Nuoren luomakunnan ‘tähtitodistajat’

Kirjoittaja: Don Batten
Alkuperäisjulkaisu: Creation 39(1): s. 53
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 32, s. 25

Emme voi todistaa maailmankaikkeuden ikää tieteellisesti. Tieteessä tutkitaan nykyistä maailmaa, missä tapahtuvien ilmiöiden kestoa voi mitata. Jos mittaustuloksia käytetään muinaisten tapahtumien ‘kelloina’ on tehtävä oletuksia historian kulusta. Oletukset riippuvat siitä, mitä uskomme alkuperästämme. Raamatussa on silminnäkijän kertomus tapahtuneesta ja tapahtumien historiallisesta aikataulusta, jotain mitä ‘tieteen’ ei ole mahdollista selvittää.

Nykyään ylei­sesti hyväk­sytty käsi­tys maail­man­kaik­keu­den valta­vasta iäs­tä ei pysty selit­tä­mään monia ‘kelloja’, jotka osoit­tavat paljon nuorem­paa ikää. Seuraa­vassa esitel­lään kaksi ‘kelloa’.¹

Galaksien siniset tähdet

Siniset tähdet ovat ‘pääsarjan’ tähdistä suurimmat ja kirkkaimmat. Tämä merkitsee, että ne kuluttavat ydinpolttoaineensa loppuun hyvin nopeasti—niin nopeasti, että suurimmat niistä eivät voisi säteillä kuin noin miljoona vuotta ja pienimmät palaisivat vain noin 10 miljoonaa vuotta. Sinisiä tähtiä on kuitenkin paljon kierteisgalakseissa, jollainen Linnunratammekin on. Tämä viittaa siihen, että nämä galaksit eivät voi olla edes miljoonan vuoden ikäisiä. Koska niiden kuitenkin uskotaan olevan miljardien vuosien ikäisiä, ongelma ‘ratkaistaan’ olettamalla, että siniset tähdet muodostuivat myöhemmin kuin galaksin muut osat. Kukaan ei kuitenkaan ole havainnut sinisen tähden muodostumista, eikä myöskään tiedetä mekanismia, miten se voisi tapahtua.²

Tähtiklusterien neutronitähdet

Tähtiklusterit ovat tiheitä pallomaisia tähtijoukkoja, jotka kiertävät galaksinsa keskustan ympäri. Niiden oletetaan rakentuvan ‘hyvin vanhoista’ tähdistä. Klustereita on hyvin vaikea selittää alkuräjähdysteorian avulla.³ Tähtitieteilijät ovat havainneet, että näissä pallomaisissa tähtijoukoissa on nopeasti liikkuvia neutronitähtiä. Niiden ajatellaan syntyneen supernovista (räjähtävistä tähdistä) tähtijoukon sisällä. Syntymänsä jälkeen neutronitähti ‘potkaistaan’ ulos hyvin suurella nopeudella. Tähdet ovat klustereissa lähellä toisiaan ja neutronitähdet liikkuvat hyvin suurella nopeudella. Tästä syystä kaikkien neutronitähtien pitäisi poistua klusterista alle kahdessa miljoonassa vuodessa. Monien klusterien olisi pitänyt tyhjentyä neutronitähdistä jo muutamassa tuhannessa vuodessa. Merkittävässä tutkimusraportissa tätä, niin sanottua ‘säilymisongelmaa’, kutsutaan ”pitkään vaivanneeksi arvoitukseksi”.⁴ Nämäkin havainnot sopivat johdonmukaisesti maailmankaikkeuden nuoreen ikään.