaa ja silkkiä ihmisten käytettäväksi ja iloksi. Taivas loi kukkulat ja joet, rotkot ja laaksot ja järjesti monet asiat palvelemaan ihmisen hyvää tai aiheuttamaan hänelle pahaa.’⁶

Miten ShangDi loi kaiken? Tässä vielä katkelma muinaisesta rajauhrirituaalista:

‘Niin kuin Te [ShangDi], Herra, oli päättänyt, niin hän kutsui taivaan, maan ja ihmisen oleviksi [antoi alkuperän]. Taivaan ja maan keskelle hän erikseen sijoitti vuorollaan ihmiset ja asiat, ja kaiken ylle hän levitti taivaat.’⁷

Huomaa, että ShangDi ‘kutsui oleviksi’ tai käski taivaan ja maan ilmestyä.

Vertaa tätä heprealaisen tekstin kuvaukseen El Shaddain tavasta luoda, hänen, jonka otaksumme olevan nimen ja roolin perusteella sama kuin ShangDi:

‘HERRAN sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä.…Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui. Hän käski, ja se oli tehty.’ (Ps. 33:6, 9).

Emme ole vielä selvittäneet, miksi keisarit uhrasivat sonnin ShangDille. Verrataanpa tätä kiinalaista uhria Jumalan heprealaisille antamiin käskyihin:

‘Ota itsellesi virheetön sonni­vasikka syntiuhriksi ja virheetön pässi polttouhriksi ja tuo ne HERRAN eteen’ (3 Moos. 9:2)—käytäntö, joka aloitettiin aikojen alussa (1 Moos. 4:3, 4; 8:20).

Rajauhrin alkuperää selitetään kirjassa God’s promise to the Chinese (Jumalan lupaus kiinalaisille).⁸ Kirjoittajat Nelson, Broadberry ja Chock ovat analy­soi­neet kiinalaisen kuvakirjoi­tuksen varhaisimpia muotoja ja löytäneet niistä kristinuskon perustotuudet. Moosesta edeltävään aikaan ajoittuvissa kuvamerkeissä (ideo­gram­meissa) on täydellinen kertomus luomisesta, kiusauksesta ja syntiinlan­keemuksesta. Niissä näkyy myös Jumalan parannuskeino syntiin eläinuhrissa, mikä osoittaa tulevaan Vapahtajaan, Jeesukseen Kristuk­seen. Kaikki luomis­kertomuksen osat löytyvät näin muistiin merkittyinä, ja yhä käytössä, kiinalaisessa merkkikirjoituksessa.

Oheisessa taulukossa on muutamia hätkähdyttäviä huomioita kirjoitetusta kiinan kielestä. Ne osoittavat, että olemme kaikki samaa sukua, emmekä edes kovin kaukaista. Kaikki maail­man kansat, eivät vain kiinalaiset, ovat ensimmäisen veden­pai­su­muk­sen jälkeisen sivilisaation, Baabelin, asukkaiden jälkeläisiä. 1. Mooseksen kirjassa (3:15) Jumala antoi ensimmäisen kerran lupauksen tulevasta pelastajasta, ‘vaimon siemenestä’. Esikuva tulevasta, Jumalan Karitsan, Luojan ja Vapahtajan uhraamisesta, on yhtä vanha kuin ihmiskunta.

Mikäli kiinalainen kertoo sinulle kristinuskon olevan ‘ulkomaalaisten uskonto’, voit kertoa, että muinaiset kiinalaiset palvoivat samaa Jumalaa kuin nykypäivän kristityt. Hep­rea­lai­set eksyivät usein väärien jumalien perään, ja samoin tekivät kiinalaisten esi-isät. Näin muisto siitä, kuka heidän alkuperäinen Jumalansa on, hämärtyi aikojen saatossa.⁹ Ikivanha kiinalainen kirjoitus on väkevä todistus siitä, että luomiskertomus on historiallisesti totta.