Explore
Also Available in:

Hanok: Jumalan yhteydessä vaeltanut mies

Kirjoittaja: Lita Sanders

Alkuperäisjulkaisu: Creation 41(4) ss.24–25, lokakuu 2019
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 41, ss.42–43, 21. toukokuta 2021
Enoch

Mooseksen kirjan 5:n sukututkimus (1 Moos. 5) toistaa melankolisen kertosäkeen, “sitten hän kuoli”. Vaikka kirjatut elinajat ovat paljon pidempiä kuin yksikään ihminen nykyään kokee, kuoleman jatkuminen on paino­piste. Kukaan sukuluettelossa olevista ei saavuttanut tuhannen vuoden ikää ennen sortumistaan kuoleman kirouk­seen—paitsi yksi hämmästyttävä poikkeus.

Nooan isoisän isä Hanok syntyi seitse­mänteen sukupolveen Aadamista (1 Moos. 5:21–24). Hanokin sanotaan Nooan tavoin vaeltaneen Jumalan yhteydessä (1 Moos. 6:9). Septuaginta käsittelee tarkemmin sitä, mitä tarkoi­tetaan sillä, että hän oli “kel­vol­linen Jumalalle”. Israelin patriarkkojen sanotaan vaeltaneen Herran edessä (1 Moos. 48:15), niin kuin myös Daavid vaelsi (1 Kun. 3:6).

Herran yhteydessä vaeltaminen merkitsee vanhurskasta elämää ja uskoa Jumalaan. Vaikka Mooseksen lakia ei ollut vielä annettu, oli kuitenkin olemassa tietynlainen uhrij­ärj­es­telmä (ks. 1 Moos. 4:2–5) ja moraalinen perussäännöstö. Raamattu antaa ymmärtää, että Hanok eli saamansa ilmoituksen mukaisesti. Tiedämme myös, että hänellä oli uskoa, sillä “ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hepr. 11:6).

Sukuluettelon maininta Hanokista ei pääty hänen kuolemaansa; mielummin, sen sijaan Raamatussa sanotaan, että “häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.” Vaikka Raamatun ulkopuoliset kirjoitukset arvailevat, mitä Hanok teki ollakseen kaiken tämän arvoinen, ja kuinka tarkalleen Jumala otti hänet pois, Raamattu ei tässä kohdin tyydytä uteliaisuuttamme.

Voimme kuitenkin sanoa, että Hanok ei ollut ‘erityinen’. Hänhän oli Aadamin ja Eevan langennut jälkeläinen, kuten kaikki muutkin ihmiset, jotka ovat koskaan eläneet ja kuolleet. Hän teki syntiä ja tarvitsi pelastusta, joka tulisi luvatun naisen siemenen kautta (1 Moos. 3:15Matt. 1:18–23). Hän ei tehnyt itseään arvolliseksi vaeltamaan Jumalan yhteydessä olemalla tarpeeksi pyhä—kukaan ihminen ei pysty siihen. Ennemminkin Jumalaa miellytti tehdä jotain hyvin epätavallista Hanokin elämässä, syistä, jotka eivät täysin selviä yksistään tästä kertomuksesta.

Kun kuitenkin tarkastelemme Raamatun laajempaa asiayhteyttä, ehkä Jumala otti Hanokin ennakoimaan tulevaa kuoleman tappiota—osoittaakseen, että sanoilla “sitten hän kuoli” ei tulisi olemaan viimeistä sanaa Jumalan kansan kohtalossa. Jumalalla on edelleen kaikki valta kuoleman yli, ja Hanokissa näemme välähdyksen tulevista asioista.

Hanok mainitaan kolmesti Uudessa testamentissa. Hänet mainitaan Jeesuksen suku­luet­te­los­sa Luukkaan evankeliumin 3. luvussa (Luuk. 3), mikä vahvistaa hänen historiallisuutensa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: “Uskonsa perusteella otettiin Hanok pois, eikä hän nähnyt kuolemaa. ‘Häntä ei enää löydetty, koska Jumala oli ottanut hänet pois.’ Ennen poisottamistaan hän näet oli saanut todistuksen, että hän oli kelvollinen Jumalalle” (Hepr. 11:5).

Juudaan kirjeessä sanotaan: “Myös heitä tarkoittaa Hanok, Aadamista seitsemäs, ennus­taes­saan: ‘Katso, Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa panemaan kaikki tuomiolle ja osoittamaan kaikki ihmiset syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihin, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikkiin julkeisiin puheisiin, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet’” (Juud. 1:14–15). Tämä on yksi harvoista kohdista, joissa Raamattu siteeraa tietoa muusta kuin raamatullisesta lähteestä.

Mitä voimme oppia Hanokista?

Hanok opettaa meille, että pelastus toimi samalla tavalla kaikille, jopa ennen Mooseksen välittämää liittoa. Juma­laan luottaminen ja Hänen ilmoitukseensa usko­minen on aina ollut keskeistä. Hanok myös kiinnittää huomiomme siihen, että kuolema ei ole asioiden luon­nol­linen järjestys ja että Jumala tulee jonain päivänä tekemään siitä lopun. Niille, jotka ovat Kristuksessa, on luvattu ylösnousemus.

Tekeekö jonkin lähteen lainaaminen Raamatussa siitä Pyhän Kirjoituksen?

Jotkut ihmettelevät, todistaako Juudaan lainaus Hanokin kirjasta sen olevan Pyhä Kirjoitus. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa kerta, jossa Raamattu lainaa ei-raamatullista kirjoittajaa. Apostolien tekojen 17. luvussa Paavali siteeraa kahta kreikkalaista filosofia Areiopagi-puhees­saan, eikä hän varmastikaan tarkoita sisällyttää heitä Raamattuun. Lisäksi, joskus kun joku UT-kirjoittaja siteeraa Kirjoituksia, hän viittaa erityisesti Septuaginta-käännökseen, joka eroaa masoreettisesta tekstistä. Näissä tapauksissa lainauksesta tulee osa Pyhää Raamattua, koska se on nyt osa raamatullista kirjaa, mutta lähde, josta se tuli, pysyy ei-raamatullisena.