Explore
Also Available in:

Geneettinen entropia on hiljainen tappaja

Tuhoisa argumentti evoluutiota vastaan

Kirjoittaja Paul Price

Alkuperäisjulkaisu: Creation 41(4) s.48–50 lokakuu 2019
Julkaistu suomeksi: Luominen nro 43 s.30–32, 19. marraskuuta 2021
A-B-Z-DNA

Monet eri tekijät voivat johtaa ihmisen kuolemaan. Vaikka ihminen onnistuisikin välttämään kuoleman sodan, rikosten, onnettomuuksien tai sairauden seurauksena, entropia pitää huolen siitä, että lopulta hän palaa Luojansa luo. Yleisesti ottaen entropia tarkoittaa asioiden luontaista taipumusta lakata toimimasta ja hajota.1

Ei olekaan yllättävää, että sama taipumus vaikuttaa myös kokonaisten populaatioiden tasolla sukupolvesta toiseen. Paljolti Dr John Sanfordin (Cornellin yliopiston arvostettu kasvigeneetikko ja geenitekniikan uranuurtaja) työn ansiosta tiedämme, että sama ”hajoaminen” on meneillään myös ihmisen geenipoolissa.

Sitä kutsutaan geneettiseksi entropiaksi, ja se ajaa ihmissukua—kuten kaikkia ”ylempiä” elämänmuotoja—kohti sukupuuttoa (ilman jumalallista väliintuloa tietenkin).2 Geneettinen entropia vaikuttaa voimakkaammin ”korkeammissa” elämänmuodoissa,3 mikä tarkoittaa, ettei ihmissuku voi olla vanhempi kuin useita tuhansia vuosia; missään tapauksessa ei satoja tuhansia vuosia, koska olisimme jo kuolleet sukupuuttoon.

Aihe ei ole laajalti tunnettu, mutta se on vahva todiste raamatullisen luomiskäsityksen puolesta. Yksinkertaistaen geneettinen entropia tarkoittaa sitä, että genomin (kaikkien geeniemme) informaatiosisältö rappeutuu vähitellen sukupolvi toisensa perään kasautuvien mutaatioiden takia.4

Mutaatiot: hyviä, pahoja vai merkityksettömiä?

Kaikissa elämänmuodoissa (ja viruksissa) tapahtuu mutaatioita. Langenneessa maailmassa mekanismit, jotka kopioivat geneettistä materiaalia sukupolvesta (tai solun jakautumisesta) toiseen, eivät enää toimi täydellisesti. Myös elinympäristössä esiintyvä säteily aiheuttaa mutaatioita. Aina kun saamme lapsia, välitämme väistämättä eteenpäin myös uusia geenivirheitä.

Arviot vaihtelevat, mutta yleisen käsityksen mukaan joka lapsella on syntyessään noin 100 uutta mutaatiota. Ne tulevat jo edellisiin sukupolviin kasautuneiden mutaatioiden lisäksi.

Nämä kopiointivirheet eivät ole lähes koskaan hyödyllisiä. Vai voidaanko tietosanakirjaa parantaa lisäämällä siihen joka painoksen yhteydessä aina vain uusia kirjoitusvirheitä? Evoluutiokirjallisuudessa tämä tunnustetaan täysin avoimesti:

Yksinkertaisimmatkin elämänmuodot ovat hyvin monimutkaisia. Mutaatiot—satunnaiset muutokset niissä—ovat paljon todennäköisemmin haitallisia kuin hyödyllisiä.5

Ja

Yhteenvetona voidaan todeta, että valtaosa mutaatioista on tuhoisia. Se on evoluutiogenetiikan vankimpia periaatteita, ja sekä molekulaarinen että kvantitatiivis-geneettinen aineisto tukevat sitä.6

Erään arvion mukaan hyödyllisten mutaatioiden suhde vahingollisiin olisi yhden suhde miljoonaan.7 Suurin osa ”hyödyllisistäkin” mutaatioista ennemmin rikkoo kuin rakentaa asioita, kuten esimerkiksi tuulisten saarten siivettömien kuoriaisten tapauksessa.8

Neutraalit mutaatiot?

Erityisesti luonnontieteitä tuntevat ihmiset ajattelevat usein, etteivät useimmat mutaatiot ole itsessään hyviä tai pahoja. He uskovat valtaosan mutaatioista olevan neutraaleja, mikä on täysin virheellinen ajatus. Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeää DNA:han koodattu tieto kaikille eläville olennoille on, tulee selväksi, että suurimmalla osalla sattumanvaraisista muutoksista on jokin vaikutus ja useimmiten huono sellainen. Ne eivät ole yhdentekeviä. Aihetta käsittelevän tieteellisen artikkelin mukaan:

… on epätodennäköistä, että mikään mutaatio olisi todella neutraali siinä mielessä, ettei se vaikuttaisi kelpoisuuteen ollenkaan. Kaikilla mutaatioilla täytyy olla jokin vaikutus, vaikka se olisikin häviävän pieni.9

Lähes neutraaleja

Vaikka täysin neutraaleja mutaatioita ei olekaan, mutaatioiden vaikutukset voivat olla niin vähäisiä, että ne ovat ”käytännöllisesti katsoen neutraaleja” (Dr Sanford kutsuu niitä ”lähes neutraaleiksi”). Geneetikko Motoo Kimura (1924–1994) loi uuden mallin, jossa valtava osa mutaatioista oli ”käytännöllisesti katsoen neutraaleja”. Hän havaitsi näiden mutaatioiden aiheuttavan ajan mittaan yleistä ”kelpoisuuden” vähenemistä. ”Kelpoisuus”-termiä tosin käytetään usein harhaanjohtavasti tai kehäpäätelmänomaisesti.10

Tästä huolimatta Kimura ei koskaan kyseenalaistanut evoluutiota. Hän vain uskoi satunnaisten superhyödyllisten mutaatioiden tekevän tyhjäksi asteittaisen rappeutumisen:

On kiistanalaista, voisiko niin hienoinen kelpoisuuden vähenemisvauhti uhata lajin (ei yksilön) selviytymistä ja hyvinvointia, sillä ajoittain (esimerkiksi aina muutaman sadan sukupolven välein) ilmenevät geneettiset sopeutumat korjaavat kyllä tilanteen helposti.10,11

Kimuran toiveajattelua tukemaan ei kuitenkaan ole mitään todisteita, päinvastoin: kun aikaa kuluu riittävästi, vähitellen kasautuvat haitalliset mutaatiot romahduttavat eliöt ja ajavat ne sukupuuttoon.12 Cornellin yliopiston informaatiosymposiumissa esitellyssä julkaisussa (Sanford et al.) osoitetaan, että suuri määrä ”vahvasti vaikuttavia” hyödyllisiä mutaatioita jopa kiihdyttäisi sukupuuttoon ajautumista. Ne ”häiritsevät voimakkaasti kaikkiin vähemmän vaikuttaviin mutaatioihin kohdistuvaa luonnonvalintaa”, mikä entisestään pahentaa geneettisen entropian ongelmaa.13

Entä luonnonvalinta…?

Evoluutioon uskovat yrittävät toisinaan torjua näitä ajatuksia toteamalla jotain sellaista kuin: ”jos mutaatio on vahingollinen, luonnonvalinta karsii sen pois”. Tätä yliyksinkertaistettua ajatusta syötetään lakkaamatta biologianopiskelijoille luokkahuoneissa ympäri maailmaa—harmi vain, että valtaosassa mutaatioita se ei pidä paikkaansa!

Luonnonvalinta, joka on todellinen ja suoraviivainen tapahtuma, tarkoittaa yksinkertaisesti ”eroa lisääntymismenestyksessä”; populaatiossa toiset yksilöt lisääntyvät enemmän kuin toiset. Siksi eniten lisääntyvien piirteet muuttuvat ajan myötä vallitseviksi populaatiossa.

Luonnonvalinnan voima on mitattu tarkasti.14 Jotta valinta voisi ”nähdä” mutaation, sen tulee olla niin vahva, että se vaikuttaa lisääntymiseen (esim. tappamalla yksilön ennen kuin se voi lisääntyä tai aiheuttamalla hedelmällisyyden merkittävän laskun tai steriiliyden).

Luonnonvalinta ei siksi ”näe” lähes neutraalia mutaatiota, sillä yksittäisen mutaation huono vaikutus on häviävän pieni—aivan liian pieni aiheuttaakseen mitään havaittavaa eroa lisääntymisessä. Kun virheitä kertyy sukupolvi toisensa perään, niiden yhteisvaikutus on kuitenkin erittäin haitallinen (ks. palsta “Kilpa-autot ja virhekatastrofi”).

Voimme helposti nähdä, ettei valinta karsi pois suurinta osaa mutaatioista. Meillä kaikilla on satoja mutaatioita, joita esi-isillämme ei ollut—silti valtaosalla ihmisistä ei ole vaikeuksia saada lapsia ja välittää eteenpäin geeninsä (joissa on paljon sekä uusia että vanhoja virheitä).

Luonnonvalinta toimii ainoastaan yksilöillä

Kun evoluutioon uskovat joutuvat myöntämään, että luonnonvalinta on sokea lähes neutraaleille mutaatioille, heidän tavanomainen vastaväitteensä on: ”Kun kasautuvien virheiden haittavaikutus kasvaa tarpeeksi suureksi, luonnonvalinta alkaa poistaa niitä.” Ongelman ydin jää kuitenkin ymmärtämättä. Luonnonvalinta voi karsia mutaatioita ainoastaan silloin, kun ne ilmestyvät. Kun mutaatioita on kertynyt niin paljon, että niistä on tullut merkittävä haitta, niitä tavataan jo laajasti koko populaatiossa eikä suinkaan vain yksittäisissä lajin edustajissa. Koko populaatiota ei voi ”valita pois”—paitsi sukupuutolla!

Vaikka maailma olisi vain muutaman sadan tuhannen vuoden ikäinen, geneettisen entropian takia olisimme jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon.15 Raamatullinen luomiskäsitys, ei evoluutio, sopii hyvin geneettiseen todistusaineistoon—se kertoo myös ihmiskuntaa odottavasta karusta lopusta, ellei Luojamme yliluonnollinen väliintulo sitä estä.

Kilpa-autot ja virhekatastrofi

racing-car

Kuvittele huippukunnossa oleva kilpa-auto. Kuvittele, että joku lyö sitä pienellä vasaralla niin, että sen kylkeen jää pieni lommo tai tuulilasiin pieni särö. Vaikuttaako tämä yksittäinen tapahtuma auton voit­to­mah­dol­li­suuk­siin? Ei, mutta on selvää, että vasaranisku aiheutti jotakin haittaa, vaikkakin vähäistä.

Vertauskuvallisesti vasaranisku on lähes neutraali mutaatio ja lommo sen vaikutus. Kilpailu kuvaa luonnonvalintaa, ja kilpailun voittaja on ”kelpoisin” kaikista kisaan osallistuneista.

Kuvittele seuraavaksi, että iskut toistuvat tuhansia tai jopa satoja tuhansia kertoja joka puolelle autoa—lopulta auto on surkeassa kunnossa. Siitä tulee vähemmän aerodynaaminen, tuulilasin läpi ei välttämättä enää näe, autoon tulee sähkövikoja. Lopulta kun pieniä iskuja on kertynyt tarpeeksi, auto on täysin käyttökelvoton. Mutta tapahtumaketju ei koske vain yhtä autoa. Kaikki kilpailun autot ottavat vastaan näitä iskuja suurin piirtein samalla nopeudella. Jossain vaiheessa niin moni auto on käyttökelvoton, että koko kilpailu täytyy peruuttaa.

Kilpailun peruuttaminen merkitsee tässä vertauksessa sukupuuttoa. Geneettinen termi sille on virhekatastrofi.

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Ks. yksityiskohtainen ja kansantajuinen selitys englanniksi Wieland, C., World winding down, Creation Book Publishers, Powder Springs GA, 2012; creation.com/s/10-2-602. Palaa tekstiin.
  2. Sanford, J., Eliömaailma rappeutuu, Datakirjat, 2015; saatavilla osoitteessa luominen.fi/emr. Palaa tekstiin.
  3. See Carter, R., Genetic entropy and simple organisms; creation.com/ge-simple, 25. lokakuuta 2012. Palaa tekstiin.
  4. Lynch, M., Rate, molecular spectrum, and consequences of human mutation, Proceedings of the National Academy of Sciences (USA) 107(3):961–968, 2010. Palaa tekstiin.
  5. Gerrish, P. et al., Genomic mutation rates that neutralize adaptive evolution and natural selection, J. R. Soc. Interface, 29. toukokuuta 2013. Palaa tekstiin.
  6. Keightley, P.D. and Lynch, M., Toward a realistic model of mutations affecting fitness, Evolution 57(3):683–685, 2003. Palaa tekstiin.
  7. Gerrish, P. and Lenski, R., The fate of competing beneficial mutations in an asexual population, Genetica 102/103:127–144, 1998. Palaa tekstiin.
  8. Wieland, C., Lentokyvyttömät kovakuoriaiset (Beetle bloopers), Alkuperäisjulkaisu Creation 19(3):30, 1997; creation.com/lentokyvytt-kovakuoriaiset. Palaa tekstiin.
  9. Eyre-Walker, A. and Keightley, P.D., The distribution of fitness effects of new mutations, Nat. Rev. Genet. 8(8):610–618, 2007. Palaa tekstiin.
  10. Kimura, M., Model of effectively neutral mutations in which selective constraint is incorporated, Proc. Natl. Acad. Sci. USA 76(7):3440–3444, 1979. Palaa tekstiin.
  11. Perusteellinen selitys ”kelpoisuuden” käsitteestä englanniksi: Fitness and ‘Reductive Evolution’. Palaa tekstiin.
  12. Geneettisen entropian tapausesimerkki viruspopulaatiossa englanniksi: More evidence for the reality of genetic entropy. [suomeksi: Lisää todisteita geneettisen entropian todellisuudesta.] Palaa tekstiin.
  13. Sanford, J., Baumgardner, J., and Brewer, W., Selection threshold severely constrains capture of beneficial mutations, in: Marks II, R.J. et al. (eds.) Biological Information—New Perspectives (proceedings of a 2011 symposium at Cornell University), World Scientific, Singapore, sivu 283; krusch.com. Palaa tekstiin.
  14. Gibson, P., Baumgardner, J., Brewer, W., and Sanford, J., Can purifying natural selection preserve biological information? in: Marks II, R.J. et al. (eds.), ref. 13, sivut 232–263. Palaa tekstiin.
  15. Kondrashov, A.S., Contamination of the genome by very slightly deleterious mutations: why have we not died 100 times over? J. Theor. Biol. 175(4):583–594, 21. elokuuta 1995. Palaa tekstiin.