Explore
To help keep this free information coming, consider supporting CMI with an online end of year donation!
Also Available in:

Ensimmäinen Mooseksen kirja on historiaa!

Kirjoittaja: 

Alkuperäisjulkaisu: Creation 37(2) s.50–52 huhtikuu 2015
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro.25, s.5, 19 toukokuun 2017
10211-numbers

Luotamme pal­ve­lu­työs­säm­me Raamatun arvovaltaan sen en­sim­mäi­ses­tä jakeesta alkaen. Eräät raamatullisen (‘nuoren maan’) luomisen vastustajat väittävät myös luottavansa Kirjoitusten arvovaltaan, vaikka sanovat 1. Mooseksen kirjan lukujen 1–11 (1 Moos. 1–11) olevan joko runoutta tai vertauskuvallista tekstiä. Jotkut toiset moittivat meitä sanomalla: ”1. Mooseksen kirja ei ole tieteellinen oppikirja.” Jos olen leikkisällä tuulella, vastaan heille: ”Onneksi ei ole, sillä tieteelliset oppikirjat vanhenevat muutamassa vuodessa.” Yleensä kuitenkin totean, että 1. Mooseksen kirja on aitoa historian kuvausta, tapahtumista, jotka todella tapahtuivat mennei­syydessä.1

On tärkeää, että tämä väite perustellaan osoittamalla, mikä 1. Mooseksen kirjan kirjallinen tyylilaji on.2 Se tapahtuu vertaamalla Raamattua Raamattuun.

Muut Raamatun kirjoittajat pitävät 1. Mooseksen kirjaa todellisena historian kuvauksena

Olemme aikaisemmin osoittaneet useissa artikkeleissa, että 1. Mooseksen kirja tulkitaan tapahtuneeksi historiaksi kaikkialla Raamatussa.3 Kaikki Raamatun kirjoittajat – niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa – pitävät ihmisiä, tapahtumia, aikajaksoja4 ja jopa tapahtumien järjestystä todellisina, ei vain kirjallisina tai teologisina tehokeinoina.5 Opetus uskosta ja moraalista perustuu ratkaisevalla tavalla Raamatun historialliseen totuuteen.6 Lisäksi Uuden testamentin kirjoittajat aivan selvästi edellyttivät, että ensimmäisissä seurakunnissa heidän tekstiensä lukijat saivat vasta­käänty­neinä yksityiskohtaista opetusta 1. Mooseksen kirjasta.7

Miltä raamatullinen historia näyttää?

Historiallisen tulkinnan vastustajilta on syytä kysyä: miltä odottaisitte 1. Mooseksen kirjan tekstin näyttävän, jos se olisi historian kuvausta? Kysymykseen voi vastata tarkas­tele­malla tyylilajia, jolla Raamatun kiistattomia historiallisia tapahtumia on kuvattu. Kiistatonta historiankuvausta on esimerkiksi 2. Mooseksen kirjassa sekä Joosuan ja Tuomarien kirjoissa jne.

Heprean kielen asiantuntijat ovat osoittaneet, että Vanhan testamentin historiallisissa kertomuksissa esiintyy tiettyjä tunnusomaisia verbimuotoja. Kertomukset alkavat verbityypillä, jota kutsutaan nimellä qatal (perfekti), ja jatkuvat toisen tyyppisellä, wav (vav,8 ו) –konsekutiivilla eli wajiqtol-verbillä (imperfekti).9 Nämä verbityypit esiintyvät toistuvasti Vanhan testamentin historiallisissa kirjoissa.

Kun katsotaan 1 Moos. kirjaa, siellä ensimmäinen verbi ברא bara (loi) on qatal–muoto, kun taas sen jälkeen kertomusta eteenpäin vievät verbit ovat wajiqtol–muodossa (ויאמר wajo’mer (‘ja … sanoi’), ויהי wajehi (‘ja tuli’), וירא wajare (‘ja … näki’). Siten nämä ovat juuri sellaisia verbimuotoja, kuin historialli­selta kerronnalta voisi odottaakin.

Sen lisäksi 1. Mooseksen kirjan lukujen 1–11 (1 Moos. 1–11) kerronta kulkee eteenpäin ilman tyylimuutosta lukuihin 12–50 (1 Moos. 12–50) saakka. Kukaan ei ole epäillyt, etteikö jälkimmäistä osaa voisi pitää historiallisena tekstinä. Siksi epäilykset aikaisemman osan historiallisuudesta eivät nouse kieliopista tai tekstistä itsestään. Sen sijaan ne tulevat tekstin ulkopuolisista pohdinnoista, kuten pitkien aikajaksojen uniformitarianistisesta geologiasta ja evoluutiobiologiasta.

Miltä runolliset tekstit näyttävät?

Miltä 1. Mooseksen kirja näyttäisi, jos se olisi runoutta? Esimerkiksi Psalmien kirjasta näkee hepreankielisen runouden olevan erityylistä.10 Heprean runoutta määrittelevä ominaisuus ei ole loppusoinnut tai runomitta vaan rinnastus (parallelismi). Se tarkoittaa sitä, että toteamukset kahdessa tai useammassa peräkkäisessä säkeessä liittyvät toisiinsa jotenkin. Esimerkiksi syno­nyy­misessa parallelismissa on yksi toteamus, sitten heti perään sanotaan sama asia hieman toisin sanoin. Ps. 19:2–3 havainnollistaa tätä hienosti:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Päivä lausuu päivälle sanan,
yö ilmoittaa yölle tiedon

Antiteettisessa parallelismissa ensimmäistä säettä seuraa päinvastainen toteamus, niin kuin Sananl. 28:1 ja 7:ssä:

Jumalattomat pakenevat, vaikka kukaan ei aja takaa,
mutta vanhurskaat ovat rohkeita kuin nuori leijona.
Joka noudattaa lakia, on ymmärtäväinen poika,
mutta kemuja rakastavien kumppani tuottaa isälleen häpeää.

Synteettisessä parallelismissa ensimmäisen säkeen toteamusta laajennetaan seuraavissa. Näin esimerkiksi Ps. 24:3–4:ssä:

Kuka saa nousta Herran vuorelle
ja kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan?
Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän,
joka ei tavoittele turhuutta eikä vanno väärin.

Parallelismia eli rinnastusta ei kuitenkaan esiinny 1. Mooseksen kirjassa, paitsi jos kyseessä on jonkun ihmisen lausahdus, niin kuin 1 Moos. 4:23–24:ssa. Sellaiset erottuvat selvästi muusta tekstistä—jos 1. Mooseksen kirja olisi runollista tekstiä, siinä käytettäisiin rinnastusta kaikkialla.11 Itse asiassa Raamatussa on Jumalan luomistöiden runollinen ylistys: Ps. 104. Siispä jos tahdotaan katsoa, miltä luomisaiheinen runollinen kerronta näyttää, niin sieltä se löytyy. Muun muassa Ps. 104:7, 11 on täydellinen esimerkki rinnastuksesta:

Ne pakenivat sinun nuhteluasi,
sinun jylinääsi ne kiirehtivät pakoon. …
ja antavat juoman kaikille kedon eläimille;
villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

Lisäksi hepreankielen asiantuntija Dr Steven Boyd on osoittanut, että heprean runoudessa yleisiä ovat eri verbimuodot kuin historiallisissa kirjoissa. Hänen verbianalyysinsä perusteella 1 Moos. 1:1–2:3 on kertovaa tekstiä (ei runoutta) todennäköisyydellä 0,99997.12

1. Mooseksen kirjan ja muiden kirjoitusten rakenteellisia samankaltaisuuksia

1 Moos. 1:n kanssa rakenteellisesti hyvin samankaltainen teksti on 4 Moos. 7. Molemmat ovat jäsenneltyjä kertomuksia ja sisältävät hepreankielisen päivä-sanan יוֹם (yôm) ) järjestysluvun kanssa—molemmat tosiaan ovat numeroitujen päivien ketjuja. 4 Moos. 7:ssä on 12 peräkkäistä numeroitua päivää, jolloin Israelin jokaisen 12 sukukunnan edustajat toivat uhrinsa alttaria varten:

Ensimmäisenä päivänä toi uhrilahjansa Nahson, Amminadabin poika, Juudan heimosta. …
Toisena päivänä toi uhrilahjansa Netanel, Suuarin poika, Isaskarin ruhtinas. …
Kolmantena päivänä toi uhrilahjansa Sebulonin jälkeläisten ruhtinas Eliab, Heelonin poika. …
Kahdentenatoista päivänä toi uhrilahjansa Naftalin jälkeläisten ruhtinas Ahira, Eenanin poika. …

Numeroitujen päivien rinnasteisuus on vieläkin vahvempi, kun ottaa huomioon, että 4 Moos. 7 ei ainoastaan numeroi jokaista päivää, vaan myös alkaa ja päättyy ilmauksella ”sinä päivänä, jona”. Ilmaus viittaa yhteisesti kaikkiin päiviin, joiden kaikki myöntävät olevan normaalin pituisia päiviä. Tämä kumoaa sen virheellisen väitteen, jonka mukaan sama ilmaisu (כיום bəjôm131 Moos. 2:4:ssä, jossa luomisviikosta esitetään yhteenveto, merkitsisi sitä, että ensimmäisen luvun päivät eivät olisi normaalipituisia, koskapa bəjôm on hepreassa sanonta, joka tarkoittaa ”siihen aikaan, kun” (kuten se 1 Moos. 2:4:ssä on suomennettu).14

Lisäksi, kukaan ei väitä 4 Moos.7 luvun olevan vain runolliseen kehykseen puettua teologian opetusta ilman kiinnekohtaa historiaan. Ei ole mitään kieliopillista syytä väittää sellaista myöskään luomis­kerto­muksen päivistä (1 Moos.). Molemmat ovat suoraa historiallista kerrontaa.

Numeroidut päivät = normaalin mittaiset päivät

On hyvä huomata, että 1 Moos. 1:5 kirjan luomisviikon päivät 2–6 on hepreassa ilmaistu järjestysluvuilla15 samaan tapaan kuin 4 Moos.:ssakin— eli näin: toinen (שני shenî), kolmas (שלשי shlishî), neljäs (רביעי rveî‘yî), viides (חמישי chamîshî) ja kuudes (ששי shîshî).

Ensimmäinen päivä on kuitenkin ilmaistu eri tavalla. 1 Moos. 1:5 ei nimittäin sano järjestyslukua käyttäen ”ensimmäinen päivä” (joka olisi יום ראשון jom ri’shon), vaan ”yksi päivä”, (יום אחד yôm echad) , joka on perusluku.16 Tämä on ensimmäinen hetki kirjoitetussa historiassa, kun joku puhuu päivästä numeron kanssa – siten perusluku sopii hyvin tähän. Päivä voi olla ensimmäinen vain, jos on ollut muitakin päiviä; mutta luomisviikon alussa oli vain tuo yksi päivä. Tämän lisäksi Jumala itse määrittelee 1 Moos. 1:5:ssä, mikä päivä on: pimeä aika (yö) ynnä valoisa aika (päivä). ”Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.” Maan pyörähdys akselinsa ympäri on yksi päivä. Koko luomistapahtuma tuli päätökseen siinä ajassa, jossa maa pyörähti akselinsa ympäri kuusi kertaa. Kuusi normaalin mittaista maan pyörähtämisen päivää.17

Kirkkoisä Basileios Suuri (329–379) kirjoitti tästä kauan aikaa sitten Luomisviikon saarnassaan:

”Mistä syystä Raamatussa ei alun perin sanota ’ensimmäinen päivä’, vaan ’yksi päivä’? Olisi kaiketikin ollut johdon­mukai­sempaa sanoa seuraavaa toiseksi ja sitten kolmanneksi ja neljänneksi ja sitä päivää, joka oli sarjan alkuna, ’ensimmäiseksi’. Mutta tässä sanotaan ’yksi päivä’, määritellen niin päivän ja yön kokonaisuuden. Nyt puhutaan vuorokaudesta—siis kahden­kymme­nen­neljän tunnin ajasta joka käsittää päivän ja yön yhdistettynä. Päiväntasauksen vaiheessa, kun ne kumpikin ovat yhdenvertaiset, voidaan tarkoin rajatulla hetkellä todeta kummankin yhteinen pituus. On kuin Mooses sanoisi: kahden­kym­me­nenneljän tunnin pituinen on yhden päivän mitta. Tai: päivän palaaminen yhdestä määräpisteestä takaisin samaan toteutuu yhdessä päivässä.”18

Johtopäätös

1. Mooseksen kirja todella on historiaa. Näin muut Raamatun kirjoittajat sen ymmärsivät—ja syystäkin, sillä myös sen kirjoitustyyli ja käytetyt verbityypit ovat samankaltaisia muiden Raamatun historiallisten kirjojen kanssa. Se ei myöskään näytä ollenkaan psalmien tapaiselta runolliselta tekstiltä.19 (Mukailtu kirjoittajan uudesta kirjasta The Genesis Account: a theological, historical and scientific commentary on Genesis 1–11 (1 Moos. 1–11).

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Sarfati, J., “But Genesis is not a science textbook”, Creation 26(4):6, 2004; creation.com/textbook. Palaa tekstiin.
  2. Klassinen selitys [englanniksi]: Grigg, R., Should Genesis be taken literally? Creation 16(1):38–41, 1993; creation.com/literal. Ks. [englanniksi] myös: Sarfati, J., Refuting Compromise, ch. 2, Creation Book Publishers, Atlanta, 2004, 2011; sekä artikkelit osoitteesta creation.com/genesis. Palaa tekstiin.
  3. Uusi julkaisu Genesis Verse-by-Verse osoittaa tämän, ks. [englanniksi]: creation.com/genverse. Palaa tekstiin.
  4. Wieland, C., Maailman ikä Jeesuksen mukaan. Luominen 13:25–28. Alkuperäisjulkaisu Jesus on the age of the earthCreation 34(2):51–54; creation.com/jesus-age. Palaa tekstiin.
  5. Sarfati, J., Ensimmäinen Mooseksen kirja: Raamatun kirjoittajat uskoivat siihen todellisena historiana (Genesis: Bible authors believed it to be history), Creation 28(2):21–23, 2006; creation.com/gen-hist-fi. Ks. myös: Batten, D., ja Sarfati, J., 15 Reasons to Take Genesis as History, Creation Book Publishers, 2006. Palaa tekstiin.
  6. Sarfati, J., Miksi Raamatun historiallisuus on tärkeää. Luominen 13:4–7. Alkuperäisjulkaisu Why Bible history mattersCreation 33(4):18–21; creation.com/bible-history-fall-ark. Palaa tekstiin.
  7. Cosner, L., Mitä Uusi testamentti ei kerro, Luominen 22:49–51. Alkuperäisjulkaisu What the New Testament doesn’t sayCreation 36(4):49–51; creation.com/nt-doesnt-say. Palaa tekstiin.
  8. Nykyhepreassa silloin kun ו-kirjainta käytetään konsonanttina, se äännetään niin kuin meidän v-kirjaimemme. Mutta raamatullisena aikana se äännettiin niin kuin meidän w. Sama äännemuutos tapahtui latinassa: kun Julius Caesar sanoi: ”Veni, vidi, vici” (Tulin, näin, voitin), hän äänsi sen: ”Weni, widi, wiki”. Paljon myöhemmin kirkkolatinassa se äännetään: ”Veni, vidi, vitši”. Palaa tekstiin.
  9. Joüon, P. and Muraoka, T., A Grammar of Biblical Hebrew: Part Three: Syntax, s. 390, Pontifical Biblical Institute, Rome, 1991. Palaa tekstiin.
  10. Ks. [englanniksi]: Is Genesis poetry/figurative, a theological argument (polemic) and thus not history? creation.com/fh. Palaa tekstiin.
  11. Kaiser, W.C., Jr., ‘The literary form of Genesis 1–11’ in Payne, J.B., New Perspectives on the Old Testament, Word Inc., Waco, Texas, USA, ss. 59–60, 1970. Palaa tekstiin.
  12. Todennäköisyydet vaihtelevat välillä 0 (mahdoton) ja 1 (varma). Boyd, S.W., The biblical Hebrew creation account: New numbers tell the story, icr.org, Marraskuu 2004. Katso myös: Boyd, S.W., A proper reading of Genesis 1:1–2:3; in: De Young, D. (Ed.), Thousands … Not Billions, Master Books, Green Forest, AR, ss. 157–170, 2005. Palaa tekstiin.
  13. Itse asiassa 4 Moos. 7:ssä käytetään sanaa bajôm, jossa ”a” edustaa määrättyä artikkelia tarkoittaen ”tiettynä [x:ntenä] päivänä”, toisin kuin bəjôm, josta määrätty artikkeli puuttuu. Palaa tekstiin.
  14. Teologi: Ensimmäinen Mooseksen kirja tarkoittaa sitä, mitä se sanookin! Jonathan Sarfati haastattelee Vanhan testamentin tutkijaa Dr Robert McCabea. Luominen 9:24–27. Alkuperäisjulkaisu Creation 32(3):16–19, 2010. Graves, D.G., “… when Yahweh God made the earth and the heavens,”—a proposal for the right translation of כיום [bəyôm] in Genesis 2:4, J. Creation 23(3):119–122, 2009. Palaa tekstiin.
  15. Järjestysluvuilla viitataan esimerkiksi maaliin tulleiden juoksijoiden järjestykseen—ensimmäinen, toinen, kolmas jne. Peruslukuja ovat yksi, kaksi, kolme jne. Palaa tekstiin.
  16. Eräs englanninkielinen raamatunkäännös, joka viittaa tähän eroon on NASB (New American Standard Bible) Palaa tekstiin.
  17. Tämä numerointitapa sekä määrätyn artikkelin tarkoituksellinen käyttö 6. päivästä (ja 7. päivästä 1 Moos. 2:2–3:ssa samoin kuin kaikista päivistä 4 Moos. 7:ssä) korostavat tätä vielä lisää. Sarfati, J., The numbering pattern of Genesis, J. Creation 17(2):60–61, 2003; creation.com/numbering—after Steinmann, A., אחד as an ordinal number and the meaning of Genesis 1:5, Journal of the Evangelical Theological Society (JETS) 45(4):577–584, 2002. Palaa tekstiin.
  18. Basileios Suuri, Kuuden päivän luomistyö 2:8 (s. 34–35), SPF 2, 2015. Alkuteos: Hexaëmeron 2:8, AD 70, newadvent.org/fathers/32012.htm; ks. myös [englanniksi]: Genesis means what it says: Basil (AD 329–379), Creation 16(4):23, 1994; creation.com/basil. Palaa tekstiin.
  19. Yksityiskohtainen kritiikki sellaisia kompro­missi­yrityksiä kohtaan, joissa yritetään kieltää 1. Mooseksen kirjan historiallisuus kirjallisen tyylin perusteella [englanniksi]: Kay, M., On literary theorists’ approach to Genesis 1 (two parts), J. Creation 21(2):71–76; 21(3):93–101, 2007; creation.com/literary-theory-1 ja creation.com/literary-theory-2. Palaa tekstiin.