ÄLÄ käytä näitä argu­ment­teja luo­mi­sen puo­lus­ta­mi­ses­sa!

Ensisijainen auktoriteetti Luominen ry:lle ja Creation Ministries Inter­nation­alille (CMI) on Jumalan ereh­ty­mä­tön Sana, Raamattu [katso eng­lan­nik­si: Q&A Bible]. Kaikki tie­teel­liset teoriat sen sijaan ovat ereh­ty­väi­siä, ja usein uudet tutki­mus­tulokset kumoavatkin aiemmin hyvinä pidet­tyjä teorioita. Evoluutioon uskovat kor­jai­le­vat jatkuvasti teorioitaan uusien tut­ki­mus­tu­los­ten myötä, joten kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt tai huolissaan luomiseen uskovien teh­des­sä tieteellisille teorioilleen samoin.

Tässä artikkelisarjassa julkaisemme argu­ment­teja, joita luomiseen uskovien ei mieles­tämme tulisi käyttää. Osa argumenteista on selvästi virheellisiä, toiset pelkästään epäilyt­tä­viä tai vailla hyviä perusteita. Seli­täm­me lyhyesti, miksi näin on, ja/tai viittaamme lisä­tie­toina muihin artikkeleihin omilla sivui­llamme tai englan­nin­kieli­sellä creation.com-si­vus­tol­la. Emme väitä listaa tyh­jen­tä­väksi—siihen lisätään (tai siitä pois­te­taan) osia sitä mukaa kun saamme uutta tietoa. Monia näistä argumenteista Luominen ry tai CMI ei ole koskaan käyttänyt. Joitakin argu­ment­teja ei ole käyttänyt yksi­kään varteen­otettava luomis­järjestö, vaan ne ovat luomisen vastustajien laatimia olki­nukke­argumentteja.

Jotkut skeptikot kritisoivat luomiseen uskovia siitä, että nämä vetävät takaisin epäilyttäviä argumentteja. On huomion­arv­oista, että samat ihmiset syyttävät luomiseen uskovia siitä, että nämä eivät suostu muuttamaan mieltään!

Kumottujen argumenttien sitkeä tois­ta­minen yksin­ker­tai­sesti kostautuu—nimen­omaan totuus tekee meidät vapaiksi (Joh. 8:32), ei virhe. Lisäksi Kristus on totuus (Joh. 14:6)! Koska luomisen puolesta on niin paljon hyvää todistusaineistoa, ei ole mitään syytä käyttää ‘kyseenalaisia’ argumentteja.

Tämä uusi sarja osoittaa myös, miksi kannattaa pysyä ajan tasalla vakavasti otettavista luomis­aiheisista kir­joi­tuk­sista, sillä esi­mer­kik­si Luomi­nen-leh­ti ja eng­lan­nin­kie­li­set Creation-leh­ti [aiem­min Journal of Creation-julkaisu] ovat jo aiemmin paljastaneet jotkin näistä argu­men­teista virheellisiksi.

Haluamme myös muistuttaa luki­joi­tam­me, että olemme ensi­si­jai­sesti Raa­ma­tun puo­lel­la, emme varsinaisesti tie­de­yh­tei­sön vallitsevia käsityksiä vastaan. Keski­tym­me erityisesti raamatullisiin opetuksiin, että kolmi­yhteinen Jumala [katso englanniksi  Triune God] on luo­nut maailman ja että kuolema johtuu synnistä [katso eng­lan­nik­si death is the result of sin]. Luon­nolli­sena seu­rauk­sena tästä vastustamme evo­luutiota ja miljoonia vuosia, emme hakeaksemme riitaa. Niinpä keho­tam­me­kin kristittyjä vastus­ta­maan vallit­sevia näke­myksiä vain silloin kun ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa.

[Toim. huom.: Tälle sivulle päivi­tämme artik­keli­sarjan ‘Älä käytä näitä argu­ment­teja luomisen puolus­ta­mi­sessa! ’sitä mukaa kun sitä jul­kais­taan Luomi­nen-tiede­leh­des­sä.]

Mitä on meidän, kreationistien, tärkeä puolustaa ja mitä vältää?

• Tärkeä artikkelit suomeksi: Ota rauhallisesti ja valitse harkiten mitä puolustat


• Katso myös englanniksi: 
  Swaying in the breeze; 
  ja Presuppositionalism vs evidentialism, and is the human genome simple?

Vältä ehdottomasti näitä argumentteja!

• “Darwin luopui evoluutiosta kuolinvuoteellaan” Monet käyt­tä­vät tätä Lady Hopen alkuun pane­maa tarinaa. Hyvin suurella var­muu­della se ei kuiten­kaan pidä paikkaansa. Darwinin lähipiiriltä ei ole saatu minkäänlaista vah­vis­tus­ta asialle—ei edes hänen vaimol­taan Emmalta, joka ei koskaan pitänyt evolutionistisista aja­tuk­sis­ta. Ja vaikka väite olisikin totta, entä sitten? Jos tunnettu krea­tio­nisti luopuisi luomisesta, mitätöi­sikö se luomisen? Tällä argu­men­tilla ei ole minkäänlaista paino­arvoa. [Lisätietoa eng­lan­nik­si: Did Darwin recant?]
• “ Kuun pölykerroksen paksuus todistaa, että Kuu on nuori.” Krea­tio­nis­tit väittivät pitkään, että Kuun pölykerros on aivan liian ohut, jos se todella olisi kertynyt miljardien vuosien aikana. He perustivat väitteensä varhaisiin—evolutionistien teke­miin—arvi­oi­hin pölyn kerty­mi­sestä sekä huoleen siitä, että kuulaskeutujat uppoaisivat tähän pöly­ker­rok­seen. Varhaiset arviot olivat kuitenkin virheellisiä, ja Apollo-avaruus­alusten las­keu­tu­misten aikoihin NASA ei ollut huolis­saan uppo­ami­ses­ta. Niinpä pöly­kerroksen pak­suutta ei voida käyttää todisteena nuoresta Kuusta (eikä van­has­ta­kaan Kuusta). Lisätietoa englan­niksi: Moon dust and the age of the solar system [Katso myös englanniksi varo­vai­sen toi­mi­tuk­sel­linen päivitys päälehden tekstiin tehty v. 2014].


• “Planeettojen sijainteja las­ki­es­saan NASA:n tieto­koneet löy­si­vät puuttuvan vuorokauden ja 40 minuuttia, mikä todistaa Joosuan ’pitkän päivän’ ja Hiskian varjon palautumisen, joista ker­ro­taan Joos. 10:ssä ja 2 Kun. 20:ssä.” Tätä väitettä ei ole kannattanut yksikään mer­kit­tä­vä luomisjärjestö.
  
  Kyse on etenkin internetissä laa­jalle levinneestä vedätyksestä. Siihen nähden olennaisesti sama tarina ilmestyi vuonna 1936 Harry Rimmerin jokseenkin epä­luo­tet­ta­vassa kirjassa The Harmony of Science and Scripture [Tieteen ja Raamatun sopusointu]. Ilmeisesti tunte­maton henkilö kaunisteli tarinan nyky­aikaisilla or­ga­ni­saa­tioi­den nimillä ja laskentalaitteilla.
  
  Lisäksi koko tarina on mate­maat­ti­nen mahdot­to­muus—se vaatisi kiinteän referens­sipisteen ennen Joosuan pitkää päivää. Itse asi­as­sa mei­dän pitäisi ris­tiin­tar­kis­taa sekä tähtitieteelliset että historialliset lähteet voi­dak­sem­me havaita puuttuvan vuo­ro­kau­den. Ja jotta pystyi­simme jäljittämään puuttuvat 40 mi­nuut­tia, nämä re­fe­rens­si­pis­teet tulisi tietää muutaman minuu­tin tarkkuudella. On epäilemättä totta, että tietyssä pai­kas­sa nä­ky­neet auringon­pimen­nyk­set voi­daan ajoittaa täsmällisesti. Mutta muinaisiin asiakirjoihin aikaa ei merkitty niin tarkasti, joten vaa­dit­tu ristiintarkistus on yksin­ker­tai­sesti mahdotonta. Ja joka tapauk­sessa varhaisin his­to­rialli­sesti muis­tiin merkitty pimennys tapahtui vuonna 1217 eKr., lähes kaksi vuosisataa Joosuan jälkeen. Ei siis ole mitään tapaa, jolla yksikään tietokone voisi löytää puuttuvan vuorokauden. Histori­allinen ja tieteellinen doku­men­taatio siitä, että väitetty löytö on myytti, on luettavissa englanniksi osoitteesta: Has NASA Discovered a ‘Missing Day’? [suomeksi: Onko NASA Löytänyt ‘Kadonneen Päivän’?]
  
  Huomaa, että tämän myytin tuho­aminen ei tarkoita sitä, ettei­vätkö Joos. 10:n tapah­tumat ole tosia. Jotkin kertomuksen yksityis­kohdista puoltavat sen luo­tet­ta­vuut­ta, kuten se että myös Kuu hidastui. Päivän pidentämisen kannalta se ei ollut välttä­mätöntä, mutta Maasta katsoen näytti siltä, mikäli Jumala toteutti ihmeen hidastamalla Maan pyörimis­lii­ket­tä. [katso englanniksi: Joshua’s long day]
• NASA huijaa: Kuuhun las­keu­tu­misia ei ole tapahtunut. Tämä väite NASAn huijauksesta on esimerkki tilanteesta, jossa CMI (ja Luominen ry) muistuttaa lukijoita, että olemme Raamatun puolella emmekä itseisarvona tiede­yh­tei­söä vastaan.
  
  Ensinnäkin on raamatullista luot­taa useaan sil­min­nä­ki­jä­todis­ta­jaan (vertaa 5 Moos.  19:15), ja eräs moitteeton todistaja oli nyt edesmennyt James Irwin, joka oli vankkumaton raamatullinen kreationisti ja käveli Kuussa. Lisäksi Australian olisi täytynyt olla mukana tässä väitetyssä ‘huijauk­sessa’, koska Australian New South Walesissa sijait­se­vas­sa Parkesin observa­toriossa ollutta valtavaa 64-metristä radioantennia käytettiin sig­naa­lien välittämiseen Kuusta. Se valittiin, koska se oli tuon ajan paras ja se sijaitsi Australian eikä Amerikan puolella maapalloa (ks. australialainen doku­ment­ti­elo­kuva The Dish, 2000). Voimme myös suunnata voimakkaita lasereita tiet­tyi­hin kohtiin Kuuta ja havaita sieltä hei­jas­tu­nut­ta saman­taa­juuk­sis­ta valoa, mikä on mahdollista vain jos joku on ollut Kuussa ja jättänyt näihin tiettyihin kohtiin ta­kai­sin­hei­jas­ti­mia. Ja vielä yksi ongelma väit­teelle on se, että vaikka vuonna 1969 rakettiteknologia oli riittävän kehittynyttä viemään meidät Kuuhun, videoteknologia oli täysin kykenemätön tämän lavas­ta­mi­seen [ks. englan­nin­kie­li­nen video net­ti­si­vun ulko­puo­lella Moon Landings Faked? FilmmakerSays Not!]
  
  Toiseksi huijausepäilyä perus­tel­laan väit­teil­lä, joiden takaa pal­jas­tuu tieteen väärin­ym­mär­tä­minen (ks. Myytinmurtajien jakso #104 (0702), 2008):
  
  • VÄITE: Valokuvissa pitäisi näkyä vain yhden va­lon­läh­teen eli Auringon vuoksi saman­suun­taisia varjoja. Erisuuntaiset varjot todis­ta­vat, että tapahtuma kuvat­tiin studiossa, jossa oli useita valoja. Todel­li­suu­des­sa Kuun epätasaisten pin­nan­muo­to­jen vuoksi samansuuntaiset varjot voivat näyttää eri­suun­tai­sil­ta kuvaus­kul­masta kat­sot­tuna.
  • VÄITE: Avaruusaluksen varjossa ollut astronautti oli helposti nähtävissä, mikä olisi mahdotonta, jos valon­läh­tei­tä oli vain yksi. Tässä unoh­de­taan toinen lähde: kuunvalo! Kuun pin­nasta heijastunut valo olisi tehnyt astronautin helposti näky­väksi. Lisäksi maanvalo on paljon kirk­kaam­paa Kuussa kuin kuunvalo on Maassa, koska Maalla on sekä suu­rem­pi pinta-ala että pa­rem­pi albedo eli heijastuskyky.
  • VÄITE: Kuvissa ei näkynyt tähtiä, siispä oltiin stu­di­os­sa. Väärin. Kamera, joka oli säädetty toimimaan opti­maa­li­sel­la tehokkuudella Kuun pinnan kirkkaassa valossa, ei ollut tarpeeksi herkkä näyttääkseen tähtiä.
  • VÄITE: Jalanjälkiä ei olisi voinut jäädä hiekkaan ilman kosteutta, joka olisi pitänyt hiekan muodossaan. Tämä on totta Maassa, missä vedellä on tapana pyöristää hiekanjyvät. Kuussa hie­kan­jy­vät ovat kulmikkaita ja pysyivät siksi paikoillaan.
  • VÄITE: Lippu lepatti, joten siellä on täytynyt käydä tuulen vire. Ei, vaan astro­nautti kiersi lip­pu­tan­koa työntäessään sitä Kuun pintaan. Tämä sai lipun lepattamaan, mitä jatkui hetken aikaa, koska ilman­vastus puuttui.
  • VÄITE: Kuukävelyt tehtiin studiossa. Mutta videolla näkyviä liikkeitä voi par­hai­ten matkia lentokoneessa, joka putoaa riittävän no­pe­asti simu­loi­dak­seen Kuun vetovoimaa, joka on ⅙ Maan vetovoimasta. Tätä ei kuiten­kaan voida jatkaa kovin pitkään, kun taas filmi kuukävelystä kestää 143 minuuttia.
  • VÄITE (ei Myy­tin­mur­ta­jis­sa): He eivät olisi päässeet Van Allenin vyö­hyk­keiden läpi. Miten väitteen esittäjät kuvittelevat, että vyö­hyk­keet havait­tiin ensi kertaa? Satel­lii­teilla! Itse asiassa luomi­seen uskova ra­ket­ti­tie­de­mies Dr Henry Richter, joka oli mukana Amerikan ensim­mäisen satelliitin (Explorer 1) suunnittelussa, teki kovan suos­tut­te­lu­työn saadak­seen Dr James Van Allenin paketin (gei­ger­mit­tarin) mukaan lennolle, ja sen ansiosta vyö­hyk­keet löydettiin. Ja vastaus on se, että Apollo 11:n lento­rata vältti vyö­hyk­keiden niitä kohtia, joissa säteily on voimak­kain­ta, ja läpi men­tiin niin nopeasti, että saatiin vain minimiannos säteilyä: itse asiassa paljon vähemmän kuin 5 rem-yksikköä, jonka ra­dio­ak­tii­vis­ten materiaalien parissa usein työs­ken­te­levät Yhdys­valtain atomi­ener­gia­ko­mis­sion teknikot keski­määrin saavat.
• Maa on litteä.  Englanniksi: Raamattu ei opeta tällaista, Varsinkin Jesaja kiistää sen, Kirkko ei ole koskaan opettanut sellaista, Väite on monesta syystä tie­teel­li­sesti järjetön, Ja johtava litteän maan puolustaja on evo­lu­tio­nisti! [Katso—myös englanniksi—tämä 15 minuutin video].
• “Villamammutit pikajäätyivät veden­pai­su­mus­katas­trofin aikana.” Tämä ei sovi yhteen niiden geologisten olosuhteiden kanssa, joista mammutteja löydetään. Kaikkein toden­nä­köi­sim­min mammutit menehtyivät jääkauden loppu­vai­heessa, mahdollisesti katastrofaalisissa pöly­myrskyissä. Osittain sulaneet mahalaukun jäännökset eivät todista pikajäätymistä, koska elefanttien maha toimii erään­lai­sena varastona—USA:n keski­län­nestä löydettiin mas­to­dont­ti, jolla oli säilynyttä kasvi­ma­teriaalia sisuk­sissaan, vaikka alueen maa ei ollut edes jäässä. [Ks. eng­lan­nin­kie­li­nen artikkeli: The extinction of the woolly mammoth: was it a quick freeze?]
• “Castenedolon ja Calaverasin ihmis­jään­nök­set ’vanhoissa’ kerrok­sissa kumo­a­vat geo­lo­gi­sen kerros­sar­jan.” Caste­ne­do­lon ja Cala­ve­ra­sin ihmisjäännökset eivät ole luotettavia löytöjä—Cas­te­ne­do­lon luu­rangos­sa on jälkiä intrusiivisesta hau­tau­tu­mi­ses­ta eli tuoreesta hau­tau­tu­mi­ses­ta vanhempaan kerrokseen. Kaikilla muilla fossiileilla paitsi ihmis­fos­sii­leilla on näet ollut aikaa kyllästyä suolalla. Mitä Cala­verasin kalloon tulee, sen olivat luultavasti kaivostyöläiset jättäneet kaivok­seen huijaus­tar­koi­tukses­sa. Tämänhetkisen CMI:n näke­myksen ihmis­fos­sii­lien stratigrafiasta näet Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta-kirjan luvusta 15.
• Dubois myönsi, että jaava­nih­mi­nen ei ollut “puuttuva rengas”, ja väitti sen olleen vain jättiläis­mäinen gibboni [pieni ihmis­api­na]. Evoluutiomyönteiset antropologian oppikirjat väittivät näin, ja kreationistit seurasivat esi­merk­kiä. Kyseessä oli kuitenkin Duboisin vää­rin­ym­mär­tä­minen, kuten Stephen Jay Gould on osoittanut. On totta, että Dubois väitti jaa­van­ihmi­sen (jota hän kutsui nimellä Pithe­can­thro­pus erectus) olleen gibbonin kokoinen. Duboisilla oli kuitenkin oma­laa­tuinen evo­luutio­käsitys (nykyisin yleisesti hylätty), joka vaati tarkkaa vastaavuutta aivojen koon ja ruumiin painon välillä. Duboisin väite jaa­van­ihmi­sestä oli itse asiassa ristiriidassa olennon rekon­stru­oi­dun todennäköisen kehon massan kanssa. Duboisin omaperäisen ehdotuksen kannalta oli kuitenkin välttä­mätöntä, että väitetty siirty­mävaihe ihmiseen sopisi mate­maattiseen sarjaan. Niinpä Duboisin gibbon-väite oli suun­niteltu vahvis­ta­maan löydön asemaa ‘puuttuvana renkaana’. [Ks. englanniksi: Who was ‘Java man’?].
• “Japanilainen Zuiyo Maru-troolari pyydysti kuolleen joutsenliskon lähellä Uutta-Seelantia.” Kyseinen raato oli lähes varmasti mädän­ty­mis­ti­las­sa ollut jättiläishai. Niiden kidukset ja leuat mädäntyvät vauhdilla ja putoavat pois jättäen kalan päähän tyypillisen pienen kaulan. Tämä on osoitettu rannoille ajelehtineilla vastaavilla näytteillä. Lisäksi Zuiyo Maru -raadon yksityiskohtaiset anatomiset ja bio­ke­mi­alliset tutkimukset osoittavat, että kyseessä ei ole voinut olla joutsen­lisko. [Katso englanniksi:  Live plesiosaurs: weighing the evidence ja  Letting rotting sharks lie: Further evidence that the Zuiyo-maru carcass was a basking shark, not a plesiosaur. Katso myös: A ‘tail’ of many monsters ja Parkie: a new ‘pseudoplesiosaur’ washed up on the Nova Scotia coast].
• “Termodynamiikan toinen pääsääntö alkoi syn­tiin­lan­kee­muk­sessa.” Toisen pääsäännön mukaan maailmankaikkeuden entropia (‘epä­jär­jestys’) kasvaa ajan kuluessa, ja joidenkin mielestä tämä on seurausta syntiin­lan­kee­muk­sesta. On kuitenkin syytä huomata, että epäjärjestys ei ole aina vahingollista. Päivänselvä esimerkki on ruuansulatus, joka pilkkoo suuria ruoka­mole­kyylejä niiden pie­nem­miksi raken­nus­osa­siksi. Toinen esimerkki on kitka, joka muuttaa järjestyneen mekaa­ni­sen energian jär­jes­täy­ty­mät­tö­mäk­si lämmöksi—ilman kitkaa Aadam ja Eeva olisivat liukastelleet kulkiessaan Eedenin paratiisissa Jumalan seurassa! Maallikolle vähemmän ilmeinen esimerkki on maa­palloa läm­mit­tävä Aurinko—fysikaalisen kemian asian­tun­ti­jalle lämmön siirtyminen kuumasta kap­pa­lees­ta kylmään on klassinen esi­merk­ki toisen pää­sään­nön käytännön vaiku­tuk­sesta. Myös hengitys on perinteinen esimerkki toisesta pää­sään­nöstä—siinä kaasu kulkeutuu korkeam­masta pai­neesta matalampaan pai­nee­seen. Lopuksi, kaikki hyödylliset prosessit maailmassa, mukaan lukien sikiön kehitys aikuiseksi, kasvat­tavat maail­man­kaik­keu­den koko­nais­epäjärjestystä, mikä osoittaa, että termodynamiikan toinen pääsääntö ei ole luon­nos­taan kirous.
  
  Nefesh-eläinten kuolema ja kärsimys ennen syn­tiin­lan­kee­musta ovat vastoin em. raama­tullista viitekehystä, kuten on myös kärsi­mys (tai ‘luoma­kun­nan synny­tys­tuskat’, Room.  8:20–22). Toden­nä­köi­sem­min Jumala otti syntiin­lankee­muksen jälkeen pois osan ylläpitävästä voi­mas­taan (Kol. 1:15–17), niin ettei toisen pääsäännön rappeuttava vaikutus enää kumoutunut.
• “Naisilla on yksi kylkiluu enemmän kuin mie­hillä.” Olemme jo kauan sitten osoittaneet virheelliseksi tämän väitteen, joka näyttää olevan suositumpi luomis­näke­myksen vääristelyä harrastavien epä­rehel­listen skeptikkojen parissa. Kylkiluun poisto ei vaikuta jälke­läi­sille välitettävään geneet­ti­seen informaatioon—eihän myös­kään yhden sormen menet­tä­neelle mie­helle synny yh­dek­sän­sor­misia lapsia. Kuka tahansa skeptikko, joka yrittää horjuttaa uskoa Raamattuun tällä väitteellä, on ilman muuta kaappi-lamarkisti , eli hänen on uskottava Lamarckin täydellisesti kumottuun ajatuk­seen han­kit­tu­jen omi­nai­suuk­sien periy­ty­mi­sestä! Huomaa myös, että kylki­luun poistosta ei koitunut Aada­mille pysyvää haittaa, koska kylkiluu kykenee kasvamaan uudelleen, mikäli sitä ympäröivä kalvo (periosteum) jätetään koskematta. [Ks. Uudel­leen­kas­vavat kylkiluut: Aadam ja ‘puuttuva’ kylkiluu]