Explore
To help keep this free information coming, consider supporting CMI with an online end of year donation!
Also Available in:

Tolkkua väitteisiin ‘apinaihmisistä’

Neandertalaisia kuvataan yhä enemmän, niinkuin tässä kaupallisessa kuvassa, täysin ihmisinä, kuten olivat.

Kirjoittaja: Carl Wieland

Alkuperäisjulkaisu: Creation 36(3) s.38–41 heinäkuu 2015
Julkaistu suomeksi: Luominen–lehti nro 21, s.5–8, 20 toukokuun 2016

Mukailtu kirjoittajan One Human Family: the Bible, science, race and culture ‑kirjan 7. luvusta: “The ever-changing story of ‘human evolution’” [jatkuvasti muuttuva ‘ihmisen evoluutiotarina’], creation.com/ohf.

apeman-claims

Ihmisen evoluution todisteina käytettyjen ‘apinaihmisten’ fossiileista on esitetty useita, täysin vastakkaisiakin, tulkintoja. Näitä ‘hominideja’ pidetään esi-isinämme, välimuotoina apinoiden ja ihmisten väitetyn yhteisen esi-isän ja meidän välillä.1 Aina kun viimeisimpiä ‘löytöjä’ markkinoidaan, ihmetellään, kuinka kukaan enää voi epäillä polveutumistamme apinankaltaisista esi-isistä. Loppujen lopuksi, eikö jokainen uusi löytö olekin uusi linkki evoluution ketjussa?

‘Kokonaiskuva’ on kuitenkin täysin toisenlainen ja sopusoinnussa raamatullisen kreationismin kanssa. Monien vuosikymmenten aikana tehdyistä löydöistä on rakentunut johdon­mukainen tulkinta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.2 Aivan kuin jokainen löytö lisäisi pikseleitä rakeiseen kuvaan, sitä ehkä terävöittäen, mutta muuttamatta tätä jo pitkään rakentunutta johdonmukaista hahmoa. Kaikki löydöt asettuvat kuin luonnostaan vain kolmeen pääryhmään. Kaksi niistä, neander­talin­ihmi­nen ja Homo erectus, ovat joka tapauksessa samankaltaisia. Molemmat ovat selvästi Aadamin jälkeläisiä.3

Miltei kaikki muut löydöt, kuuluisa ‘Lucy’ mukaan lukien, kuuluvat kolmanteen ryhmään, joka synnyttää suurinta innostusta evolutionistien keskuudessa. Kuitenkin kyseessä on sukupuuttoon kuolleiden kädellisten ryhmä, joka anatomisesti ei ole apinoiden ja ihmisten välimuoto.

Tulevaisuudenkin löydöt tulevat melko varmasti sijoittumaan johonkin näistä ryhmistä. Siksi niiden läpikäyminen auttaa meitä ymmärtämään, mihin seuraavakin väitetty ‘ihmisen esi-isä’ luultavasti tulee sijoittumaan tässä kokonaiskuvassa, joka tulee osoittautumaan yhdenmukaiseksi Raamatun historian kanssa.

1. NEANDERTALINIHMISET

Homo-erectus
Taiteilijoiden piirrokset Homo erectuksesta ovat useimmiten kuvanneet todella alkukantaisia ja epäihmismäisiä ‘apinaihmisiä’. Kuitenkin saamme yhä enemmän todisteita siitä, että erectukset olivat ihmisiä (joilla pitäisi olla meidän lajimme nimi). Taiteilijoiden tulkinnat ovatkin vähitellen muuttumassa kohti selvästi ihmismäistä ulkomuotoa esimerkkikuvamme tapaan.

Heillä on vankemmat luurangot—ja suurempi aivokoppa—kuin useimmilla nykyään elävillä ihmisillä. Kaikki heissä sopii vedenpaisumuksen ja Baabelin jälkeisenä aikana eläneisiin Aadamin jälkeläisiin.

Evolutionisti Donald Johanson, kuuluisan ‘Lucy’‑fossiilin löytäjä, kirjoittaa Darwinin puolustajasta ja ystävästä, biologi Thomas Huxleysta:

“Huxley kykeni valitsemaan nykyisten ihmiskallojen joukosta sarjan kalloja, joiden piirteet johtavat ‘lähes huomaamattomien muutos­ten’ kautta nykykalloista neander­tali­lais­ten kalloihin. Nean­der­tali­laiset eivät toisin sanoen olleet laadullisesti erilaisia tämän päivän Homo sapiensiin verrattuina.”4

Huxley ei uskonut, että neandertalilaiset kehittyivät nykyihmisiksi, vaan piti heitä täysin ihmisinä. ‘Vakiintuneen’ evo­luu­tio­näke­myk­sen mukaan he eivät olleet nykyihmisten esi-isiä, vaan ennemminkin sivuhaara. Huxleyn kallot sopivat kuvaan täysin, kun ymmärretään, että nean­der­tali­lai­set olivat vain eräs raskastekoisempi ryhmä ihmisperheessämme. Monia neandertalilaisten ihmisyyden osoittavia seikkoja on lueteltu oheisessa laatikossa.

Neandertalilaisten DNA

Neandertalilaisten DNA-jaksot osoittavat selvästi heidän risteytyneen nykyihmisten kanssa, etenkin Itä-Euroopassa ja Euraasiassa. Neandertalilaiset eivät siis voi olla eri lajia, vaikka jotkut evolutionistit väittävät heidän eronneen nykyihmiseen johtaneesta linjasta 500 000 vuotta sitten. Tämä nykygenetiikan tutki­mus­tulos on vakava isku ‘progressiivisille’ ja ‘vanhan maan’ kreationistisille näke­myk­sille. Nerok­kaim­matkaan Aadamin sukuluettelon manipulaatiot eivät voi venyttää sitä satoihin tuhansiin vuosiin. Koska ‘vanhan maan kreationistit’ hyväksyvät kyselemättä maallisen tieteen ajanmääritykset, heidän on pidettävä neandertalilaisia ennen Aadamia eläneinä sieluttomina epäihmisinä, vaikka kaikki arkeologiset todisteet osoittavat heidän ihmisyytensä (ks. oheinen laatikko). DNA tyrmää täysin heidän tulkintansa, koska jälkeläisten saaminen nykyihmisten kanssa merkitsee, että heidän on täytynyt olla samaa luotua lajia kuin me.

Lisää sukulaisia …

Voimme lisätä tähän ryhmään denisovanihmiset, jotka ‘löydettiin’ äskettäin DNA-tutkimuksen avulla Siperiasta löytyneestä pienestä sormiluusta sekä toisesta luusta Espan­jasta.5 Heitä pidetään neandertalilaisten sisarusryhmänä. Heidänkin katsotaan risteytyneen nykyihmisten kanssa, varsinkin melanesialaisten kanssa. Gibraltarin museota johtava professori Clive Finlayson, joka on evolutionisti, sanoo, että tieteellisen yhteisön on hyväksyttävä, että denisovanihmiset, kuten neandertalilaisetkin, olivat kaltaisiamme Homo sapienseja.6

2. HOMO ERECTUS

Tähän ryhmään kuuluvat jaavanihminen, pekinginihminen ja Turkanan poika. On tarkoituksenmukaista lisätä tähän ryhmään vielä lähes identtisiä, mutta eri lajeiksi nimettyjä fossiileita kuten H. ergaster.7

Äskettäin tehty viiden kallon analyysi eräästä erectus-populaatiosta Dmanisista, Georgiasta (läheltä Venäjää) osoittaa, että heillä oli kaikki se muuntelu, joka on löydetty kolmeen Homo-suvun ryhmään jaotelluista afrikkalaisista fossiileista; erectus, habilis ja rudol­fe­nsis.8 Finlayson sanoo, että nämä fossiilit ”ja myöhemmät neander­ta­lin/nyky­ihmis­ten aikakauden fossiilit” ovat ”kaikki osa yhtä morfologisesti moni­muo­tois­ta lajia laajalta maan­tie­teel­li­seltä alueelta”. Hän jopa ehdottaa, että samoin kuin neandertalilaiset, myös Homo erectus todennäköisesti risteytyi ‘nykyihmisten’ kanssa.9 Toisin sanoen kaikki olivat ihmisiä.

Nikolai-Valuev

Entinen venäläinen nyrkkeilijä Nikolai Valujev (lausutaan “va-LOO-jev” 1973—) voitti useita mestaruuksia ja on historian pisin ja painavin nyrkkeilymestari (2,1 m ja 145 kg). Hänen jykevä olemuksensa muistuttaa meitä siitä, että DNA-tutkimusten perusteella osa jykevien nean­der­tali­laisten geeneistä on edelleen läsnä, varsinkin Itä-Euroopan kansoissa.

Erectus-yksilöt ovat itse asiassa kallonpiirteiltään hyvin samanlaisia kuin neandertalilaiset, vain aivokopan koko on pienempi. Kaulasta alaspäin niiden on sanottu näyttäneen samanlaisilta kuin tämän päivän voimailulajeja edustavien olympiaurheilijoiden. Aivojen koko oli keskimäärin pienempi kuin tämän päivän ihmisellä,10 mutta pysyy silti nykyihmisten aivojen koon vaihtelualueen sisäpuolella useimpien näytteiden osalta.11 Huomattava osa neandertalilaisten ihmisyyttä osoittavista piirteistä on löydetty myös erectukselta. Eräät kreationistit pitävät perustellusti niitä yhtenä neandertalilaisten muunnoksena. Monet evolutionistitkin yhdistävät nämä kaksi ryhmää yhdeksi ‘muinaiset ihmiset’ ‑ryhmäksi. Ihmisiä, kyllä, mutta muutamilla merkittävillä luuston piirteiden eroilla, joista silmiinpistävin on kallon jykevyys.12

Paleoantropologiset todisteet Indonesian Flores-saarelta osoittivat (yllätyksenä evolutionisteille), että erectus-kansalla on täytynyt olla hyvä merenkulkutaito.13 He kykenivät siirtymään metsästystä varten saarelle, joka oli pitkän avomerimatkan takana. Amerikkalaisen Georgian yliopiston tutkimus osoitti, että ‘Acheulin’ käsikirves oli edistyksellinen metsästykseen sopiva heittoase.14 Molemmat näistä muinaisten ihmisten alaryhmistä olivat näin ollen Baabelista lähteneitä Aadamin ja Nooan jälkeläisiä.

Yleinen käsitys, jonka mukaan jykevä luuston rakenne olisi evolutiivinen ‘kehitysaste’ ennen nykyistä ‘kevytrakenteista’ anatomiaa, on ristiriidassa Australiassa tehtyjen löytöjen kanssa. Siellä ‘kevytrakenteiset’ kallot on ajoitettu ‘vanhemmiksi’ kuin ‘jykevät’.15 Heti vedenpaisumuksen jälkeiseen aikaan usein liitetty jykevyys on saanut jotkut kreationistit ehdottamaan, että se liittyisi ennen veden­paisu­musta eläneiden patriarkkojen pitkäikäisyyteen—nyt pitkäikäisyydenkin arvellaan olevan geneettistä.

Jotkut toiset ovat ehdottaneet, että erectuksen aivojen pienempi koko voisi johtua ympäristötekijöistä, kuten maaperän vähäisestä jodin määrästä. Tämä on kiinnostavaa, mutta pääasia on, ettei heidän täydellistä ihmisyyttään enää epäillä—tämä koskee myös mahdollisia tulevia ‘muinaisia Homo-suvun’ löytöjä.

Eräät evoluutioon uskovat paleo­antro­polo­git, kuten Michiganin yliopiston Milford Wolpoff, ovat tosin jo pitkään sanoneet, ettei neandertalilaisia eikä erectuksia pitäisi luokitella eri lajeiksi kuin meitä. Kaikki pitäisi uudelleennimetä Homo sapienseiksi, kuten mekin—ja sitten kuvata sellaisiksi kuin ovat, jykeviksi tai kevyt­raken­teisiksi, ‘moderneiksi’ tai ‘muinaisiksi’.

Edellä mainittu evolutionisti, professori Finlayson, on myös todennut nykyisistä fossiili- ja geneettisistä todisteista, että ”meidän on nyt lopullisesti hylättävä kaikki näkemykset nykyihmisen ylemmyydestä muinaisiin ihmisiin verrattuna. Käsitteet ‘muinainen’ ja ‘moderni’ menettävät merkityksensä, samoin kuin se käsitys, että nykyihminen olisi korvannut kaikki muut sukuhaarat.”16 Vaikka professorin tavoitteena ei selvästikään ollut vahvistaa 1. Mooseksen kirjan historiallisuutta, juuri niin hän kuitenkin teki.

Australopithecus-skeleton
Australopithecuksen luurangon rekonstruktio. Alan johtava, evoluutioon uskova anatomi on päätellyt, että nämä ainutlaatuiset sukupuuttoon kuolleet kädelliset ovat, kokonaisuutena tarkastellen, anatomisesti kauempana sekä apinoista että ihmisistä kuin apinat ja ihmiset toisistaan—eivätkä missään tapauksessa siltä ‘väliltä’.

Seuraava ja viimeinen ryhmä, jota tarkastelemme, ei todellakaan ole ihmismäinen. Me toden­näköi­sesti kutsui­simme ryhmää ‘apinoiksi’, jos näkisimme niitä tänään. Kuitenkin ryhmän ruumiin­rakenne poikkesi merkittävästi sekä nykyisistä apinoista että ihmisistä. Se ei mitenkään sijoittuisi näiden kahden ‘väliin’, kuten pian selvästi nähdään.

3. AUSTRA­LO­PIT­HECUK­SET – ETELÄNAPINAT

Tämä ryhmä sisältää lähes kaikki loput nykyisin esitellyt ”apinaihmisten” jäänteet. Siihen kuuluvat aus­tra­lo­pithecuk­set (suku Australopithecus)—esim. kuuluisa Lucy (A. afarensis), Taungin kallo ja ”Mr/Mrs Ples” (kaikki A. africanuksia), pähkinänsärkijäihminen (Autra­lo­pithe­cus/Paranthropus (ent. Zinjanthropus) boisei), ynnä muita.

Myös Ardipithecus kuuluu ryhmään.17 Olen myös löyhästi ottanut mukaan Homo habiliksen, koska sitä pidetään yleisesti ”haamutaksonina”. Jotkut sen luupalat pitäisi uudelleennimetä erectukseksi, toiset taas Austra­lo­pithecuk­seksi/Ardi­pi­thecuk­sek­si.

Tässä on luettelo perusteluista, joiden mukaan australopithecuksia ei tulisi nimetä ihmisten esi-isiksi, vaikka useista (esim. Lucy) niin väitetäänkin:

  1. Niiden raajojen luut soveltuivat hyvin puussa elämiseen—ei avoimella savannilla, kuten oppikirjat väittävät. Käyrät kämmenen ja jalkaterän luut, pitkät käsivarret ja monet muut seikat viittaavat tähän.18
  2. Fossiilikallojen kerroskuvaukset19 (joissa näkyy tasapainoelimen asento) osoittavat, että ne eivät liikkuneet ihmisten tavalla pystyssä.20 Lucyn sukulaisilla on todettu ”lukkiutuva ranne” -mekanismi, joka on tyypillinen rystykävelijöille.21 Väitteet ”pystykävelystä” perustuvat pääosin kuuluisiin ”Laetolin jalanjälkiin” tuliperäisessä tuhkassa. Dr. Russell Tuttle Chicagon yliopistosta on kuitenkin osoittanut, että niitä ei voi erottaa jatkuvasti paljain jaloin kävelevän nykyihmisen jalanjäljistä.22 Ainoa syy, miksi ne liitetään Lucyyn ja sen sukulaisiin, on tuhkan ”ajoitus”. Arvioitu ikä on yli ”3 miljoonaa vuotta”, ja nykyihmisten ei otaksuta olleen olemassa niin aikaisin. Kehä­päät­telyl­lä, joka on hyvin yleistä evolutiivisissa päätelmissä, ihmisten esi-isien on täytynyt tehdä jäljet—mikä sitten osoittaa, että ihmisten esi-isät kävelivät pystyssä. Mietipä sitä.
  3. Oleellista on, että kokonaisvaltaisesti arvioiden nämä olennot eivät olleet anatomisesti ihmisten ja apinoiden väliltä. Tämä tulos perustui yksi­tyis­koh­tai­seen ja objektiiviseen monien pisteiden tieto­kone­ana­lyy­siin niiden luu­rangoista. Tuloksen mää­rit­tä­nyt­tä tutkimusryhmää johti tunnettu evoluutioanatomi Charles Oxnard, joka on saanut Charles R. Darwin -palkinnon elämäntyöstään fysikaalisen antropologian alueella. Koordinaattipisteet kyseisten kolmen ryhmän luurangoista—nykyapinat, nykyihmiset ja australopithecukset—sijoitettiin morfologiseen kolmiulotteiseen diagrammiin. Evolutiiviset ennakko-odotukset olivat selvät; ihmiset tulisivat sijoittumaan yhdelle läiskälle tässä diagrammissa, apinat toiselle ja australopithecukset johonkin siihen puoleenväliin. Mutta Oxnardin ryhmä löysi jotakin aivan muuta. Sukupuuttoon kuolleen kädellisryhmän anatomia oli kaiken kaikkiaan kauempana apinoista ja ihmisistä kuin jälkimmäiset toisistaan.23 Ne eivät kävelleet pystyssä, vaan niillä oli ainut­laa­tuinen rullaava liikkumismuoto. Mikä tärkeintä, Oxnard ei pitänyt niitä ihmisten esi-isinä.

Entä jos australopithecuksia löydetään lisää?

Vuosikymmenien ajan erityyppisiä australopithecuksia on kerta toisensa jälkeen toitotettu viimeisimpänä huomattavana löytönä, joka muka vahvistaa ihmisen evoluution. ‘Kokonaiskuva’ ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Näyttää siltä, että se ei tulekaan muuttumaan, vaikka löydettäisiin kuinka monta uudenlaista australopithecuksen—tai muinaisihmisen fossiilia. Tämä johtuu siitä, että käsitys ihmisten polveutumisesta apinankaltaisista esi-isistä on yksinkertaisesti väärä.

Homo-neanderthalensis-adult-male
Shanidar 1 -fossiilin (neandertalilainen) pään rekonstruktio. (John Gurche 2010)

Löydöt, jotka osoittavat nean­der­ta­li­lais­ten olleen ihmisiä

  • Kivityökalut.
  • Luiset nahantyöstämiseen käytetyt työkalut.1
  • Hallittu tulen käyttö (mukaan lukien pien tuottaminen haudassa tuohta kuumentamalla, otta sen avulla puuvarsi saatiin kiinnitetyksi kivityökaluihin).2
  • Täydellisesti tasapainotetut ja hienosti työstetyt puiset metsästyskeihäät.
  • Korut.3
  • Todisteet kehon koristamisesta ja kosmetiikasta.4
  • Keittovälineet ja mausteiden käyttö ruuan valmistuksessa.
  • Kuolleiden hautaaminen koriste-esineiden kanssa.
  • Musiikki-instrumentit (jopa pentatonisella sävelasteikolla).5
  • Vertauskuvallinen ajattelu.6
  • Huippuluokan ‘superliima’.7
  • Monimutkainen rakennelma, joka oli kaivettu 1,5 kilometrin syvyyteen, päivänvalon ulottumattomiin, osoittaa teknologian ja osaamisen, jolla tuli kuljetettiin valon lähteeksi niinkin syvälle. Kokeilepa itse joskus!
  • Kyky myötätuntoon, joka ilmeni vammaisten hoitamisena. Luulöydöt kertovat ihmisistä, jotka olivat vakavasti ja pysyvästi vammautuneita, mutta olivat eläneet useita vuosia loukkaantumisen jälkeen.
  • Jäänteitä puusta tehdyistä ja eläinten nahoilla verhotuista asumuksista. Ihmiset näyttävät olleen paimentolaismetsästäjiä, joten he ehkä olivat menneet luoliin seremoniallisista syistä tai haudatakseen kuolleensa, aivan kuten Aabrahamin aikana (1 Moos. 23:9). Siellä missä elettiin luolissa pitkiä aikoja, on äskettäin saatu todisteita tilan jakamisesta osastoihin.8
  • Äskettäinen yksityiskohtainen kieliluun (joka on yhteydessä kurkunpäähän) analyysi osoittaa heidän osanneen puhua9 kuten osoittavat myös geneettiset todisteet.10

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Soressi, M. et al., Neandertals made the first specialized bone tools in Europe, [suomeksi: Ensimmäiset erikoistuneet luutyökalut Euroopassa olivat Neandertaalien tekeviä] Proceedings of the National Academy of Sciences 110(35):14186–14190, 27 August 2013 | doi:10.1073/pnas.1302730110. Katso (englanniksi) myös Neandertal leatherworking discovery [suomeksi: Löytö Neandertalilaisten nahkateollisuudesta] Creation 36(1):9, 2014.
  2. Neanderthals were nifty at controlling fire: study, [suomeksi: Neandertalilaiset olivat taitavia hallitsemaan tulta: tutkimus] physorg.com, 14 March 2011.
  3. Yhdellä löytöpaikalla tehdyn uuden iänmäärityksen perusteella on väitetty, että koristeet olisivat peräisin myöhemmältä ajalta. Mutta Francesco D’Errico Bordeauxin yliopistosta Ranskasta, joka on Neandertal- esineiden asiantuntija, on haastanut iänmäärityksen ja on edelleen vakuuttunut muiden neandertalilaiskorulöytöjen aitoudesta.
  4. Zilhão, J. et al., Symbolic use of marine shells and mineral pigments by Iberian Neandertals, PNAS 107(3):1023-1028, 2010 | doi:10.1073/ pnas.0914088107. Katso (englanniksi) myös Carter, R.W., The Painted Neandertal: Ancient cosmetics are upsetting evolutionary stories [suomeksi: Maalattu neandertalilainen: Muinainen kosmetiikka järkyttää evoluutiotarinoita] , 20 toukokuun 2010.
  5. Ks. (englanniksi) whyfiles.org/114music/4.html.
  6. Zilhão, J. et al., Analysis of Aurignacian interstratifications at the Châtelperronian-type site and implications for the behavioral modernity of Neandertals, [suomeksi: Aurignacian interstratifikaatioiden analyysi Châtelperronian-tyyppisellä paikalla ja vaikutukset neander­tali­lais­ten käyt­täy­ty­mis­mo­derni­suu­teen] PNAS 103(33):12643–12648, 2006 | 10.1073/ pnas.0605128103. Katso (englanniksi) myös Sarfati, J., Neandertals were fully human in thinking: Symbolic items show human cognition and symbolic thinking, [suomeksi: Neandertalilaiset olivat täysin inhimillisiä ajattelussa: Symboliset kohteet osoittavat ihmisen kognitiota ja symbolista ajattelua] creation.com/nean-thought, 30 elokuun 2006..
  7. Viegas, J., Neanderthals made high-tech superglue, [suomeksi: Neandertalilaiset tekivät huippu­luokan superliimaa] Discovery News, 16 tammikuun 2002; Neanderthals ‘used glue to make tools’, [suomeksi: Neandertalilaiset käyttivät liimaa työkalujen valmistukseen] news.bbc.co.uk, 19 tammikuun 2002.
  8. Riel-Salvatore, J., and 3 others, A spatial analysis of the Late Mousterian Levels of Riparo Bombrini (Balzi Rossi, Italy), Canadian Journal of Archaeology 37:70–92 (2013).
  9. D’Anastasio, R. et al., Micro-biomechanics of the Kebara 2 hyoid and its implications for speech in Neanderthals, [suomeksi: Kebara 2 -hyoidin mikrobiomekaniikka ja sen vaikutukset puheeseen neander­tali­lai­silla] PLoSOne 8(12):e82261, 2013 | doi:10.1371/journal.pone.0082261.
  10. Borger, P. and Truman, R., The FOXP2 gene supports Neandertals being fully human, [suomeksi: FOXP2 -geeni tukee neandertalilaiset täysin ihmisenä] J. Creation 22(2):13–14, 2008.

Toimittajan syyskuun 2015 huomautus: Kommentti tuntuu tarpeelliselta viimeaikaisten löydösten osalta(Etelä -Afrikassa tämän artikkelin ensimmäisen julkaisun jälkeen Creation ‑lehdessä) 15 näytteestä, joiden nimi on Homo naledi. Näyttäisi olevan liian aikaista varmuuteen, missä tämä sopii yllä olevaan kaavaan. Sen löytäjät ovat nopeita viitamaan joihinkin yhtäläisyyksiin ihmisen anatomian kanssa, kuten kallon muodon ja hampaiden morfologian näkökohdat, ja jopa ehdottaa että muut olennot hautasivat tarkoituk­sellisesti nämä olennot; tähän asti on ymmärretty tällaiseen abstraktiin ajattelumuotton olisi vaadittu isot aivot. Ja taiteelliset rekonstruktiot ovat pyrkineet antamaan silmilleen tuon erityisen ‘ihmisvalon’ tukemaan käsitystä siitä, että sillä on ihmisen evoluutiollinen merkitys. Käsien luut ovat kuitenkin silmiinpistävästi kaarevia, ja sen aivot eivät ovat ‘ole suurempia kuin appelsiini’. Joten, onko se mikrokefaalinen versio erectuksesta, kuten jotkut evoluutioterapeutit ovat todenneet (kenties johtuen jodin puutteesta maaperässä), vai yksinkertaisesti erilainen australopith, todennäköisesti pystytään vain määrittää jonkin ajan kuluttua, jolloin mahdollistuu kriittinen arviointi (mukaan lukien todisteet olennon tarkoituksellisestä hautaamisesta) evoluution kannattajien toimesta, jotka eivät liity sen löytämiseen. Ja toivottavasti myös pätevien ei-evoluutionistien arvioimia. Evoluution innostus on aiemmin osoittanut taipumusta liioitella tällaisen löydön näkökohtien merkitystä, kunnes alkuperäinen meteli hiljaantuu. Yksi merkki siitä, että oppia on saatu, on se, että löytäjät eivät soita torviansa ‘puuttuvasta lenkistä’ (missing link), vaan puhuvat pikemminkin ihmisevoluution ’menetelmästä’ sekä luonnon ‘kokeiluista’ erilaisten ’ihmislajien’ kanssa.

Päivitetty marraskuussa 2018: Näyttää yhä todennäköisemmältä, että kyseessä on ihmisen patologia ympäristön jodin puutteesta-katso tohtori Peter Line:en 2015 artikkelia The puzzling Homo naledi: a case of variation or pathology in Homo erectus?, [suomeksi: Hämmentävä Homo naledi: vaihtelun tapausvai patologia Homo erectuksessa?] Ja hänen kattava vuoden 2017 Den of ape-men or chambers of the sickly? An update on Homo naledi [suomeksi: Apinaihmisten luolia vai sairaitten kammioita? Päivitys Homo nalediin.] Vuonna 2018 tohtori Linen toinen artikkeli H. naledista julkaistiin Creation ‑lehdessä ja ilmestyy aikanaan tällä sivustolla (sen jälkeen, kun se on ollut yksinomaan tilaajille vuoden ajan), ja siihen on linkki yllä olevista artikkeleista. Tohtori Line lisää siihen muita asiaankuuluvia tietoja, mukaan lukien sen, että tämän yksilön löytöalue oli lähellä tunnettua ‘struuman vyötä.’ Tämä on maantieteellinen alue, jossa maaperässä on niin vähän jodia, että monet siellä asuvat ihmiset kärsivät kilpirauhasvaivoista—ja kretinismistä, jonka tiedetään aiheuttavan monia naledi‑ yksilöiden ominaisuuksia.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Tarkkaan ottaen ‘hominidi’‑nimitystä käytetään usein myös niistä ryhmistä, joiden arvellaan olleen ‘sivuhaaroja’, ei ihmisen suoria esi-isiä, etenkin jos niiden ajatellaan täydentävän evoluutiotarinaa. Palaa tekstiin.
  2. Tässä viitataan niin sanottuun ‘hobittiin’ ja kalloon 1470, joista puhutaan One Human Family ‑kirjassa erikoisuuksina, jotka eivät sittenkään ole kovin epätavallisia. Palaa tekstiin.
  3. Tässä ei huomioida Cro-Magnonin luolaihmisiä, jotka ovat kuuluisia hienosta taiteestaan, koska nykyisin kaikki asiantuntijat myöntävät heidän olleen anatomisesti nykyihmisiä. Palaa tekstiin.
  4. Johanson, D. and Shreeve, J., Lucy’s Child, [suomeksi: Lucyn lapsi] William Morrow and Company, New York, s. 49, 1989. Palaa tekstiin.
  5. Ks. (englanniksi) Reich, D. et al., Genetic history of an archaic hominin group from Denisova Cave in Siberia, [suomeksi: Siperian Denisovan luolan arkaaisen hominiiniryhmän geneettinen historia] Nature 468:1053–1060, 2010 |doi:10.1038/nature09710. Katso (englanniksi) myös creation.com/denisovanPalaa tekstiin.
  6. BBC:n uutislähetys bbc.co.uk, 31.12.2010. Palaa tekstiin.
  7. Evolutionistit, jotka ovat ns. ”hajauttajia” yleensä nimeävät Turkanan pojan H. ergasteriksi, ”kasaajat” puolestaan H. erectukseksiPalaa tekstiin.
  8. Lordkipanidze, D. et al., A complete skull from Dmanisi, Georgia, and the evolutionary biology of Early Homo, [suomeksi: Täydellinen kallo Dmanisista, Georgiasta, ja Varhaisen Homon evoluutiobiologia] Science 342(6156):326–331, 18 October 2013 | doi: 10.1126/science.1238484. Palaa tekstiin.
  9. Finlayson, C., Viewpoint: Human evolution, from tree to braid, [suomeksi: Näkökulma: Ihmisen evoluutio puusta punokseen] bbc.co.uk, 31 December 2013. Näin päätteli myös evoluutioon uskova paleoantropologi Milford Wolpoff fossiililöytöjen perusteella. Palaa tekstiin.
  10. Woodmorappe, J., How different is the cranial vault thickness of Homo erectus from modern man? [suomeksi: Kuinka erilainen Homo erectuksen kallon holvin paksuus on nykyajan ihmisestä?] J. Creation 14(1):10–13, 2000; creation.com/craniumPalaa tekstiin.
  11. Joillakin yksilöillä on poik­keuk­selli­sen pieni pääkoppa, mikä on saanut eräät tutkijat epäilemään sairautta sen syyksi. Palaa tekstiin.
  12. Myös osalla nykyihmisistä on selvästi jykevämpi kallo kuin toisilla. Palaa tekstiin.
  13. Thwaites, T., Ancient mariners: Early humans much smarter than we expected, [suomeksi: Muinaiset merimiehet: Varhaiset ihmiset olivat paljon älykkäämpiä kuin luulimme] New Scientist 157(2125):6, 1998, based on Morwood, M.J. et al., Fission-track ages of stone tools and fossils on the East Indonesian island of Flores, Nature 392(6672):173–176, 1998. Katso (englanniksi) myös creation.com/homo-erectus-misunderstandingsPalaa tekstiin.
  14. O’Brien, E.M., What Was the Acheulean Hand Ax? [suomeksi: Mikä oli Acheulean käsikirves?] Natural History 93(7):20–23, July 1984; Lubenow, M., Axing evolutionary ideas—stone dead! [suomeksi: Evoluutioteorian ideoiden tappaminen—kivi­kuol­leek­si!] Creation 16(3):28–30, 1994, creation.com/axingPalaa tekstiin.
  15. Enemmän yksityiskohtia ja dokumentaatiota One Human Family ‑kirjan luvussa 7. Palaa tekstiin.
  16. Finlayson, ref. 9, 2013. Palaa tekstiin.
  17. Jotkut evolutionistit ovat sanoneet, ettei se ansaitse erillistä sukua ja on todellisuudessa Australopithecus. Tämä antaa lisäperustelun sijoittaa sen samaan ryhmään. Palaa tekstiin.
  18. Stern, J., and Susman, R., The locomotor anatomy of Australopithecus afarensis, [suomeksi: Australopithecus afarensis ‑liikkeen anatomia] Am. J. of Phys. Anthropology 60(3):279–317, 1983. Palaa tekstiin.
  19. Tietokonetomografiassa kuvataan samantasoisilla röntgensäteillä ‘leikkeitä’ kolmiulotteisista näytteistä. Palaa tekstiin.
  20. Spoor, F., Wood, B. and Zonneveld, F., Implications of early hominid morphology for evolution of human bipedal locomotion, [suomeksi: Varhaisten hominidien morfologian vaikutukset ihmisen kaksijalkaisen liikkumisen kehittymiseen] Nature 369(6482):645–648, 1994. Palaa tekstiin.
  21. Richmond, B.G. and Strait, D.S., Evidence that humans evolved from a knuckle-walking ancestor, [suomeksi: Todisteita siitä, että ihmisen kehitys alkoi rystys kävelijöillä] Nature 404:382–385, 23 maaliskuun, 2000. Palaa tekstiin.
  22. Tuttle, R., The pattern of little feet, [suomeksi: pienten jalkaterien kuvio]Am. J. of Phys. Anthropology 78(2):316, 1989. Also Tuttle, R., The pitted pattern of Laetoli feet, [suomeksi: Pienten Laetolin jalkaterien karkeapintaiset kuviot] Natural History, maaliskuu 1990, s. 60–65. Palaa tekstiin.
  23. Oxnard, C.E., The place of the australopithecines in human evolution: grounds for doubt? [suomeksi: Australopithecuksien paikka ihmisen evoluutiossa: perusteet epäilyille?] Nature 258:389–395, 4 joulukuun, 1975. Palaa tekstiin.