Explore
New documentary: Dismantled: A Scientific Deconstruction of the Theory of Evolution
The online premiere has ended, but you can order the DVD or Blu-ray here.
Also Available in:

Petos paljastuu uudelleen

On tiedetty jo pitkään, että Ernst Haeckel, eräs vaikuttavimmista kehitysopin kansantajuistajista, väärensi eräitä piirustuksia. Kuitenkin hänen petoksensa henkeäsalpaava laajuus on paljastunut vasta viime vuosina.

Kirjoittaja

Suurin osa ihmisistä on kuullut tai heille on opetettu, että ihmisalkio käy kohdussa ollessaan, ensimmäisten kuukausien aikana läpi (kertaa) erilaisia kehitysopillisia vaiheita. Tämän mukaan alkiolla olisi esimerkiksi kidukset kuten kalalla, häntä kuten apinalla jne.

Tätä käsitystä on esitetty sukupolvien ajan tosiasiana biologian ja lääketieteen opiskelijoille ja sitä on käytetty myös monien vuosien ajan mm. oikeuttamaan abortteja. Abortin tekijät ovat väittäneet, että tapettu syntymätön lapsi oli vielä kalavaiheessa tai apinavaiheessa, eikä hänestä ollut vielä tullut ihmistä.

Tätä käsitystä, alkion rekapitulaatiota, toi voimakkaasti esille Ernst Haeckel Saksassa 1860-luvun loppupuolelta alkaen tukeakseen Darwinin evoluutioteoriaa, vaikka Haeckelilla ei ollut mitään näyttöä, mikä olisi tukenut hänen näkemyksiään. 1

Kuvat väärennettiin

Koska Haeckelilta puuttui näyttö, hän päätti tehdä sen. Hän muutti vilpillisesti muiden tiedemiesten ihmisen ja koiran alkioista piirtämiä kuvia, lisäsi niiden välistä yhdennäköisyyttä ja peitti erilaisuudet. Olemme raportoineet kyseisestä petoksesta Creation–lehdessä. 2

Haeckelin saksalaiset kollegat (etenkin Leipzigin yliopiston anatomian professori Wilhelm His vanhempi) olivat tietoisia tästä petoksesta ja saivat puristettua häneltä v. 1874 vaatimattoman tunnustuksen, jossa hän syytti piirtäjää munauksesta—myöntämättä, että hän itse oli tuo piirtäjä! 2

Viimeisten 70 vuoden aikana asioihin eniten perehtyneet kehitysopin kannattajat ovat tajunneet rekapitulaatioteorian olevan perätön. 3

Siitä huolimatta rekapitulaatiokäsitystä esitetään yhä evoluutioteorian todisteena monissa kirjoissa, etenkin tietosanakirjoissa, ja rekapitulaatio on ollut myös evoluution kansantajuistajien, kuten edesmenneen Carl Saganin suosiossa. 4

Mutta odota—jatkoa seuraa

747-haeckel-embryos
Haeckelin kuuluisa (surullisenkuuluisa) 24 piirustuksen sarja, sellaisena kuin Haeckel sen julkaisi Anthropogeniessa (Saksa, 1874), jossa väitetään esiteltävän kahdeksan erilaista alkiota kolmessa kehitysvaiheessa.

Silloinkin, kun evolutionistit myöntävät rekapitulaatioteorian virheellisyyden, he eivät yleensä halua myöntää, että alkioiden vertailu ei tuota mitään todisteita eri lajien yhteisestä esiisästä. Usein he vieläkin korostavat väärennettyjä samankaltaisuuksia aikaisessa kehitysvaiheessa olevien alkioiden välillä (jota kutsutaan alkioiden homologiaksi) evoluution todisteena. Tämä oletus perustuu ajatukseen, jonka mukaan tällaiset samankaltaisuudet ovat ‘yhteistä tietoa’. 5

Tämä väitetty alkioiden samankaltaisuus on ollut vuosien ajan, tarkoituksellisesti tai tahattomasti, Haeckelin 24 piirustuksen varassa, jotka hän julkaisi ensin vuonna 1866 teoksessaan Generalle Morphologie der Organismen ja myöhemmin toisti ne vuonna 1874 suositussa Anthropogenie–kirjassaan. Ne (katso alla) ovat esittävinään kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, kaniinin ja ihmisen alkioita kolmessa kehitysvaiheessa.

Etenkin kaikkein aikaisimmissa kehitysvaiheissa kuvataan merkittävää samankaltaisuutta. Aina näiden piirustusten ilmestymisestä lähtien on oletettu, että ne kertovat meille pääpiirteissään totuuden selkärankaisten alkioista. Niinpä piirustukset esiintyvät yhä oppikirjoissa ja suosituissa evoluutioteoksissa. 6, 7

Kukaan ei ole itse asiassa vaivautunut tarkistamaan asiaa—tähän saakka. On käynyt ilmi, että Haeckelin petos oli paljon pahempi kuin kukaan on tajunnutkaan. Se ei ole vaikuttanut vain rekapitulaatiokäsitykseen, vaan on osoittautunut, että samankaltaisuudet ovat paljon, paljon vähäisempiä kuin on luultu.

Petos tutkittu ja paljastettu

747-richardson-embryos
Ylärivi: Haeckelin piirustuksia useista eri alkioista, joissa nähdään uskomatonta samankaltaisuutta niiden varhaisessa ‘hännänalku’–vaiheessa. Alarivi: Richardsonin valokuvat. Kuvista nähdään miltä näiden samojen eläinten alkiot todellisuudessa näyttävät samassa kehitysvaiheessa. Vasemmalta: Salmo salar, Cryptobranchus allegheniensis, Emys orbicularis, Gallus gallus, Oryctolagus cuniculus, Homo sapiens.. Monet evolutionistit eivät enää väitä, että ihmisalkio toistaisi väitettyjen kehitysopillisten esi-isien aikuisvaiheita. Sen sijaan he viittaavat Haeckelin piirustuksiin (ylärivi) pyrkiessään osoittamaan, että alkio toistaa esi-isien alkiovaiheita. Tämäkin evoluutiota tukeva väite perustuu siis väärennettyihin piirustuksiin.

Luennoitsija ja embryologi Michael Richardson, joka työskentelee Lontoossa St Georgen sairaalan lääketieteellisessä tiedekunnassa, on paljastanut lisää tästä petoksesta Anatomy and Embryology–lehden artikkelissaan, 8 jota on myös käsitelty Science9 ja New Scientist–lehdissä. 10

Richardsonin mukaan hänestä on tuntunut aina, että Haeckelin piirustuksissa on jotakin vialla, ‘koska ne eivät sopineet hänen [Richardsonin] käsitykseensä kalojen, matelijoiden, lintujen ja nisäkkäiden tunnusmerkillisten piirteiden kehittymisnopeudesta’. 8 Hän ei löytänyt minkäänlaisia tietoja siitä, että kukaan olisi todella verrannut eri lajien alkioita toisiinsa ja ‘kukaan ei ole viitannut yhteenkään vertailevaan tutkimustulokseen, joka tukisi tätä käsitystä’. 8

Sen vuoksi Richardson kokosi kansainvälisen työryhmän tekemään juuri tämän—tutkimaan ja valokuvaamaan ‘alkioiden ulkoista muotoa suuresta määrästä selkärankaisia lajeja Haeckelin kuvaamia vaiheita vastaavina ajankohtina’. 8

Työryhmä keräsi alkioita 39:ltä eri luontokappaleelta, joihin kuului muun muassa pussieläimiä Australiasta, lehtisammakoita Puerto Ricosta, käärmeitä Ranskasta ja alligaattorin alkio Englannista. He totesivat, että eri lajien alkiot ovat hyvin erilaisia. Ne ovat itse asiassa niin erilaisia, että Haeckelin tekemiä piirustuksia (samankaltaisen näköisistä ihmisen, kaniinin, salamanterin, kalan, kanan jne. alkioista) ei ole voitu mitenkään tehdä oikeiden lajien pohjalta.

Nigel Hawkes haastatteli Richardsonia The Timesiin (Lontoo). 11 Artikkelissa, jossa Haeckelia kuvaillaan ‘alkioasteella olevaksi valehtelijaksi’, Hawkes lainaa Richardsonia:

‘Tämä on eräs pahimmista tieteen petoksista. On tyrmistyttävää saada selville, että joku, jota on joskus pidetty suurena tiedemiehenä, johtikin tahallisesti harhaan. Se suututtaa minua… Hän [Haeckel] otti ihmisalkion ja jäljitteli sitä väittäen, että salamanteri ja sika ja kaikki muut näyttävät samanlaisilta samassa kehitysvaiheessa. Ne eivät näytä samanlaisilta… Nämä ovat väärennöksiä.’ 11

Kuvat Michael Richardson747-richardson-embryos2
Lisää Richardsonin valokuvia alkioista, jotka ovat samassa kehityksen ‘hännänalku’–vaiheessa ja samassa mittakaavassa. Kuvista nähdään lajien välillä valtavia eroja. Vasemmalta: Petromyzon marinus, Acipenser ruthenus, Bufo bufo, Erinaceus europaeus, Felis catus, Manis javanica, Canis familiaris.

Haeckel ei muuttanut piirustuksia vain lisäämällä, jättämällä pois tai muuntelemalla ominaispiirteitä, vaan Richardsonin ja hänen työryhmänsä mukaan:

‘hän väärensi myös mittakaavan lisätäkseen lajien välisiä samankaltaisuuksia silloinkin, kun niiden väliset kokoerot olivat kymmenkertaisia. Lisäksi Haeckel hämärsi eroja jättäen useimmissa tapauksissa lajit nimeämättä ikään kuin yhden lajin edustaja olisi paikkansapitävä koko eläinryhmälle’. 9

Ernst Haeckelin piirustukset julistettiin vilpillisiksi professori Hisin toimesta vuonna 1874, ja ne olivat mukana Haeckelin näennäistunnustuksessa, mutta Richardsonin mukaan:

‘Haeckelin tunnustus katosi sen jälkeen, kun hänen piirustuksiaan myöhemmin käytettiin vuoden 1901 kirjassa, jonka nimi oli Darwin and After Darwin, ja piirustuksia käytettiin myös laajalti englanninkielisissä biologian oppikirjoissa.’ 9, 12

Kiirehtivätkö kehitysopillisten kirjojen julkaisijat ja myyjät sekä kirjastot vetämään näitä kirjoja pois kierrosta ja korjaamaan niitä? Myöntävätkö he sen tosiasian, että ajatus alkioiden samankaltaisuudesta, joka viittaisi evoluutioon, perustuu suurelta osin akateemiseen petokseen?

Tässä artikkelissa käytetyt alkionvalokuvat toimitti ystävällisesti tohtori Michael K.Richardson. Ne ilmestyivät alun perin M.K. Richardson et ai., ‘Selkärankaisilla ei ole erittäin konservoitunutta alkionvaihetta: vaikutuksia evoluution ja kehityksen nykyisiin teorioihin’ , Anatomy and Embryology, 196 (2): 91–106, 1997, © Springer-Verlag GmbH & Co. , Tiergartenstrasse, 69121 Heidelberg, Saksa. Palautettu tähän luvalla.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Jo Haeckelia edeltävät eläintieteilijät olivat kiinnittäneet huomiota eri alkioiden pintapuoliseen yhdennäköisyyteen. Heitä olivat J. F. Meckel (1781-1883), M. H. Rathke(1793-1860) ja Etienne R. A. Serres (1786-1868), joka teoretisoi, että korkeampien eläinten alkiot käyvät läpi alempien eläinten aikuisvaiheeseen verrattavissa olevia vaiheita sekä K. von Baer (1792-1876), joka oli kreationisti ja vastusti tätä näkemystä niin hyvin kuin darwinismiakin tarmokkaasti (Encyclopaedia Britannica, 1:789, 1992). Haeckel teki käsityksen suosituksi vetävällä lausahduksellaan: ‘Ontogeniassa rekapituloidaan fylogenia [yksilönkehityksessä kerrataan lajinkehitys]’ (tarkoittaen, että ihmisalkion kehitys kohdussa toistaa niitä vaiheita, joita ihmisen väitetään käyneen läpi evoluutiossa). Palaa tekstiin.
  2. R. Grigg, ‘Ernst Haeckel: Evangelist for evolution and apostle of deceit’, Creation 18(2):33-36, 1996. Palaa tekstiin.
  3. Esimerkiksi kehitysopin kannattaja Stephen J. Gould on sanonut: ‘Sekä [rekapitulaatio]teoria että ’asteittainen kehittyminen’ ovat, tai niiden pitäisi olla, kuolleita nykyään.’ ‘Dr Down’s Syndrome’, Natural History, 89:144, April 1980, lainattu Henry Morrisin kirjasta: The Long War Against God, Baker Book House, Michigan, p. 139, 1989. Palaa tekstiin.
  4. Esim. World Book Encyclopedia, 6:409- 410, 1994; Collier’s Encyclopedia, 1994, 2:138, 1994; Carl Sagan, The Dragons of Eden, Book Club Associates, London, pp. 57-58, 1977. Palaa tekstiin.
  5. Kreationistit ovat jo monien vuosien ajan osoittaneet, että samankaltaisuus ei todista yhteisestä esi-isästä, vaan voi yhtä hyvin olla merkki yhteisestä suunnittelusta, yhteisestä, tehokkaasta ‘rakennustekniikasta’ jne. Palaa tekstiin.
  6. Esim. Scott Gilbert, Developmental Biology, Sinauer Associates, Massachusetts, fifth ed., p. 254 and 900, 1997, jossa Gilbert sanoo virheellisesti piirustusten olevan‘Romanesin, 1901’, ja George B. Johnson, Biology, Mosby-Year Book, St Louis, p. 396, 1992. Palaa tekstiin.
  7. Esim. Mahlon Hoagland and Bert Dodson, The Way Life Works, Ebury Press, London, p. 174, 1995 esittää Haeckelin piirustukset täysissä väreissään, ei enempää eikä vähempää! Ja Richard Leakey, Illustrated Origin of Species, Faber and Faber, London, p. 213, 1986, missä Leakey kutsuu Haeckelin rekapitulaatio-opinkappaletta ‘harhaanjohtavaksi’, mutta silti esittää piirustukset. Palaa tekstiin.
  8. Michael Richardson et al, Anatomy and Embryology, 196(2):91-106, 1997. Palaa tekstiin
  9. Elizabeth Pennisi, ‘Haeckel’s Embryos: Fraud Rediscovered’, Science 277(5331):1435, September 5, 1997. Palaa tekstiin.
  10. ‘Embryonic fraud lives on’,New Scientist 155(2098):23, September 6, 1997. Palaa tekstiin.
  11. Nigel Hawkes, The Times (London), p. 14, August 11, 1997. Palaa tekstiin.
  12. Luomiseen uskovat ovat olleet aina tietoisia Haeckelin petoksesta, vaikkakaan eivät välttämättä sen suuruudesta. Katso Ian Taylor, In the Minds of Men, TFE Publishing, Toronto, pp. 185ff., 275ff., 1986; Wilbert H. Rusch Sr, ‘Ontogeny Recapitulates Phylogeny’, Creation Research Society, 6(1):27-34, June 1969; Douglas Dewar, Difficulties of the Evolution Theory, Edward Arnold & Co., London, Chapter VI, 1931. Myös Assmusth and Hull, Haeckel’s Frauds and Forgeries, Bombay Press, India, 1911. Palaa tekstiin.