Explore
Also Available in:

Sisällysluettelo

Refuting Evolution 2, revised and expanded edition, 2011

Hakemisto

Johdanto

Yksikkö 1

Luku 1

Väitös: Kreationismi ei ole tiedettä vaan uskonto

Luku 2

Väitös: Evoluutio on yhteensopiva Kristinuskon kanssa

Luku 3

Väitös: Evoluutio on todellista tiedettä, eikä pelkästään teoria

Yksikkö 2

Luku 4

Väitös: Luonnonvalinta johtaa lajiutumiseen

Luku 5

Väitös: Jotkin mutaatioista ovat hyödyllisiä

Luku 6

Väitös: Yhteneväiset rakenteet viittaavat yhteiseen syntyperään

Luku 7

Argument: ‘Bad design’ is evidence of leftovers from evolution

Luku 8

Argument: The fossil record supports evolution

Yksikkö 3

Luku 9

Argument: Probability of evolution

Luku 10

Argument: ‘Irreducible complexity’

Luku 11

Argument: Evolution of sex

Luku 12

Argument: Evolution of mankind

Liite 1

Common arguments for evolution that have been rejected

Liite 2

Common arguments for creation that should not be used

Evoluution kumo­ami­nen 2—Luku 2

Jatko-osa Refuting Evolution:ille, joka kumoaa viimeisimmät väitteet Evolutionin tukemiseksi (PBS:n ja Scientific Americanin esittämänä).

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati & Michael Matthews

Väitös: Evoluutio on yhteensopiva Kristin­uskon kanssa

Evolutionistit sanovat, ‘Evoluutio ei välttämättä ole yhteensopimaton kristinuskon kanssa—tiede ja uskonto käsittelevät vain tietouden eri alueita.’

Julkaistu suomeksi: Luominen.fi 31. heinäkuuta 2007

Vaikka media mielellään hyökkääkin kreationismia vastaan epätieteellisenä näkemyksenä, on media kuitenkin liian ovela esittäytyäkseen häpeä­mät­tömän antikristillisenä. Itse asiassa se tyypillisesti vähättelee useiden johtavien evolutionistien kiihkeää ateistista uskoa. Esimerkiksi PBS:n sarja ‘Evolution’ kutsui useita innokkaita ateisteja kuten Stephen Jay Gouldin ja Eugenie Scottin puhumaan ohjelmaansa.1 Ohjelmassa ei kuitenkaan vihjattu pienimmissäkään määrin heidän omaksumiin voimak­kaisiin uskonnollisiin näke­myksiin ja avoimiin hyökkäyksiin kristillisyyttä vastaan. Sen kaltainen avoin ateismi ei toimisi hyvin uskonnollisessa Amerikassa.

Onko darwinismi antikristillistä?

Evolution sarjan avausjakso on sopivasti nimetty ‘Darwinin vaarallinen idea,’ luultavasti Daniel Dennetin samannimisen kirjan inspiroimana. Dennett esittää, että Darwin tulisi asettaa Newtonin ja Einsteinin edelle tieteellisenä nerona, koska hän yhdisti merkityksettömyyden ja tarkoi­tukset­to­muuden repimän maailman, tarkoituksen ja merkityksen maailmaksi. Evolutionin tuottajat tunnustavat, että Darwinin idea oli ‘uhka’ sen hetken vallitseville näkemyksille, mutta he jättävät mainitsematta Dennetin kuuluisan näkemyksen, että Darwinismi oli ‘universaali happo’ joka syövytti itsensä kaikkien perinteisten näkemyksien läpi; erityisesti sen, että ‘elämän tarkoitus olisi ylhäältä käsin annettu ja säädetty.’ Luultavasti tämä olisi saanut kristittyjen katselijoiden hälytyskellot soimaan liian aikaisessa vaiheessa.

Annien kuolema ja pahuuden ongelma

PBS 1 esitti dramatisoinnin Charles Darwinin hengellisen elämän käännekohdasta—hänen rakasta­mansa tyttären Annien sairauden ja kuoleman. Vaikka ohjelma ei sitä mainitsekaan, niin James Moore, Darwinin elämänkerran kirjoittaja, tekee hyvin selväksi, että tämä tapaus tuhosi kristillisyyden totuuden Darwinin mielessä. Kuinka hyvä Jumala, joka sallisi tämän, voisi olla olemassa? Sen sijaan Darwin päätti, että Annie oli valitettava luonnon lakien uhri, eli hän vain hävisi olemassaolonsa taistelun.

Annien kuolema nosti vakavia kysymyksiä Jumalan hyvyydestä, mutta Darwinin päivien hallitseva näkökanta — että maa oli hyvin vanha ja että kuolemaa ja kärsimystä oli tapahtunut jo kauan—ei suonut alkuunkaan riittäviä vastauksia tähän kysymykseen. Valitettavasti kirkko adoptoi tämän vallitsevan näkemyksen, joka asetti fossiilit miljoonia vuosia Adamia edeltäviksi. Tämä näkemys johtaa siihen, että kuolema ja kärsimys edelsivät Adamin syntymää miljoonilla vuosilla ja siitä huolimatta Jumala kutsui luomisensa tuloksia ‘erittäin hyväksi’. Sen kaltainen näkemys ei selvästikään vedonnut Darwiniin. On surullista, että yhä nykypäivänä useat kirkkojen johtajat tukevat teististä evoluutiota (uskoa, että Jumala taivaallisesti sääteli evoluutiota—kamppailua selviy­tymi­sestä ja kuolemasta—Hänen luomisen työvälineenä) ja progressiivista luomista (uskomusta, että luomisen ‘päivät’ 1. Mooseksen (1 Moos.) kirjassa viittaavat pitkiin kuoleman ja kärsimyksen aikakausiin). Molemmat näistä kompromissi näkökannoista2 sisältävät ylitse­pääse­mättö­män ongelman sallien kuoleman ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta näiden näkökantojen kannattajat väittävät, että ne ovat helpommin hyväksyttäviä uskosta osattomille kuin 1. Mooseksen kirjan kirjaimellinen tulkinta, ymmärtämättä, että kyseinen kamppailu hävittiin jo Darwinin päivinä.

Raamattu on kuitenkin hyvin selkeä siitä, että maa on iältään ‘nuori’ (eli noin 6000 vuotta), ja 1. Mooseksen kirjan 1-3:n kuvaukset selittävät täydellisesti, kuinka Jumala voi olla hyvä siitä huolimatta, että maa on täynnä kärsimystä ja kuolemaa. Raamattu kertoo, että Jumala loi kaiken ‘erittäin hyväksi’ (1 Moos. 1:31). Tässä kaikessa kuolema taas on tunkeilija, jota kutsutaan ‘viimeiseksi viholliseksi’ (1 Kor. 15:26). Jumala ei pannut alulle kuolemaa ja kärsimystä miljoonia vuosia sitten, sen sijaan kärsimys oli suora seuraus Adamin synnistä (2 Moos. 2:172 Moos. 3:19; Room. 5:12–19Room. 8:20–221 Kor. 15:21–22). Kenelle tahansa Raamattuun uskovalle tämä totuus johtaa siihen, että fossiilijäännösten—kuoleman, kärsimyksen ja sairauden jäännökset—täytyy ajoittua ajanjaksolle Adamin syntiin­laake­muksen jälkeen.

Lopulta Darwin päätyi näkemykseen, että kristillisyys on ‘helvetillinen oppi’, koska hänen uskosta osaton isänsä tulisi tuomituksi helvettiin, mutta tietenkään PBS:n dokumentti ei mainitse tästä mitään! Se kuitenkin esittää Darwinin vanhemman veljen Erasmuksen (nimetty heidän isoisänsä mukaan) herjaamassa virsien laulantaa kirkoissa.

Kenneth Miller—hyvä kristitty ja evolutionisti?

Vaikka PBS 1 pyrkikin vaimentamaan Darwinin selkeän antikristillisyyden, se esitteli näkyvästi Kenneth Millerin, joka väittää olevansa ‘ortodoksi katolinen ja ortodoksi darwinisti.’ Miller kirjoitti kirjan Finding Darwin’s God (Darwinin Jumalan Löytäminen), joka on antikristillisen polemiikin, joka pyrkii sovittamaan Jumalan ja evoluution. Miller omaa jo pitkän historian voimavarojensa yhdis­tämi­sestä johtavien humanistien kanssa, kreationismia vastaan ja hänen kirjansa on täynnä olkiukko -argumentteja, väärää informaatiota ja suoranaista petosta.3 Hänen kirjansa viimeiset lauseet ovat paljastavia: ‘Minkälaiseen Jumalaan minä uskon?….Minä uskon Darwinin Jumalaan.’4 Koska Darwin oli antikristillinen, kuten yllä esitettiin, niin kyseessä ei ole Jumala, johon yksikään kristitty voisi uskoa. Tästä huolimatta PBS 1 näyttää Millerin messussa, ottamassa vastaan ripittäytymisiä toivoen, että tämä osoitus ulkoisesta uskosta vakuuttaisi ihmiset, jotka asettavat ulkoisen olemuksen sisäisen vakaumuksen edelle. (vrt. Matt. 23:25–28.)

Uskonto ja tiede—‘kohtaamattomat magisteriat’?

Huolimatta Darwinin selkeästä antikristillisyydestä, evolutionistit sanovat mielellään, että Darwinin tarkoitus ei ollut väheksyä näkemyksiä Jumalasta. Itse asiassa PSB 1 lainaa evolutionisti Stephen Jay Gouldia sanomassa juuri näin. Tämä on yhden­mukaista Gouldin laajasti julkaiseman väittämän kanssa, että tiede ja uskonto ovat ‘kohtaamattomia magisterioita’ (NOMA).5 Eli tiede käsittelee tosiasioita todellisessa maailmassa, kun taas uskonto käsittelee kysymyksiä etiikasta, arvoista, moraalista ja siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen.

Tämä näkemys perustuu kuitenkin filosofisesti väärään ‘fakta-arvoeroon’ ja on todellisuudessa antikristillinen väittämä. Esimerkiksi Kristuksen ylösnousemuksella on elintärkeä ‘arvo’ kristin­uskossa (1 Kor. 15:12–19), mutta sen täytyy olla myös historiallinen fakta, jotta sillä olisi arvoa—sen täytyi läpäistä ‘testattavissa’ oleva Raamatun profetia, jonka mukaan hauta tulisi olemaan tyhjä kolmantena päivänä ja sen täytyi loukata tiedettä osoittamalla Jumalan voima yli niin kutsuttujen ‘luonnonlakien’, joidenka mukaan kuolleet ruumiit rappeutuvat eivätkä palaa eloon. Kristittyjen tulisi huomioida, että kyseessä ei ole vain teoreettinen argumentti NOMAn antikristillisistä viittauksista, vaan Gould hylkää avoimesti Johanneksen historiallisen kertomuksen Jeesuksen ilmes­tymi­sestä epäilevälle Tuomak­selle ylösnousemuksen jälkeen ‘moraalisena tarinana.’6

Kyseinen NOMAn ominaisuus opettaa todelli­suudessa, että uskonto olisi vain jokaisen ihmisen päässä. Tämä taas tuntuu himmentävän useiden kristittyjen arvostelukyvyn tehok­kaammin kuin sen avoin julistaminen, että kristinusko on valetta. Täten NOMA on entistäkin petollisempi.

Kristittyjen ei tulisi langeta tähän väärään erotukseen faktojen ja moraalin välillä. Kristus on universumin Herra, ja Raamattu on tarkka kaikissa aiheissa, joita se koskettaa—ei ainoastaan uskon ja moraalin kohdalla, vaan myös historian, tieteen ja maantiedon alueilla. Näin ollen kristittyjen ei tulisi luovuttaa mitään osuutta ‘todellisesta maailmasta’ niille, joilla on materialistinen agenda—etenkään, kun ateistit antavat tyytyväisinä oman uskonsa vaikuttaa tieteen tekemiseensä promotoimalla evoluutiota.

Gouldin todelliset antikristilliset tunteet tulevat esiin hänen v. 1990 pitämässään luennossa Victoria University of Wellingtonissa, Uudessa Seelannissa. Tämän luennon teemana oli, että Darwin pyrki tietoisesti kumoamaan suun­ni­tel­mal­li­suuden argumentin. Gould arvioi tämän johtuvan siitä, että FitzRoy oli piinannut Darwinia tällä väittämällä [että kaikella nähdyllä oli Suunnittelija ja Luoja]. Gould käsitteli myös näkemystä, jonka mukaan evoluutio voidaan sopeuttaa uskonnon ja tarkoituksen kanssa, koska evoluutio on oletetusti ‘edistystä’. Gould murskasi tämän näkemyksen sanoen, että evoluutio on vain sokea, tarkoi­tuk­seton olemassaolon taistelu.7 Näyttää siltä, että tiede ja ‘Jumala’ ovat yhteensopivia ainoastaan silloin, kun pyritään lepyttelemään huolestuneita kristittyjä, mutta muulloin Gould tekee selväksi, että ainakaan ‘todellisessa maailmassa’ Jumalalla ei ole sijaa.

Juuri Gouldin NOMA-näkemyksestä vakuuttunut Kenneth Miller myönsi, nähtyään aineistoa Gouldin aidoista tuntemuksista Jumalaa kohtaan, että kreationisteilla oli pätevä syy syyttää Gouldia kaksinaamaisuudesta:

Jotkut miettivät, uskooko Gould todella nämä sanat sydä­mes­ään. Myöhään vuonna 1997 Philip Johnson kuvasi Gouldin esseetä ‘puolitotuuksien kudos, jonka tarkoituksena on vaivuttaa uskonnolliset ihmiset uneen tai houkutella heidät “dialogiaan” materialistin asettamin ehdoin’. Mikäli Johnson olisi nähnyt Gouldin TV:ssä vuotta myöhemmin, olisivat hänen tuntemuksensa Gouldin petollisuudesta voineet tulla dramaattisesti todennetuiksi:

Haastattelija: Gould kiistää usko­nnol­lisen näkemyksen, että ihminen on maailman­kaik­keuden keskustassa. Tieteen ja uskonnon välisen dialogian idea on hänen mukaansa ‘makea’ mutta hyödytön.

[Puhuu Gould:lle]: Miksi se on makea?

Gould: Koska se suo lohdutusta useille ihmisille. Uskon, että ajatus siitä, että me kaikki olemme Abrahamin povella tai Jumalan rakkauden syleilyssä, on [makea]. Katsopas, elämä on rankkaa, ja mikäli kykenet huijaamaan itseäsi uskomaan, että kaikkeen siihen on jokin lämmin ja pehmoinen tarkoitus, niin se on äärimmäisen lohduttavaa. Mutta uskon, että se on vain tarina, jota kerromme itsellemme.

On vaikeaa nähdä, kuinka jokin, jota Gould kuvaa ‘vain tarinaksi, jota kerromme itsellemme’, voisi myöskin olla vaadittava askel ‘älykkyyden saavuttamisessa’.8

PBS 1:ssä, Stephen Jay Gould sanoi, että darwin­ismi vastaa kysymykseen, keitä me olemme, ainakin niin pitkälti kuin tiede voi tähän kysy­mykseen vastata. Bostonin yliopiston biologi Chris Schneider sanoi, että evoluutio ‘koskettaa sieluamme’. Jakso päättyy Darwinin elämänkerran kirjoittajan James Mooren kommenttiin: ‘Darwinin näkemys luonnosta oli minun uskoakseni poh­jim­mil­taan uskonnollinen.’ Tämän valossa on ihmeellistä, että sarja pitäytyy väittämässään, että evoluutio on ennemminkin ‘tiedettä’ kuin ‘uskonto’.

Ajan saatossa—totuus tulee julki

Huolimatta kekseliäistä tavoista pettää ihmisiä ajatuksella, että evoluutio ja kristillisyys ovat yhteensopivat, tulee totuus lopulta julki. Luultavasti jokainen on nähnyt jonkin suloisista piirustuksista, jotka osoittavat ihmisen pienen osuuden ‘ajan mittatikussa’. Esimerkiksi PBS 2:ssa Neil Shubin, paleontologi Chigagon yliopistosta, esittelee oman versionsa tarinasta. Hän väittää, että maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha. Osoittaakseen, kuinka vähäpätöisiä ihmiset ovat, hän muuttaa tämän ajan yhteen tuntiin. Sitten hän väittää, että eläimet ovat olleet olemassa vain viimeisen 10 minuutin ajan, kun taas ihminen ilmestyi kuvioihin vasta viimeisen sadas­osa­se­kun­nin aikana.

Huolimatta PBS -sarjan vaitöksestä olla kun­nioit­tava kristillisyyttä kohtaan, on tämä yksi monista suorien ristiriitaisuuksien esimerkeistä evo­luu­tion/miljardien vuosien opin ja Kristuksen opetuksien välillä. Jeesus sanoo Mark. 10:6. ‘Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.’ Tämä lausunto on yhdenmukainen sen tosiasian kanssa, että Kristus uskoi kirjaimellisesti 1. Mooseksen kirjaan. Kirja opettaa, että maapallo luotiin noin 4000 vuotta ennen kuin Jeesus puhui nuo sanat. Adam ja Eva luotiin 6. päivänä, joka on käytännössä erottamaton osa 4000 vuotta sitten tapahtuneista luomakunnan alkuhetkistä. Mutta tämä ajoitus on jyrkästi ristiriidassa Schubinin kuvauksen kanssa, jossa ihminen ilmestyy kuvioihin melkein aikajanan lopussa eikä alussa.9

Entäpä jumala?

‘Entäpä Jumala?’ on PBS:n ‘Evolution’ -sarjan seitsemännen ja viimeisen jakson nimi. Loppuun saakka tuottajat pyrkivät pimittämään itsestään selvän asian—sen, että evoluutio ja raamatullinen kristillisyys ovat jyrkästi vastakkaisia. Itseasiassa he hädin tuskin käsittelivät raamatullista kristillisyyttä, mutta haastattelivat ihmisiä, jotka uskovat, että ‘Jumala’ käytti evoluutiota. Kuten on tyypillistä useimmille evolutionisteille, he tunnustavat raamatullisen kristillisyyden ja jopa haastattelevat sen edustajia, mutta jättävät kuitenkin mainitsematta sen parhaiden puolustajien vahvimmat argumentit ja antavat runsaasti esiintymisaikaa niille, joilla ei ole pienintäkään käsitystä raamatullisen kristillisyyden puolustamisesta. Mutta PBS:n ohjelma oli kuitenkin rehellinen yhdestä asiasta: se esitti selkeästi esimerkkejä kompromissien kohtalokkaista seurauksista kristittyjen keskuudessa, näiden tapausten tulisi toimia hälytyksinä pastorien keskuudessa, osoittaen, että heillä on velvollisuus kannustaa seurakuntaansa olemaan valmiina vastausten kera apostoli Pietarin kehoituksen mukaan 1 Pie. 3:15.

Todellisten ‘funtamentalistien’ huolien peitteleminen

PBS:n selostaja Liam Neeson puhuu ‘kristittyjen fundamentalistien kuten Ken Hamin’ (Answers in Genesiksen USA:n toimiston johtaja) näkemyksistä, mutta hän ei tietenkään koskaan määrittele sanaa fundamentalisti. Luultavasti tuottajat toivovat voivansa hyödyntää nykyisiä sanan muodostamia mielikuvia, heidän yrityksensä sai osakseen odottamattoman bonuksen vuoden 2001 USA:ta kohdanneen terroristihyökkäyksen jälkeen, jonka tekijöiksi nimettiin ‘muslimi­funda­menta­listit’. Tämän termin moderni käyttö kuvastaa välin­pitä­mät­tö­myyttä sen alkuperäistä kunniallista merkitystä kohtaan:

‘Historiallisesti funda­menta­listis­milla on kuvattu henkilöä, joka omaksuu viisi presby­teerisen kirkon vuonna 1910 järjestetyn kokouksen perustavanlaatuista näkemystä. Nämä viisi näkemystä olivat: Kristuksen ihmeet, Kristuksen neitseellinen syntymä, Kristuksen sijais­kärsivyys, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus ja Kirjoitusten jumalallinen innoitus.’10

Luonnollisesti herra Ham ja AIG/CMI vahvistavat kokonaisuudessaan fundamentalismin sen historiallisessa merkityksessä.

PBS:n selostaja torjuu ivallisesti Hamin yhtenä niistä, jotka opettavat 1. Mooseksen kirjan kirjaimellista tulkintaa. Tämä on yleinen taktiikka evolutionistien keskuudessa, jotka vihjaavat, että 1. Mooseksen kirjan kirjaimellisessa tulkinnassa on jotain outoa. Evolutionistit kuitenkin jättävät kokonaan huomiotta sen, mitä ‘fundamentalistit’ opettavat historiallisen kertomuksen tulkitse­misesta historiallisena kertomuksena, runon tulkitsemisesta runona ja näiden kahden erottamisesta toisistaan.11

1. Mooseksen kirjan heprealainen kielioppi osoittaa, että 1 Moos. 1–11 sisältävät saman kirjoitustyylin kuin 1 Moos. 12–50, jonka historiallisen kertomuksen statuksen kaikki hyväksyvät. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan alkupään luvut käyttävät usein rakennetta, jota kutsutaan nimellä ‘waw -seuraus’ ja joka on yleisesti merkkinä historiallisesta peräkkäisestä järjestyksestä. 1. Mooseksen kirja 1-11 (1 Moos. 1–11) sisältää myös useita muita historiallisen kertomuksen tunnusmerkkejä, kuten ‘akkusatiivisia partikkeleita’, jotka osoittavat verbien objekteja ja termejä, jotka ovat usein huolellisesti määriteltyjä. Heprean verbejä käytetään 1. Mooseksen kirjassa 1 Moos. 1 kieliopillisesti niin, että se sopii täydellisesti siihen, mitä siltä voitaisiin odottaa, mikäli se edustaisi sarjaa menneisyyden tapahtumia. Eli vain ensimmäinen verbi on perfekti (qatal ‑nimellä tunnettu muoto), kun taas verbit, jotka jatkavat kertomusta, ovat imperfektejä (wayyiqtol‑ tai waw ‑nimisiä seuraajia). 1. Mooseksen kirjan (1 Moos. 1) ensimmäinen verbi on bara (luoda), joka on perfekti, kun taas seuraavat verbit, jotka vievät kertomusta eteenpäin, ovat imperfektejä. Heprealaiselle runoudelle ominaiset rinnastukset puuttuvat 1. Mooseksen kirjasta, paitsi niissä kohdissa, joissa ihmisten sanomisia lainataan (esim. 1 Moos. 4:23). Mikäli 1. Mooseksen kirja olisi todella runoutta, se käyttäisi rinnastuksia kauttaaltaan.12

Maininta ‘luomiskertomuksista’ oli yksinkertaisesti vihjaisu jo kumotussa ‘dokumenttiohjelman hypoteesissa’, joka väitti, että 1. Mooseksen kirja (1 Moos. 1)) kasattiin kokoon useista ristiriitaisista lähteistä.13Syytös ristiriidasta 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen ja toisen luvun välillä (1 Moos. 1 ja 1 Moos. 2) on selkeästi ratkaistavissa huomioimalla, että 1. Mooseksen kirja 1:1—2:4a (1 Moos. 1:1–2:4a) on yhteen­veto­kuvaus koko luomisesta, kun taas 1. Mooseksen kirja 2:4b:stä (1 Moos. 2:4b) luvun loppuun keskittyy miehen ja naisen luomiseen. Näin ollen nämä kaksi osaa ovat enemmänkin toisiaan täydentäviä kuin ristiriitaisia.14

PBS7 esitti pienen osuuden Ken Hamin haas­tat­te­lusta, jossa Ham sanoo, että evoluutio on ‘paha’, jota vastaan tulisi taistella, ja jossa hän osoittaa alkuperäämme koskevat konfliktit Raamatun ja sekulääri ‘tieteen’ välillä. Sitten ohjelma esitti otteita Hamin pitämästä ilmaisesta seminaarista, mutta petollisesti esittäessään ihmisiä siirtymässä auditorioon se esitti samanaikaisesti rahaa ojentavia käsiä. Tämä raha oli maksu joko kirjoista, videoista tai toisesta seminaarista (suurin osa AIG/CMI:n seminaareista on ilmaisia). PBS:n ohjelma oletettavasti toivoi esittävänsä kristityt seurakunnat ‘rahan motivoimina paikkoina’.

Kun PBS näytti seminaaria, jossa Ham esitti evoluution vastaisia argumentteja, olivat laiminlyönnit silmiinpistäviä. Kameramiehen olivat läsnä koko seminaarin ajan ja he nauhoittivat myös koko kaksi tuntia kestäneen Mr Hamin haas­tat­telun. Mutta lopullinen leikkaus jätti näyttämättä Hamin puheet, jotka koskivat kaikkien evoluutiota ja miljardeja vuosia kannattavien henkilöiden perimmäista ongelmaa: ongelmaa kuoleman ja kärsimyksen esiintymisestä ennen Adamin syntiinlankeemusta. Ken Ham esitti myös laajamittaisesti tieteellistä kritiikkiä evoluutiota kohtaan sekä seminaarissa että haastattelussa, mutta nämä kritiikit jätettiin esittämättä. Hän esimerkiksi osoitti, että luonnonvalinta ja muuntelu (esim. koirien jalostus) sisältävät ainoastaan geneettisen informaation uudelleen lajittelua tai häviämistä, kun taas limasta-sinuksi -evoluutio vaatisi informaation lisääntymistä.

Tämän tiedot esittäminen ei sopisi PBS:n tuottajille kahdesta syystä. Yleisellä tasolla he tahtoivat esittää kaiken evoluutiokritiikin olevan ‘uskon­nollista’. Toisaalta heidän täytyi tietenkin jättää huomiotta ne useat tiedemiehet, jotka ovat kreationisteja, kuten myös suurelta osin nykyisten tieteenalojen perustajat. Erityisesti nämä seikat vievät pohjan suurelta osalta PBS ‑ohjelman ‘todisteista.’

Kristillisen korkeakoulun kompromissi aiheuttaa hämmennystä!

Vahingot, joita evoluutio-opetus on aiheuttanut korkeakoulujen kampuksilla, ovat legendaarisia eikä ole vaikeaa mainita esimerkkejä kristittyjen kotien lapsista, jotka ovat hylänneet lapsuuden uskonsa korkeakoulun—tai jopa ‘kristillisten’ korkeakouluopintojen jälkeen. PBS:n viimeinen jakso esittää hämmäs­tyttävän esimerkin Wheatonin korkeakoulusta, jonka sanotaan olevan kon­ser­va­tii­vi­nen kristitty korkeakoulu. Wheatonin nettisivujen mukaan:

Wheatonin korkeakoulu valitsee kouluun hakijoista ne, jotka todistavat elintärkeästä kristillisestä kokemuksesta, korkeasta akateemisesta kyvykkyydestä, moraalisista periaatteista, henkilö­kohtai­sesta oikeuden­mukai­suudesta, sosiaalisesta myötätunnosta ja halusta tavoitella auliisti korkeakoulun tavoitteissa ja päämäärissä mainittujen ja määriteltyjen eri oppiaineiden koulusivistystä.

Tämä korkeakoulu on PBS ‑sarjan mallioppilas, joka osoittaa, kuinka ihmiset voivat yhdistää ‘Jumalan’ ja evoluution. Mutta täytyy ihmetellä, kuinka koulu määrittelee ‘elintärkeän kristillisen kokemuksen’, kun heidän professorinsa eivät selvästikään usko Raamattuun, ainoaan tiedon lähteeseen Kristuksesta. Yhdessä PBS -ohjelman kohdassa esitetään luokkaretkellä olevaa opettajaa, joka kertoo vesialtaan iän olevan 33 miljoonaa vuotta.

Vuonna 1961 Wheatonissa kävi melkoinen kuhina, kun professori Walter Hearn osoitti tukensa evoluutio-opetukselle. Tämän kiistan tuloksena koulu ilmeisesti edellyttää nykyään professoreiden alle­kirjoit­tavan julistuksen, jonka mukaan Adam oli historiallinen henkilö.

Mutta PBS:n otokset tekevät sangen selväksi sen, että kyseinen julistus on käytännössä kuollut kirjain. Mikäli professorit itse ‘tukevat’ tätä selkeästi evoluution vastaista julistusta, ei heillä ole mitään tunnontuskia kutsua vierailevia luennoitsijoita, jotka eivät usko raamatullista kuvausta luomisesta tai jopa hyökkäävät sitä vastaan.

Yksi esimerkeistä on Keith Miller, joka väitti PBSn ohjelmassa olevansa ‘harras evankelinen kristitty’. Hän väitti ilman todisteita, että on olemassa runsaasti siirtymämuotoja. Kun häneltä kysyttiin Adamin ja Eevan alkuperästä, hän sanoi, että Jumala valitsi Adamin ja Eevan muista tuolloin olemassa olleista ihmisistä. Tämä toimii osoituksena siitä, että sanat ‘evankelinen’ sekä ‘kristitty’ ovat menettäneet merkitystään. Yhteen aikaan ne tarkoittivat jotakuta, joka uskoi uskonpuhdistuksen (ja raamatullisiin) oppeihin kirjoitusten luotettavuudesta ja riittävyydestä. Nykypäivänä tämä ei enää aina pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa etenkään Millerin kohdalla.

1. Mooseksen kirja 2:7 (1 Moos. 2:7) opettaa, että ensimmäinen ihminen luotiin maan tomusta ja hän tuli eläväksi, kun Jumala henkäisi elämän häneen. Tämä sulkee pois sen käsityksen, että Adam oli jo jonkin kaltainen elävä kädellinen, kun Jumala henkäisi häneen. Eva luotiin Adamin kylkiluusta (1 Moos. 2:21–24). Luukkaan evankeliumissa oleva Kristuksen sukuluettelo seuraa Hänen sukupuutaan (Marian kautta) aina Adamiin saakka, sitten suoraan Jumalaan, ei minkään apinan kaltaisen olennon tai lätäkön liman kautta (Luuk. 3:23–38). Lisäksi 1. Korintolaiskirje (1 Kor. 15:45) sanoo, että Adam oli ‘ensimmäinen ihminen’ ja Eva sai kyseisen nimen, koska hänestä oli tuleva ‘kaikkien ihmisten kantaäiti’ (1 Moos. 3:20). Myöskin Paavalin opetukset miehen ja naisen rooleista 1. Korintolaiskirjeessä (1 Kor. 11:8–9) ja 1. Timoteuskirjeessä (1 Tim. 2:13–14) tukee yksinomaan luomisen historiallista järjestystä kuten ne on kuvattu 1. Mooseksen kirjan 2:21–23:ssa (1 Moos. 2:21–23).

Surullinen seikka Wheatonissa on sen myöntäminen—kuten esitetään PBS:n viimeisessä jaksossa—että suurin osa ihmisistä tulee epävarmemmaksi kristillisestä uskostaan käydessään tätä ‘kristillistä’ korkeakoulua. Opiskelijat ihmettelevät ja aivan oikeutetusti, että onko Jumalalle paikkaa, mikäli evoluutio on totta.15

Tämän hämmennyksen tulisi tuskin olla yllätys—Billy Grahamin entinen kollega Charles Templeton hylkäsi totaalisesti kristinuskon kompromissin tehneeseen Princetonin Teologiseen konferenssiin osallistumisen jälkeen.16 Answers in Genesis on vastaanottanut useita todistuksia ihmisiltä, joiden usko haaksirikkoutui kompromissin tehneiden ‘kristittyjen’ kautta, mutta joidenka usko on myöhemmin elpynyt CMI:n ja muiden kristillisten seurakuntien kautta, jotka esittävät yhden­mukai­sesti raamatullista lähestymistapaa alkuperäämme.17

Luopumuksen siemenet

Vastoin evolutionistien väitöksiä evoluutio on suora hyökkäys Raamatun auktoriteettia vastaan ja se toimii siemenenä merkittävään osaan nykypäivän luopumuksista. Näyte A on Nathan Baird, geologian pääaineopiskelija, joka esiintyy viimeisessä PBSn jaksossa. Hänellä oli jonkinmoinen kreationistinen kasvatus, mutta nyt ylväästi Wheatonista käsin hän julistaa, että suurin osa kristityistä hylkää evoluution, koska he eivät ymmärrä sitä. Tosin hän uskoo, että Jumala käytti alkuräjähdystä ja evoluutiota ja puhalsi hengen yliluonnollisesti joihinkin ihmisiin. Hän julisti: ‘Jumala on suurempi kuin laatikko, johon olin hänet asettanut.’

Tämä Nathanin slogani on kaukana omaperäisestä. Arvostetut luopiot, kuten eronnut episkopaalinen piispa John Shelby Spong18, lausui myös mahtipontisesti kyseisen kaltaisia sisällyksettömiä lauseita. Mutta kreationistit eivät aseta Jumalaa mihinkään laatikkoon; sen sijaan he ovat riittävän nöyriä uskoakseen sen, mitä Jumala on Raamatussa itsestään ilmoittanut mukaanlukien sen, miten ja koska Hän loi. Ennemminkin Nathanin kaltaiset ihmiset ovat niitä, jotka asettavat Jumalan itse valmis­ta­maansa laatikkoon olettamalla, että Jumala ei olisi puuttunut luomiseensa eri tavalla kuin millä Hän nykyhetkessä sitä ylläpitää (Kol. 1:16–17Hepr. 1:3—otteita, jotka viittaavat Jeesukseen Kristukseen, Jumala-ihmiseen). Käytännössä he myös olettavat, että Jumala ei kyennyt kommunikoimaan selkeällä kielellä universumin historiasta.

Apologetiikan puute

Ikävä kyllä Nathanin kasvatus on tyypillinen esimerkki apologeettisen opetuksen puutteesta kirkoissa. Monilla kristityillä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, kuinka puolustaa uskoaan. Vakavin ongelma on se, että vanhemmilla ei ole tarjota vastauksia lastensa kysymyksiin.

PBS 7 esitti Nathanin perheen ulkona lounas­tamassa. Nathanin isä uskoi aivan oikein, että evoluutio oli täyslaidallinen hyökkäys 1 Mooseksen kirjaa kohtaan ja hänen poikansa uskoa kohtaan, mutta hän ei vaikuttanut kovinkaan hyvin informoidulta aiheen tiimoilta (tai sitten hänen merkittävin argu­ment­tinsa oli editoitu pois kuten kreationistien tapauksessa). Nathanin isä ei kyennyt vastaamaan joihinkin poikansa luonnollisista kysymyksistä ja pyysi vaimoaan pelastamaan hänet tilanteesta.

Nathanin äiti ilmoitti aivan oikein, että horjumaton Raamatussa pitäytyminen oli yleinen tekijä kirkkojen kasvussa. Hän muisti myös ystävänsä ohjeen: ‘Älä lähetä Nathania Weathoniin—se saattaa tuhota hänen uskonsa.’ Joku voi kiistellä siitä, että oliko henkilöllä, joka ‘menettää uskonsa’, todelli­suu­dessa alunperinkään pelastavaa uskoa (1 Joh. 2:19), mutta tämä tapaus osoittaa, että Wheatonilla oli maine oppilaiden uskon nakertajana. On sääli, että Nathanin äiti ei noudattanut tätä kehoitusta ennen kuin keräsi omaisuutta tälle oppilaitokselle, joka ei opeta sitä mitä väittää opettavansa. Rahat voisi yhtä hyvin käyttää sekulaariin korkeakouluun, koska niiden oppilaat ainakin tietävät, mitä odottaa. Wheaton ja useat muut ‘kristilliset’ koulut ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että niitä ei voi haastaa oikeuteen valheellisesta mainonnasta.

Darwinistinen evoluutio oli todellakin ‘vaarallinen idea’, näkemys, joka tietoisesti nakertaa uskoa Jumalaan ja Raamattuun korvaten sen skep­ti­syy­dellä ja materialistisella maailmankuvalla. Gouldin kaltaisilta evolutionisteilta on teko­pyhyy­den huipentuma väittää, että evoluutio on ‘yhteensopiva’ kristillisyyden kanssa.

Viitteet ja lisätietoja:

  1. D. Batten A Who’s Who of evolutionists, Creation 20(1):32, Joulukuu 1997. Palaa tekstiin.
  2. Lisä tietoja englanniksi: Ks. Q&A: Creation CompromisesPalaa tekstiin.
  3. Millerin kirjan perusteelliseksi kumo­ami­seksi, ks.englanniksi: J. Woodmorappe ja J. Sarfatin arvostelu Kenneth Millerin kirjasta Finding Darwin’s God (Dawinin jumalan löytäminenMutilating Miller, Journal of Creation 15(3):29–35, 2001. Palaa tekstiin.
  4. Kenneth R. Miller, Finding Darwin’s God (Dawinin jumalan löytäminen), Cliff Street Books, New York, NY, 1999. Palaa tekstiin.
  5. S.J. Gould, Rocks of Ages: Science and Religion in the Fullness of Life, Ballantine, New York, NY, 1999. Palaa tekstiin.
  6. Gould, Rocks of Ages, s. 14. Palaa tekstiin.
  7. Tarkan selostuksen Gouldin luennosta Ks. C. Wieland, Darwinin todellinen viesti, oletko ymmärtänyt sen? Creation 14(4):16–19, Syyskuu 1992. Palaa tekstiin.
  8. Miller, Finding Darwin’s God (Dawinin jumalan löytäminen). Palaa tekstiin.
  9. On myös monia tieteellisiä ongelmia, jotka liittyvät väitteisiin, joiden mukaan maa näyttää vanhalta. Miljardien vuosien ristiriidat Kristuksen sanojen ja tosi tieteen välillä on hahmoteltu hyvin tässä C. Wielandin kirjoittamassa artikkelissa, Maapallo: Kuinka vanhalta se näyttää? Creation 23(1):8–13, Joulukuu 2000 2001. Palaa tekstiin.
  10. P. Enns, Moody Handbook of Theology (Chicago, IL: Moody Press, 1989), s. 613. Palaa tekstiin.
  11. Ks. R. Grigg, Should Genesis be taken literally? Creation 16(1):38–41, Joulukuu 1933. Palaa tekstiin.
  12. W.C. Kaiser Jr., The Literary Form of Genesis 1–11, in J.B. Payne, New Perspectives on the Old Testament, Word Inc., Waco, TX, 1970; ss. 59–60. Palaa tekstiin.
  13. The documentary hypothesis is amply refuted by R. Grigg, Did Moses really write Genesis? Creation 20(4):43–46, Syyskuu 1998. Palaa tekstiin.
  14. Ks. D. Batten, Genesis contradictions? Creation 18(4):44–45, Syyskuu 1996. Palaa tekstiin.
  15. Ks. John Woodmorappe, Hevonen ja traktori, Creation 22(4):53, Syyskuu 2000. Palaa tekstiin.
  16. Ks. K. Ham and S. McKeever, The slippery slide to unbelief: a famous evangelist goes from hope to hopelessness, Creation 22(3):8–13, Kesäkuu 2000. Palaa tekstiin.
  17. Ks. Sonia’s Testimony: Creation magazine opened my eyes to the Gospel!, A testimony: ‘Joel Galvin’ and ‘No excuse not to believe’ by Lita Sanders. Palaa tekstiin.
  18. J. Sarfati, What’s wrong with Bishop Spong? Apologia 4(1):3–27, 1995. Palaa tekstiin.

HUOM. koskien lainauksia: Lainaukset koskien Scientific Americanin John Rennien artikkelia tullaan merkitsemään SA, seurattuna sivu­nume­rolla. Lainaukset ja muut kommentit koskien PBS-TV:n Evolution -sarjaa tullaan merkitsemään PBS seurattuna jaksonumerolla; esim. PBS 6 viittaa sarjan kuudenteen jaksoon. Palaa tekstiin

Aiheeseen liittyvät artikkelit