Explore
Also Available in:
birka-pinhead

Birkan rintaneula

Viikinkien ‘meren lohi­käär­meet’ uh­maa­vat evo­luu­tion his­to­riaa

by 

Alkuperäisjulkaisu englanniksi: Creation 42(4):52–54, 2020
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro.40, ss.50–52, 19 helmikuuta 2021
”Silloin kun dinosaurukset hallitsivat maan pääl­lä, joutsenliskot uiskentelivat me­ris­sä.”1

Tällainen on evolutionistien oppilause näistä usko­mat­to­mis­ta meri­lohi­käär­meistä.2 Dino­sau­rus­ten tapaan evo­luu­tion aikajana sijoittaa niiden suku­puu­ton noin 66 miljoonan vuoden taakse, aikaan kauan ennen ihmis­kun­nan alkua. Tuore löydös, joka ratkaisee 130 vuotta vanhan arvoituksen, lisää samalla jälleen yhden to­dis­teen tätä aikajanaa vastaan ja vahvistaa toisen­lais­ta historiankirjoitusta.

Rintaneulan löytäminen

Ruotsin Birkasta vuonna 1887 löydetty vuolu­kivi­kai­ver­rus viittasi siihen, että viikingit kiinnit­ti­vät vaatteensa koris­teel­li­sil­la rintaneuloilla, joissa oli pieni metallinen lohikäärmeen pää. Kai­ver­rus näytti rintaneulojen vala­mi­seen käy­te­tyl­tä muotilta, mutta itse rinta­neuloja ei ollut löytynyt ennen kuin aivan hiljattain.3

Birkan viikinkikaupungin satamassa tehdyissä kai­vauk­sis­sa on nyt löydetty pieni lohi­käär­me­rinta­neula, joka muistuttaa erittäin paljon vuo­lu­kivi­muot­tia. Se on valettu tinarikkaasta metal­li­seok­sesta, johon on lisätty pieni määrä lyijyä. Se painaa noin 13,5 g ja on vain 45 mm pitkä ja 42 mm leveä kuonon kohdalta, ja sen kaula on 17 mm leveä. Siinä on myös pohjassa ympy­rän­muo­toi­nen reikä, jonka reu­noilla on hieman ruosteista rautaa, todennäköisesti peräisin sen rauta­neulan päästä, jolla koru kiin­ni­tet­tiin viikingin vaatteisiin.

Rintaneuloista keulakuviin

creativecommonssoapstone-carving
Vuolukivikaiverrus ja rintaneula

Kaksipuolinen lohikäärmeen pää on hyvin silmään­pis­tä­vä avoimine teräviä hampaita täynnä olevine suineen ja pitkää siroa kaulaa myöden kulkevine ”kiharoineen”. Viikinkikorujen uskotaan vastaavan tarkasti vii­kinki­lai­vo­jen eli pitkäveneiden keulassa käytettyjä lohi­käär­meitä.

©lawa_15Ladby-ship-with-dragonhead-pin-head
Ladbyn hautalaivan jäljennös, jos­sa rinta­neulan mukainen lohi­käär­meen pää.

Saman muotoisia rautakiharoita löy­det­tiin myös erään viikinkien hauta­laivan keulasta Tans­kas­sa. Ladbyn venehauta (nimetty Tanskan Ladbyn mukaan, jossa se on näytteillä museossa) löydettiin vuonna 1938, ja sen ajatellaan olevan rintaneulan vastinpari. Vaikka keulakuva olikin jo hajonnut ennen hautalaivan löy­tä­mis­tä, tutkijat ovat päätelleet sen keu­lassa olevista rautakiharoista, että siinä on toden­nä­köi­sesti ollut saman­lainen lohikäärmeen pää kuin rinta­neu­lassa.4 Sekä rintaneulan että vii­kin­ki­lai­van ajatellaan ajoittuvan noin vuoteen 900 jKr.

Pitkäveneet liittyvät erottamattomasti viikin­kei­hin heidän aikakautensa suu­re­na symbolina. Näitä viikinkien sota­lai­voja kutsuttiin nimellä drekar (yksi­kössä dreki), mikä on mui­nais­norjaa ja tarkoittaa lohi­käär­met­tä, siis lohi­käär­me­laiva. ”Laivojen nimit­tä­mi­nen drekareiksi juontaa juurensa siitä, että niiden keulassa (stál) oli lohi­käär­meen pään (drekahǫfuð) muotoon veistetty keulakoriste, kun taas perä saattoi kuvata lohi­käär­meen häntää (sporðr)”.5 Airot saattoivat näyttää kuvatun eläimen räpylöiltä vaikutelman vii­meis­te­le­mi­seksi.

Mitä ne yrittivät esittää?

Valtavankokoista meressä elävää matelijaa esittävien kuvien johdon­mu­kai­suus viittaa vahvasti siihen, että viikinkimerimiehet yrittivät kuvata todellista olentoa, joka oli nähty ja kuvailtu (ajan kulumisesta ja asian eteenpäin kertomisesta johtuvat pienet epätarkkuudet voidaan sivuut­taa, varsinkin jos havainnot olivat harvinaisia lähempänä nyky­aikaa). Mikään nykyään elävä meri­mate­lija ei kuitenkaan muistuta vähääkään näiden kuvausten eläintä. Ainoat vakavasti otettavat ehdokkaat ovat fossiiliaineistosta tunnetut suuri­ko­koi­set ja todennäköisesti sukupuuttoon kuolleet merimatelijat.

Lähimmäksi viikinkien kuvauksia pääsee tietysti joutsenlisko. Joutsen­liskon tunnusomaisesti vedestä koho­ava pitkä siro kaula näyttää hyvin paljon samalta kuin viikinkilaivojen keula­koris­teet. Muillakin suku­puut­toon kuolleilla meri­mate­li­joilla, kuten mosa­sau­reilla ja kalaliskoilla, oli räpylät ja häntä muttei sellaista pitkää kaulaa kuin joutsenliskoilla.

creativecommonsPlesiosaur
Joutsenlisko

Eivät vain viikingit

Ladbyskibet-dragestaevn
Alkuperäiset kiharat Ladby-laivasta
creativecommons3birka-pinhead-real-size

Historia tuntee monia muitakin kerto­muksia saman­lai­sista joutsen­liskoa muistuttavista eläimistä:

  1. 6.7.1734 luterilainen lähetys­saar­naaja Hans Egede havaitsi Grön­lan­nin rannikon tuntumassa meri­käär­meen, joka oli pidempi kuin heidän laivansa eikä muis­tut­tanut mitään hänen aiemmin näke­mään­sä. Se “nosti päänsä niin ylös, että se oli kor­keam­mal­la kuin märssykorimme. Sillä oli pitkä ja terävä kuono…. Sillä oli suuret leveät räpylät, ja sen ruumista peitti eräänlainen kova nahka, joka oli hyvin ryppyinen ja epätasainen; ala­osas­taan eläin oli käärmeen muotoinen”.6
  2. 1840-luvulla HMS Fly -laiva oli Kali­for­nian­lah­della. Kapteeni George Hope kertoi nähneensä meren ollessa tyyni ja läpi­kuul­tava “pohjassa suuren meri­eläi­men, jonka pää ja vartalon muoto muis­tut­tivat alli­gaat­toria, paitsi että kaula oli paljon pidempi ja jalkojen tilalla sillä oli neljä suurta räpylää, jotka muistuttivat kilpi­kon­nan räpylöitä, ja niistä etum­mai­set olivat pidemmät kuin takimmaiset”.7
  3. Vuonna 1848 HMS Daedalus oli Hyvän­toi­von­nie­men ja St. Hele­nan saaren välillä, kun klo 16 sen kokenut kap­teeni Peter M’Quhae ja miehistö havaitsivat meri­käär­meen ja katselivat sitä noin 20 minuutin ajan. Sen käär­meen kaltainen pää keikkui noin 1,2 metriä merenpinnan yläpuolella, sen kaulan läpimitta oli noin 40 cm, ja sen noin 18 metriä pitkä vartalo lojui kuin suorana viivana veden pinnalla. Kun se avasi suunsa, sen leuat olivat täynnä rosoisia hampaita8, ja mikä mielen­kiin­tois­ta, sen “selkää pitkin laskeutui jotakin hevosen harjan tai pikemminkin merilevän kaltaista”.9 Onko kyseessä se, mitä Birkan rintaneulassa ja Ladbyn hautalaivassa olleet lohikäärmeen niskan ‘kiharat’ yrittivät kuvata? Joutsenliskon niskassa saattoi olla poimuja, joita ei ole vielä löydetty fos­sii­li­aineis­tos­ta, koska ne olivat peh­myt­kudosta.

Ei vuosimiljoonien ikäisiä

Evoluutiotarinan täydentämisen sijasta Birkan rinta­neula, viikinkien lohi­käär­me­laivat sekä muut his­tor­ialli­set taide­teok­set ja kuvaukset antavat yhä pa­rem­man käsityksen näiden upeiden olentojen todellisesta historiasta. Ne osoittavat, etteivät nämä olennot to­del­la­kaan kuolleet sukupuuttoon 66 miljoonaa vuotta sitten. Jumala loi ne viidentenä luomispäivänä noin 6 000 vuotta sitten, ja jotkut niistä selvisivät veden­pai­sumuk­sesta. Ne näyttävät eläneen ihmisten rinnalla lähes nyky­ai­kaan asti, minkä vuoksi viikingit saat­toi­vat katsella niitä ja valmistaa niiden kuvia lohi­käär­me­lai­voi­hin ja rintaneuloihin.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. S.E.A. Aquarium, 9 facts about the prehistoric plesio­saur; [suo­meksi: 9 faktaa esihistoriallisesta plesiosauruksesta]. emu3d.com, 24. heinäkuuta 2015. Palaa tekstiin.
  2. Hunter, A., Onko brittiläisessä kan­sal­lis­muse­ossa lohi­käär­meitä? Alku­pe­räis­jul­kaisu [englanniksi]: Creation 39(4):54–55, 2017; creation.com/lohikaarmeita. Palaa tekstiin.
  3. Kalmring, S. and Holmquist, L., ‘The gleaming mane of the serpent’: the Birka dragonhead from Black Earth Har­bour, [suo­meksi: ‘Käärmeen hohtava harja’: Birka-lohikäärmeenpää Black Earth satamasta] Antiquity 92(363):742–757, 2018. Palaa tekstiin.
  4. Avaldsnes, Dragonships; avaldsnes.info, katsottu 25. elokuuta 2019. Palaa tekstiin.
  5. Viite 3, sivu 749. Palaa tekstiin.
  6. Käännetty tanskasta ja kerrottu kirjassa Oudemans, A.C., The Great Sea Serpent (ensipainos 1892, painettu uudelleen 2007), Cosimo Classics, sivu 97. Palaa tekstiin.
  7. Newman, E., Enormous undescribed animal, apparently allied to the Enaliosauri, seen in the Gulf of California, The Zoolo­gist 7:2356, 1849. [suo­meksi: Valtava kuvaamaton eläin, ilmei­sesti liittoutunut Enalio­sau­riin, nähty Kalifornianlahdella.] Palaa tekstiin.
  8. The Times sanomalehti, 9. lokakuuta 1848. Palaa tekstiin.
  9. M’Quhae, P., The Times sanomalehti, 13. lokakuuta 1848. Palaa tekstiin.