Explore
Also Available in:

Abortin kannattajien perustelut murenevat

Kuinka syntymätön lapsi puolustaa itseään äitiänsä vastaan ja vahvistaa olevansa erillinen ihmisyksilö alusta lähtien

Kirjoittaja:

Alkuperäisjulkaisu: Creation 27(4) ss.18–20 11. syyskuuta 2005
Julkaistu suomeksi: Luominen nro 3 s.30–31
4633-mother-and-child

Samaan aikaan kun aborttien kysyntä lisääntyy,1 lisääntyvät myös tieteelliset todisteet niitä perusteluja vastaan, joita on usein käytetty aborttien puolustamiseen. Viimeaikaiset, vakuuttavat todisteet tulevat immunologiasta.

Puoli vuosisataa sitten, kun ihmisen immuunijärjestelmän hämmästyttävä mekanismi paljastui, Nobelin palkinnon voittanut biologi Sir Peter Medawar teki merkittävän lausunnon. Hän ilmoitti lapsen, joka siis on geneettisesti erilainen kuin äitinsä, hengissä selviytymisen äitinsä kohdussa sotivan niitä immunologian lakeja vastaan, jotka olivat tehneet tyhjäksi heidän kudossiirtoyrityksiään.2 Immuunijärjestelmä huomaa tavallisesti minkä tahansa ‘vieraan’ kudoksen kehossa ja puolustautuu välittömästi sitä vastaan (tätä kutsutaan nykyisin ensisijaisesti ‘tappaja–T–solu–mekanismiksi’).

Tämä aiheutti aikaisempien elinsiirtokokeilujen epäonnistumisen—vastaanottajan immuunijärjestelmä hyökkäsi luovuttajan ‘vierasta’ elinkudosta vastaan ja hylki sitä.3 Joten miksi äidin kohtu ei huomaa kehittyvän alkion ‘vieraan’ kudoksen läsnäoloa ja yritä hyökätä kudosta vastaan ja hyli sitä?

Nykyään tiedämme, että näin tapahtuukin! Ja tämä on syynä useisiin keskenmenoihin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kehittyvä lapsi puolustautuu hyvin erityisellä tavalla tappaja–T–solujen hyökkäystä vastaan. Niin kauan kuin puolustusmekanismi toimii asianmukaisesti voi raskaus jatkua loppuun asti. Kuitenkin jos puolustusmekanismi epäonnistuu, seurauksena on keskenmeno.

Augustassa, Yhdysvalloissa, sijaitsevan Georgian lääketieteellisen collegen tutkijat raportoivat vuonna 1998 julkaistussa tutkimuksessaan, että nisäkkäiden alkiot (tutkimus tehtiin hiirillä) tuottavat erityistä entsyymiä, nimeltä indoliamiini 2,3–dioksigenaasi eli ‘IDO’, joka heikentää emon T–solureaktiota ja mahdollistaa raskauden jatkumisen.2 Jatkotutkimukset ihmisillä paljastivat samanlaisen vaikutuksen ja osoittivat myös istukan alkionpuoleisen osan tuottavan IDO:a, ei äidinpuoleisen osan.4 Lisätutkimukset hiirillä osoittivat IDO:n tuotannon nousevan huippuunsa istukan muodostumisen aikana—tämä on kaikkein ratkaisevin aika äidin ja lapsen välisen elintärkeän yhteyden aikaansaamisessa.5 Vielä tuoreemmassa, ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa on osoitettu epäilyksettä, että IDO on erityinen mekanismi äidin ja lapsen kudosten kohtaamisessa ja että se estää äidin immuunijärjestelmää hylkimästä lastaan.6

Kasvain käyt­tää hyväk­seen sikiö­ent­syymiä

Päätekstissä viitatun, vuonna 1998 julkaistun IDO–tutkimuksen johtava tutkija, David Munn, on jatkanut tutkimustaan IDO:n roolista muualla kehossa ja hän on havainnut, että täsmälleen vas­taavan­lainen prosessi kuin raskauden aikana tapahtuu kehon sietäessä kasvaimia.1 Aivan niin kuin alkio tuottaa IDO:a suojaamaan itseään äitinsä im­muuni­jär­jes­tel­mältä, niin myös tietyt kas­vain­solut käyttävät samaa temppua pysäyt­tääk­seen ihmisen immuuni­jär­jes­telmän hyök­käyk­sen ja kasvaimen hylki­mi­sen. Nämä oivallukset auttavat löytämään uusia tapoja kasvainten hoitamiseen ja kirurgisten siirteiden hylkimisen vähen­tä­miseen.

Lähdeluettelo

  1. Munn, D.H. and Mellor, A.L., IDO and tolerance to tumours, Trends in Molecular Medicine 10(1):15–18, 2004.

Mutta mitä tekemistä tällä on abortin kanssa? Yleinen aborttien puolustamiseksi käytetty perustelu on se, että äidillä on oikeus hallita omaa kehoansa.7 Kuitenkin tämä tutkimus osoittaa hyvin selkeästi, että vauva ei ole osa äitinsä kehoa. Vauvalla on ainutlaatuinen geneettinen rakenne—vain puolet vauvan kromosomeista tulee äidiltä, toinen puoli tulee isältä ja jokainen kromosomiyhdistelmä on ainutlaatuinen. Tämä tilanne aiheuttaa sen, että äidin immuunijärjestelmä tunnistaa vauvan ‘vieraaksi’ ja järjestää hyökkäyksen tappaja–T–solu–järjestelmän kautta. Kun IDO:n tuotantoa vähennettiin keinotekoisesti hiirikokeissa, emon kohtu hylki nopeasti alkioita.2Raskaus voi jatkua täysiaikaiseksi asti vain koska vauva tavallisesti on hyvin varustettu elämään kohdussa ja tuottaa IDO:a sekä vähentää äitinsä T–solureaktiota.

Tämä tutkimus korostaa myös sitä tosiasiaa, että lapsen yksilöllisyys—hänen ainutlaatuinen geneettinen rakenteensa—on olemassa jo hedelmöityksestä lähtien. Hedelmöityksessä uuden ihmisen geneettiset ohjeet yhdistyvät ensimmäistä kertaa—yhdessä ainoassa tsygootiksi kutsutussa solussa. Mutta IDO–tuotanto alkaa vasta kuudentena päivänä.6 Miksi kuudentena päivänä? Kuudes päivä on valmistautumispäivä seitsemänteen päivään, jolloin uusi alkio kiinnittyy äitinsä kohtuun, jotta se saisi ravinteita äitinsä verenkierrosta.8 Tämä on juuri se aika, jolloin äidin tappaja–T–solut tavallisesti aloittaisivat hyökkäyksen ja hylkimisen—ellei olisi tuota edellisenä päivänä alkanutta hämmästyttävää vauvan IDO–tuotannon tuomaa suojaa.

Psalmissa (Ps. 139:13) meille kerrotaan Jumalan teoista: ‘…sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa’ [ja Jesajan kirjassa (Jes. 46:3) Jumala sanoo: ‘…te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti…’ (engl. käännös NIV): ‘…you whom I have upheld since you were conceived…’ = ‘te, joita olen ylläpitänyt hedelmöittymisestä lähtien’]. IDO on uskomaton osa Jumalan menetelmää ‘ylläpitää’ meitä henkilökohtaisesti kohdussa, eikä meidän tulisi rikkoa tätä ylläpitoa vastaan, eikä myöskään käskyä vastaan, jonka mukaan emme saa ottaa viattoman ihmisen henkeä, abortinkaan kautta.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Esimerkiksi laillisesti rajoitettu myöhäisvaiheen (>20 viikkoa) abortti tuli voimaan läntisessä Australiassa vuonna 1998. Tämän lainsäädännön aikana 95 %:iin aborttipyynnöistä on suostuttu, jopa 8. kuukaudella raskaana olevien naisten kyseessä ollessa. Katso Dickinson, J.E., Late pregnancy termination within a legislated medical environment, Aust. N.Z. J. Obstet. Gynaecol. 44(4):337–341, 2004. Palaa tekstiin.
  2. Munn, D.H. et al., Prevention of allogenic fetal rejection by tryptophan catabolism, [suomeksi: Allogeenisen sikiön hylkimisen ehkäisy tryptofaanin katabolismin avulla] Science 281(5380):1122–1124, 1998. Palaa tekstiin.
  3. Taistelu elinsiirteiden hylkimistä vastaan on nykyäänkin tärkeää. Vaikka luovuttajan elin ja vastaanottaja pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvin toisiaan vastaaviksi, vastaanottaja joutuu tavallisesti käyttämään koko elinikänsä immuunivastetta heikentävää lääkitystä. Tästä huolimatta elin saatetaan menettää hylkimisen takia jopa vuosien jälkeen siirrosta. Palaa tekstiin.
  4. Kudo, Y. and Boyd, C.A., Human placental indoleamine 2,3–dioxygenase: cellular localization and characterization of an enzyme preventing fetal rejection, [suomeksi: Ihmisen istukan indoleamiini-2,3-dioksigenaasi: sikiön hylkimistä estävän entsyymin lokalisointi soluissa ja karakterisointi] Biochim. Biophys. Acta 1500(1):119–124, 2000. Palaa tekstiin.
  5. Suzuki, S. et al., Expression of indoleamine 2,3-dioxygenase and tryptophan 2,3–dioxygenase in early conception, [suomeksi: Indoleamiini-2,3-dioksygenaasin ja tryptofaani-2,3-dioksigenaasin ilmentyminen varhaisessa hedelmöittymisessä] Biochem. J. 355(2):425–429, 2001. Palaa tekstiin.
  6. Kudo, Y. et al., Indoleamine 2,3-dioxygenase: distribution and function in the developing human placenta, [suomeksi: Indoleamiini-2,3-dioksigenaasi: jakautuminen ja toiminta kehittyvässä ihmisen istukassa] J. Reprod. Immunol. 61(2):87–98, 2004. Palaa tekstiin.
  7. Esimerkiksi aborttia kannattava objektivisti-filosofi Dr Leonard Peikoff (Ayn Randin, objektivismin perustajan, kollega ja vallanperijä) on sanonut: ‘Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana [alkio] on joukko suhteellisen erilaistumattomia soluja, jotka ovat olemassa osana naisen kehoa.’ capmag.com/article.asp?ID=2404, 18. lokakuuta 2004. Palaa tekstiin.
  8. Tämän tapahtumasarjan vaiheita voi seurata osoitteessa: www​.med​.upenn​.edu/​meded/​public/​berp/​overview/​BV_1​.html?6, 18. lokakuuta 2004. Palaa tekstiin.