Explore
Stream Alien Intrusion: Unmasking a Deception free from July 1st - July 7th!
Learn more
Also Available in:

Leikkaushoitoa evolutionistiselle ajattelutavalle

haastattelee lastenkirurgi Dr Ross Pettigrewia

Luominen #5:17–19 (Luominen.fi)

Ross Pettigrew on saanut koulutuksensa Christchurchin kaupungissa, Uudessa-Seelannissa. Hän on toiminut urallaan vanhempana luennoitsijana Otagon yliopiston (Uusi-Seelanti) lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä konsultoivana kirurgina Dunedinin sairaalassa, jossa hän on tehnyt tutkimustyötä leikkaushoitoihin liittyvästä ravitsemuksesta ja leikkaushoidon arvioinnista. Hän on vastuussa suurimmasta osasta Dunedinin sairaalan lastenkirurgiaa, johon sisältyvät vastasyntyneiden lasten leikkaukset. Dr Pettigrew toimii yhä kliinisenä luennoitsijana Otagon yliopistossa ja hänellä on yksityisvastaanotto Mercy-sairaalassa Dunedinissa.


9493-surgery

Kirurgi Dr Pettigrew on ollut pitkään kiinnostunut uskoon ja tieteeseen liittyvistä kysymyksistä:

”Kiinnostukseni biologisiin asioihin juontaa juurensa kouluajoista ja ’viidakkotohtori’-kertomuksista. Kasvoin kristityssä kodissa ja tulin uskoon seitsemän vuoden ikäisenä uskoen, että Jumala loi tämän kiehtovan maailman, josta nautimme.”

Kristinusko vs. evoluutio

Entä sitten evoluutio-opetus? Dr Pettigrew törmäsi siihen hyvin aikaisessa vaiheessa ja ajatteli aluksi, että kompromissi olisi vastaus:

”Kuten monien muidenkin kohdalla tapahtui 1960-luvulla, myös minun uskoni kimppuun hyökättiin röyhkeällä kouluopetuksella, jossa väitettiin, että evoluutio on todistettu tosiasia. Yrittäessäni löytää jonkinlaista kompromissia sen välille mitä opettaja sanoi ja mitä sanottiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuissa, löysin kirjan, joka näytti antavan vastauksen kysymyksiini. Sen nimi oli Creation’s Amazing Architect [Luomisen hämmästyttävä arkkitehti] ja tutkin kuinka kuusi luomispäivää voitaisiin sovittaa evoluution ’tosiasioihin’. Muistan tehneeni kaavioita ja ajatelleeni, että olin selvittänyt asian.”

Kuitenkin heti kun hän pääsi yliopistoon, hän huomasi, ettei tämä kompromissi ratkaissut mitään:

”Ensimmäinen yliopistopäiväni oli melkoinen sokki. Biologian luennoitsija käveli sisään Raamattu kädessään. Hän avasi Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun ja jatkoi tuhoamalla kaiken toivon kompromissista. Hän julisti: ’Linnut eivät sovi järjestykseen’. Aurinko tehtiin myöhemmin kuin kasvit, jotka tarvitsivat aurinkoa yhteyttämiseen jne.”1

Kuten monet muutkin, Dr Pettigrew huomasi, että kompromissi ei ollut kestävällä pohjalla ja vaaka tulisi keikahtamaan jompaankumpaan suuntaan. Onneksi hän valitsi Jumalan Sanan seuraamisen, niin kuin Joosua (Joos. 24:15):

”Olin ällistynyt! Minun täytyi tehdä valinta. Päätin, että jos Raamattu on Jumalan Sanaa niin kuin se väittää olevansa, silloin vain siihen voidaan luottaa. Opinnoissani minua rohkaisi huomio, että tiedemiehet olivat olleet menneisyydessä väärässä ja he olivat muuttaneet teorioitaan. Minun täytyi vielä etsiä Raamattuun liittyviä vastauksia, kunnes kaikki puuttuvat tosiasiat tunnettaisiin.”

Tämän valinnan tekemisen jälkeen oli vaikeaa toimia sellaisessa ympäristössä: ”Erityisesti ’käyttäytymistieteissä’ hyökättiin jatkuvasti sellaisia uskomusjärjestelmiä vastaan, jotka eivät hyväksyneet evoluutiota.” Mutta Dr Pettigrew rohkaistui muista lähteistä: ”Monia Raamatun osia, joita oli kritisoitu muilla tieteen aloilla, havaittiinkin paikkansa pitäviksi. Historialliset ongelmat Luukkaan kirjoittamassa Apostolien teoissa ja väitteet Raamatun muiden henkilöiden kuvitteellisuudesta osoitettiin vääriksi, kun arkeologiset tutkimukset osoittivat Raamatun olevan sittenkin oikeassa.”

Tiede vs. evoluutio

Mitä enemmän opiskelin, sitä vakuuttuneempi olin, ettei tämä ollut sattuman tulosta vaan jonkun meitä todella huomattavasti älykkäämmän suunnittelemaa.

Francis Bacon (1561-1626), kristitty, jota pidetään ”tieteellisen menetelmän isänä”,2 on sanonut: ”Hiukkanen filosofiaa taivuttaa ihmismielen ateismiin, mutta syvällinen filosofia taivuttaa ihmismielen uskonnon puoleen.” Ross löysi omalta alaltaan vastaavuuden tälle sanonnalle:

”Kun etenin urallani, huomasin monia alueita, joilla käytännön lääkärintyötä tekevien teoriat olivat ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Kirurgin koulutuksessani jatkoin ihmiskehon ihmettelyä. Mitä enemmän opiskelin, sitä vakuuttuneempi olin, ettei tämä ollut sattuman tulosta vaan jonkun meitä todella huomattavasti älykkäämmän suunnittelemaa.

Viimeaikaiset molekyylibiokemian ja genetiikan löydöt ovat osoittaneet jopa yksinkertaisimman organismin käsittämättömän monimutkaisuuden. Se mitä Darwin piti yksinkertaisena muutoksena, on osoittautunut käsittämättömän monimutkaiseksi. Lisäksi molekyyliprosessit yksinkertaisimmankin solun rakentamiseksi ovat hämmästyttävän tarkkoja ja monimutkaisia, ja niiden kaikkien tunnusmerkkinä on suunnittelu. Jokainen uusi löytö vahvistaa uskoani Luojaan.

Vaikka ottaisinkin mielelläni kunnian onnistuneista leikkauksistani, tiedän että ilman ihmiskehon ällistyttäviä parantumis-ja korjausprosesseja minun olisi turha tehdä töitä. Minun tarvitsi vain leikata potilas, jonka verestä puuttui vähäinen proteiini, jota kutsutaan nimellä hyytymistekijä VIII, ymmärtääkseni, että tarvitsin kaikki verenhyytymisjärjestelmän osatekijät voidakseni tehdä mitään.”

Huonoa suunnittelua ja jäänne-elimiä?

9493-Ross

Evolutionistit viittaavat väitettyyn huonoon suunnitteluun, mutta Ross kertoi, että ne ”huomattiin myöhemmin nerokkaasti suunnitelluiksi. Silmän rakenteen kannalta verkkokalvon käänteistä järjestystä pidettiin naurettavana, mutta ravinteiden saannin kannalta se on todiste ällistyttävästä suunnittelusta.”3

Evolutionistinen käsitys jäänne-elimistä, tai elimistä, joilla ei ole käyttöä, vaan jotka ovat vain jäänteitä evoluutiohistoriasta, on vaikuttanut haitallisesti kirurgiaan. Suhtautumalla näihin elimiin päinvastaisesti, siten, että niillä on suunnittelun mukaisesti tehtävä, on auttanut potilaita suuresti. Dr Pettigrew kiinnittää huomiota siihen, että 100 vuoden takainen ”jäänne-elimien tai surkastuneiden elimien luettelo on vähentynyt dramaattisesti.” Eräs esimerkki on kilpirauhanen:

Vaikka ottaisinkin mielelläni kunnian onnistuneista leikkauksistani, tiedän että ilman ihmiskehon ällistyttäviä parantumis-ja korjausprosesseja minun olisi turha tehdä töitä.

”Vuosien ajan sen tehtävä oli lääkäreille mysteeri. Se oli rakenteensa perusteella selvästi rauhanen, mutta siinä ei ollut minkäänlaista tiehyttä eritteitä varten. Kun jollakin ihmisellä oli suurentunut kilpirauhanen (struuma), se poistettiin. 1870-luvulla Theodore Kocker, nuori kirurgian professori ja maailmanluokan ammattilainen Bernissä, huomasi joidenkin potilaidensa tulleen mielisairaiksi muutama vuosi kilpirauhasen poiston jälkeen. Tutkiessaan leikkausmuistiinpanoja, hän huomasi, että jos kilpirauhasta oli jätetty vähänkin jäljelle, potilaat eivät tulleet mielisairaiksi. Vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin kilpirauhasen erittämä tyroksiini löydettiin ja hormonin keskeinen luonne varmistettiin. Nykyään lääketieteen opiskelijat eivät edes opintojensa alussa epäile umpieritysjärjestelmän tärkeyttä. Tämän tehtävänä on erittää hormoneja tai elimistön viestiaineita vereen.”

Toinen esimerkki on kateenkorva, ”jälleen yksi rauhanen, jolla on ollut kirjava historia kirurgiassa.”

”Se sijaitsee rintalastan takana rintakehän yläosassa. Sen tiedettiin olevan suhteellisen suuri ja aktiivinen vauvoilla ja lapsilla, mutta kutistuvan iän myötä. Se poistettiin monista syistä ja sen ajateltiin olevan tarpeeton evoluution jäänne. Näin oli kunnes elimistön immuunijärjestelmää alettiin ymmärtää 1950-ja 1960-luvuilla. Huomattiin, että tämä rauhanen oli olennainen tiettyjen verisolujen (T-lymfosyyttien) ohjelmoinnissa, jotta ne hyökkäisivät vierasta kudosta vastaan. Vaikkei tämä toimikaan aikuisilla, se on ratkaisevaa vauvojen kyseessä ollessa. Lapset, jotka syntyvät ilman tätä rauhasta sairastuvat infektioihin ja kuolevat hyvin nopeasti ilman hoitoa. Tietomme lisääntyessä olemme saaneet selville, että monet ’tarpeettomat’ elimet, tai sellaiset, joilla ei ole ’selvää’ tehtävää, ovatkin itse asiassa hyvin tärkeitä. Yksi tällainen esimerkki on umpilisäke4.”

Kristinuskosta on etua kirurgiassa

Kun ruumiimme kuolee, kaikki tuntuisi niin järjettömältä, ellei olisi suunnittelijaa, joka olisi tehnyt tämän kaiken tarkoituksella.

Ross toteaa:

”Painopisteeni kirurgina on muuttunut vuosien aikana. Paavali kuvaa (2. Kor. 5:1–4) ruumiitamme majoiksi, joissa elämme joitakin vuosia täällä maailmassa. Hän kuvaa kaipaustansa pysyvämpään majaan, mikä tulee tapahtumaan kuoleman jälkeen. Työni voidaan ajatella ’majojen korjaamiseksi’. Näen työssäni paljon ’majoja’, ja ihmisruumiin monimutkainen suunnittelu sekä sen uskomattomat korjausmekanismit herättävät minussa syvää kunnioitusta. Jokaisella osalla on tarkoitus sekä tehtävä, ja ne kaikki toimivat niin kauniisti yhteistoiminnassa.

Tästä kaikesta huolimatta se on vain väliaikaista. Kun ruumiimme kuolee, kaikki tuntuisi niin järjettömältä, ellei olisi suunnittelijaa, joka olisi tehnyt tämän kaiken tarkoituksella. Meidän osamme on löytää tarkoitus Hänessä, joka loi meidät ilokseen. Niinpä olenkin kiinnittänyt enemmän huomiota korjaamissani majoissa asuvien ihmisten auttamiseen, jotta he löytäisivät tarkoituksen maailmassa olemiseen. Kuten Paavali sanoo Toisessa Korinttolaiskirjeessä (4:18): sillä näkyväiset (kuten ruumiimme) ovat ajallisia, mutta näkymättömät (kuten ’sielumme’) iankaikkisia.”

Suolaratkaisu

9493-Ross_Catherine
Ross vaimonsa Cathrinen kanssa

Ross ymmärtää myös ohjauksen merkityksen:

”Rohkaisen myös kristittyjä lääketieteen opiskelijoita Otagon yliopistossa, jotta he eivät pelkäisi uskonsa ilmaisemista opiskelijatovereilleen, eivätkä potilailleenkaan. Olen ollut mukana esittelemässä ohjelmaa, johon osallistuin Yhdysvalloissa vuonna 2000. Sen nimi on ’suolaratkaisu’ [vertaa Matt. 5:13, Kol. 4:6] ja se auttaa lääkäreitä esittelemään potilailleen uskoon ja hengelliseen terveyteen liittyviä näkökantoja niitä tyrkyttämättä ja potilaista huolehtien.

Tietoisuus siitä, että jokainen ohjauskerta on Jumalan vaikuttama tapaaminen, sekä opetteleminen rukoilemaan potilaiden kanssa ovat olleet osa tätä prosessia. Olen pitänyt opiskelijoille Suolaratkaisu-kurssia nyt lähes joka vuosi.”

Ross pitää Creation-lehtiä [Luominen-lehti on Creation-lehden suomalainen versio] myös vastaanottohuoneessaan. Kiitos Ross, ja jatka vain hyvää työtäsi entiseen malliin!

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Katso myös Sarfati, J., Refuting Compromise, ch. 4, Master Books, Arkansas, USA, 2004. Takaisin tekstiin.
  2. Vaikka Bacon uskoi jopa kuusipäiväiseen luomiseen, myös hän teki sen järkyttävän virheen, että piti kristinuskoa ja tiedettä erillisinä alueina. Katso Wieland, C. and Sarfati, J., The story behind the modern-day separation of faith and science, Creation 25(1):46–48, 2002. Takaisin tekstiin.
  3. Katso kokeneen silmälääkärin artikkeli tämän yleisen ja perättömän väitteen kumoamisesta: Gurney, P., Is our ”inverted” retina really ”bad design”? Journal of Creation 13(1):37–44, 1999; . Takaisin tekstiin.
  4. Katso: Glover, W., The human vermiform appendix: A general surgeon’s reflections, Journal of Creation 3(1):31–38, 1988; . Takaisin tekstiin.